Enkä minä tekojeni tähden mitään kadu tai häpeä,
En edes pelkää mitään.
Olin täysillä luoksesi tulossa,
Tulossa Edelleen, pysyn päätöksessäni.
Enkä minä kenenkään mielipiteistä välitä,
elän täysillä elämääni, se on minun.
Nyt iloinen ja irti maasta,
Nauraa jälleen pystyn,
hetken ehkä pitemmänkin.
Sinut silti irti lasken,
mikään ei saa pidättää,
väkisin Sua vääntää,
pakolla piirittää.
En edes pelkää mitään.
Olin täysillä luoksesi tulossa,
Tulossa Edelleen, pysyn päätöksessäni.
Enkä minä kenenkään mielipiteistä välitä,
elän täysillä elämääni, se on minun.
Nyt iloinen ja irti maasta,
Nauraa jälleen pystyn,
hetken ehkä pitemmänkin.
Sinut silti irti lasken,
mikään ei saa pidättää,
väkisin Sua vääntää,
pakolla piirittää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
armias...että pitäisi katua ! Hmm.
Loistava runo !
Huomenna kaikki on toisin.
Eilinen on mennyttä,
miksi roikkuisin siinä,
mitä ei enää ole,
Vain tällä hetkellä on merkitystä,
ja sillä mitä
minä
elämältäni haluan.
On ihena huomata miten sammanlaisilta silloilta katselemme elämän virtaa. Runosi ja ajatuksesi ovat kovin tutun tuntuisia. Ne tuntuvat hyvältä ja antavat arkeen ihanan sävyn.
Arki on aina harmaata puurtamista,
pikkuiset hymyt,
lämpöiset sanat,
kultaiset ajatukset tekevät
Elämästä sen arvoisen,
että jaksan ottaa askeleen
eteenpäin,
ja taas toisen ja taas toisen...
askel askeleelta kuljetaan kohti huomista pieni palo rinnassa. Rakennetaan tätä päivää ja unelmia eiks vaan.
Elämä kantaa,
rakkauden antaa,
rakkaus muuttaa muotoaan,
ihminen oppii itsestään.