Olen aina silloin tällöin poltellut tupakkaa, oikeastaan todella harvoin. Viime kerrastakin taitaa olla jo 3 viikkoa. Mutta silti aina kun näen vaikka jossain elokuvassa jonkun polttavan tupakkaa niin alkaa tekemään mieli, tai sitten jos ulkona näkee polttelevia ihmisiä. Taidan olla jo riippuvainen, mutta se ei ole niin vahvaa? (vielä?)
Riippuvainen?!
Vai?!?
111141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuulostaa vähän siltä ku sulle alkais kehittyä henkinen riippuvuus jos kerran voit olla ilman tupakkaakin noin kauan ihan tostavaa... sen vaa sanon että ei kannata alottaakaa...
Ei se vielä riippuvuutta ole! Tuossa vaiheessa se on vähän sama asia kun että näkee jonkun leffassa juovan kokista ja alkaa tekemään hulluna mieli sitä... Mutta nyt kun poltat noin harvoin, niin kannattaa mieluummin olla kokonaan polttamatta, koska siihen jää todella salakavalasti koukkuun! Siinä vaiheessa kun huomaat ettet pysty olla päivääkään polttamatta, olet pahasti pulassa, ja mitä pidemmälle se menee, sitä vaikeampaa ja ahdistavampaa siitä on päästä eroon. Itselläni on siitä noin 5½ vuoden kokemus...
Ei se vielä riippuvuutta ole! Tuossa vaiheessa se on vähän sama asia kun että näkee jonkun leffassa juovan kokista ja alkaa tekemään hulluna mieli sitä... Mutta nyt kun poltat noin harvoin, niin kannattaa mieluummin olla kokonaan polttamatta, koska siihen jää todella salakavalasti koukkuun! Siinä vaiheessa kun huomaat ettet pysty olla päivääkään polttamatta, olet pahasti pulassa, ja mitä pidemmälle se menee, sitä vaikeampaa ja ahdistavampaa siitä on päästä eroon. Itselläni on siitä noin 5½ vuoden kokemus...
no en nyt vielä huolestuisi, sillä tuo menee vielä kategoriaan "itsehallinta tai sen puute". Samaa tekevät tölsyn ääressä mainoksia katsovat juostessaan makkaramainoksen nähdessään jääkaapille =)
et todellakaan oo... ei koukkuun jää helposti... voihan sitä tehä mieli mut ei oo sillei riippuvainen kumminkaan...
ite oo polttanu vuoden...
Anna, kun arvaan: Olet 12 vuotias.
17 vuotias, ja todella harvoin poltan.. Mutta haluan alkaa polttamaan ;) Koska se on niin ihq d44!!1 xDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxDxD
sun pitää vain olla vahva eikä sortua sen kynsiin, sitten kun olet jonkin aikaa ilman ollut niin ei se enää tunnu edes tuon vertaa :D
Mun äidin tutun mies oli saanut todella pahan keuhkosyövän tupakan poltosta. Hän poltti pari tuppakkaa päivässä, välillä yhden. Lopulta hän oli niin pahassa tilassa ja kuoli. Tämä on totta joten yritä olla ilman sitä. jos alkaa tehdä mieli niin syö vaikkapa jokin kirpeä hedelmä, esim: sitruuna! Usko pois tupakka on pahaksi eikä sen poltossa ole mitään järkeä!! Toivon, että tää kosketti sua jotenkin! Vai haluatko saada keuhkosyövän? enpä usko.
Vastaan niinkuin yleensä tupakka riippuvuus on siitä kiinni kuinka hyvä itse hallinta ihmisellä on itse poltin aikapaljon kavereiden kanssa ja en huomannut olevani siitä riippuvainen ja lopetin sen sitten siihen se on sika surkeeta..
Riippuvuuden määrittelyyn käy se kuinka usein asiaa miettii. Yleensä riippuvainen ihminen ajattelee asiaa jatkuvasti, päivittäin, ainut aika jolloin asia ei pyöri mielessä on se kun teet sitä. Eli tupakoitsijalla ei tupakka pyöri mielessä koko aikaa kun polttelee vähän väliä, mutta jos joutuu olemaan ilman vaikka päivän, niin tupakka muodosta suurimman osan ajatuksista tuon päivän aikana.
Varsinainen nikotiiniriippuvuus muodostuu pitkän ajan kuluessa, joillakin ihmisillä nikotiini riippuvuuden muodostumiseen menee kymmeniä vuosia. Tupakointi on enemmänkin tapa, josta on vaikea päästä eroon, nikotiiniriippuvuudesta on vaikeampi päästä eroon, varsinkin kun lisäksi on vielä se tapakin.
Itse tupakoin kaksitoista vuotta. Nikotiinia ei ole ollut ikävä, joten vielä ei ollut varsinaisia vieroitusoireita, mutta yhä kolmen vuoden jälkeen lähes päivittäin tupakka käy mielessä juuri sellaisissa tilanteissa kun näen toisten polttavan, tekisi mieli.
Teininä kun aloitti tupakointia, koskaan ei mielessä käynyt että yhä kolmekymppisenä polttaisin, sen piti kuulua vain villiin nuoruuteen. Pian huomasin, että se kolmekymppiä lähestyy ja yhä tupakoin. Lopetin, ei hirveitä vaikeuksia, mutta yrityksiä oli lukuisia, kun löysi oikean motivaation niin meni ihan hyvin.
Ei kannata antaa riippuvuuden mennä niin pitkälle, että olet nikotiinin orja. Ja kun ei voi tietää miten herkkä itse on tarttumaan tuohon koukkuun, niin kannattaa lopettaa jo nyt, ennenkuin on liian myöhäistä.
Itseäni lopettamisessa on helpottanut, että polttelen silloin tällöin, aina alkoholin kanssa, joten ei ole paineita, vaan sallin itselleni retkahtamisen. Ei ole niin ehdotonta, ahdistusta lieventää kun tietää, että tarvittaessa minä poltan, niin ei paina ollenkaan niin paljoa, kuin että pitäisin tiukan kurin, että ei koskaan enää sitä nautintoa.
Mutta kai se on kuten alkoholisteilla; sitä ei ole puoli väliä joko juo tai ei. Jos on nikotiini riippuvainen sitä polttaa tai ei, repsahtaminen aiheuttaa uudelleen riippuvuuden. Mutta kun on tälläinen tapa tussuttelija, varsinaista riippuvuutta ei ole syntynyt, niin voi olla puoliväli-tupakoitsija, vain tietyissä tilanteissa. Kaikille ei varmasti käy tälläinen, jos tuntuu ettei mielenlujuus riitä, niin kannattaa lopettaa kokonaan.