Voiko nivel reumasta

En ole vielä kuullut yhdenkään ihmisen parantuneen reumasta tämän 30 vuoden aikana, jona olen sairastanut itse. Sairaus voi pysähtyä ja tiedän monia, joille on niin käynnyt (olin yksi heistä noin 20 vuotta). Itselleni kävi niin, että tauti aktivoitui uudestaan ja se on siis edelleenkin sama Nivelreuma, johon sairastuin lapsena.

Tällä hetkelläkin olen kuitenkin niin hyvässä kunnossa, etteivät ulkopuoliset huomaa, että minulla on reuma. Jäykistämisiä ei ole jouduttu tekemään ja kortisoniruiskeitakaan en ole montaa saannut.

Sairauden pysähtyminen on siis aivan mahdollista. Ja nämä nykyiset menetelmät ovat todellakin erittäin hyviä (kuten sanoit). Lääkäreitä ja positiivinen mieli, siinä parhaimmat hoitokeinot tähänkin tautiin =)

Nivelreumaatikko kirjoitti:

En ole vielä kuullut yhdenkään ihmisen parantuneen reumasta tämän 30 vuoden aikana, jona olen sairastanut itse. Sairaus voi pysähtyä ja tiedän monia, joille on niin käynnyt (olin yksi heistä noin 20 vuotta). Itselleni kävi niin, että tauti aktivoitui uudestaan ja se on siis edelleenkin sama Nivelreuma, johon sairastuin lapsena.

Tällä hetkelläkin olen kuitenkin niin hyvässä kunnossa, etteivät ulkopuoliset huomaa, että minulla on reuma. Jäykistämisiä ei ole jouduttu tekemään ja kortisoniruiskeitakaan en ole montaa saannut.

Sairauden pysähtyminen on siis aivan mahdollista. Ja nämä nykyiset menetelmät ovat todellakin erittäin hyviä (kuten sanoit). Lääkäreitä ja positiivinen mieli, siinä parhaimmat hoitokeinot tähänkin tautiin =)

Lue lisää

No toi paraneminen tai passivoituminen, ne nyt ovat termejä. Käytännössä ihan yks hailee. Meillehän on tärkein, että tauti ei vaivaa. Ja totuuden nimissä eikös ihminen ole kautta aikain tottunut kokemaan niin, että jos taudista ei ole mitään haittaa, tai merkkejä, se on parantunut.

Minusta´sitä voisi edelleen nimittää sillä tavalla, jos tauti on täysin sammunut. 20 vuotta täydellisesti sammuneena, vaikka tiedämme nyt lääketieteellisesti, ettei se ole parantunut, niin minusta olisi oikeampaa, ymmärrettävämpää sanoa edelleen, että nyt se on parantunut.

Jokainen tiedetään, että syöpä, parantumisnimikkeestä huolimatta voi uusitua, ja varin useilla uusiutuu. En minä tässä reuma-asiassa näksi käytännön elämässä sen kummempaa estettä parantumisnimikkeen käyttämiselle.

Onhan meitä syöpäihmisiä, joilla se on parantunut, ja taas uusinut, parantunut, ja taas uusinut jne....
Reuma voi olla totaalisesti sammunut, ja aktivoituu vaikka 15-25 vuoden kuluttua uudelleen, ja taas sammuu, kenellä elämää riittää. Meillä, joilla tauti on lapsuudessa puhjennut, tuota elinkaarta riittää sammumiselle ja aktivoitumiselle ja sammumiselle... miten vain.

Naapurin emäntä sairastui vaihdevuosien aikaan rajuun nivelreumaan. Aikansa sairasti ja tauti sammui eikä puhejennut koskaan uudelleen. Eli 90 vuotiseksi, ja ehti vielä montakymmentä vuotta elää ilman nivelreuman vaivoja. Kyllä se häneltä oli parantunut. Sanoipa lääketiede mitä tahtojaan.

Parempi kirjoitti:

No toi paraneminen tai passivoituminen, ne nyt ovat termejä. Käytännössä ihan yks hailee. Meillehän on tärkein, että tauti ei vaivaa. Ja totuuden nimissä eikös ihminen ole kautta aikain tottunut kokemaan niin, että jos taudista ei ole mitään haittaa, tai merkkejä, se on parantunut.

Minusta´sitä voisi edelleen nimittää sillä tavalla, jos tauti on täysin sammunut. 20 vuotta täydellisesti sammuneena, vaikka tiedämme nyt lääketieteellisesti, ettei se ole parantunut, niin minusta olisi oikeampaa, ymmärrettävämpää sanoa edelleen, että nyt se on parantunut.

Jokainen tiedetään, että syöpä, parantumisnimikkeestä huolimatta voi uusitua, ja varin useilla uusiutuu. En minä tässä reuma-asiassa näksi käytännön elämässä sen kummempaa estettä parantumisnimikkeen käyttämiselle.

Onhan meitä syöpäihmisiä, joilla se on parantunut, ja taas uusinut, parantunut, ja taas uusinut jne....
Reuma voi olla totaalisesti sammunut, ja aktivoituu vaikka 15-25 vuoden kuluttua uudelleen, ja taas sammuu, kenellä elämää riittää. Meillä, joilla tauti on lapsuudessa puhjennut, tuota elinkaarta riittää sammumiselle ja aktivoitumiselle ja sammumiselle... miten vain.

Naapurin emäntä sairastui vaihdevuosien aikaan rajuun nivelreumaan. Aikansa sairasti ja tauti sammui eikä puhejennut koskaan uudelleen. Eli 90 vuotiseksi, ja ehti vielä montakymmentä vuotta elää ilman nivelreuman vaivoja. Kyllä se häneltä oli parantunut. Sanoipa lääketiede mitä tahtojaan.

Lue lisää

Väitän kyllä ihan toisin. Kun olet kerran sairastunut reumaan, olet sä sen kanssa naimisissa lopun ikääsi. Ei se pois lähde ikinä, ei parannu. Pysähtyä se voi ja olla oireeton monta vuotta, mutta jätä se ei sua koskaan.Siitä ei saa eroa. On kokemusta asiasta jo monelta vuodelta ja eri ihmisten taholta.

parantua kirjoitti:

Väitän kyllä ihan toisin. Kun olet kerran sairastunut reumaan, olet sä sen kanssa naimisissa lopun ikääsi. Ei se pois lähde ikinä, ei parannu. Pysähtyä se voi ja olla oireeton monta vuotta, mutta jätä se ei sua koskaan.Siitä ei saa eroa. On kokemusta asiasta jo monelta vuodelta ja eri ihmisten taholta.

Lue lisää

Mielestäni nivelreumasta parantuneita ovat vain ne, joilla sairaus ei koko elinaikana aktivoidu uudestaan, kun se kerran on saatu kuriin.

Miksi ihmisille ei kelpaa remissio-sana? Remissiosta puhuttaessa maallikotkin yleensä ymmärtävät, että sairaus voi pahentua jossain vaiheessa, kuten useimmille käykin ennemmin tai myöhemmin.

Nivelreuman vertaaminen syövästä tai flunssasta parantumiseen on turhan ontuva vertaus.

Sipe kirjoitti:

Mielestäni nivelreumasta parantuneita ovat vain ne, joilla sairaus ei koko elinaikana aktivoidu uudestaan, kun se kerran on saatu kuriin.

Miksi ihmisille ei kelpaa remissio-sana? Remissiosta puhuttaessa maallikotkin yleensä ymmärtävät, että sairaus voi pahentua jossain vaiheessa, kuten useimmille käykin ennemmin tai myöhemmin.

Nivelreuman vertaaminen syövästä tai flunssasta parantumiseen on turhan ontuva vertaus.

Lue lisää

No mikä siitä nyt ontuvan tekee ?
Jo 1960 luvun alkupuoliskolla professori (ei ollut silloin vielä professori) Veikko Laine vertasi monin tavoin reumaa syöpään.

En niitä nyt viitsi sitten tähän ottaa, koska tuo syöpä tuntuu olevan sinulle niin ongelmallinen, miten hän niitä vertaili keskenään, mutta rinnasti hyvin monissa asioissa toisiinsa ja toistensa kaltaisiksi asioiksi, ellei peräti voisi sanoa sukulaissieluiksi.

Minusta on nuo nimikkeiden kanssa saivartelu ihan yks ja hailee. Käytäntö on se joka ratkaisee. Jos olen pitkään ollut oireeton, sanon ihmisille, että tällä haava se on nyt parantuneena. Miten pitkään sitä on turha etukäteen surra.

Parempi kirjoitti:

No mikä siitä nyt ontuvan tekee ?
Jo 1960 luvun alkupuoliskolla professori (ei ollut silloin vielä professori) Veikko Laine vertasi monin tavoin reumaa syöpään.

En niitä nyt viitsi sitten tähän ottaa, koska tuo syöpä tuntuu olevan sinulle niin ongelmallinen, miten hän niitä vertaili keskenään, mutta rinnasti hyvin monissa asioissa toisiinsa ja toistensa kaltaisiksi asioiksi, ellei peräti voisi sanoa sukulaissieluiksi.

Minusta on nuo nimikkeiden kanssa saivartelu ihan yks ja hailee. Käytäntö on se joka ratkaisee. Jos olen pitkään ollut oireeton, sanon ihmisille, että tällä haava se on nyt parantuneena. Miten pitkään sitä on turha etukäteen surra.

Lue lisää

Reumaa ja syöpää ei voi oikeastaan kuitenkaan verrata. On sanottu, että syöpä on parantunut, jos on ollut poissa viisi vuotta. Sen jälkeen et sairastu uudestaan samaan syöpään, vaan eri (vaikka olisikin esim. rintasyöpä, kuten ennenkin). Reumassa taas voi tulla remissiovaihe ja sama reuma uusiutuu. Eli ei voi oikeastaan verrata tauteja. Se, mikä on kummassakin (ja monessa muussakin) taudissa yhteistä on: mielialan vaikutus taudissa.

Toinenkin ero on tautien kulussa. Reuma saattaa tehdä tuhoja, joita ei voida korjata muuta kuin tietyillä leikkauksilla (esim. jäykistämiset, keinonivelet jne.). Syöpä saatetaan saada kuriin lääkkeillä ja leikkauksillä ilman, että se ehtii tekemään tuhoja. Tarkoitan nyt rinnanpoistoa tai muita vastaavia.

Varmasti on yhteneväisyyksiäkin, mutta silti reumasta ei voi parantua. Nykyisillä ja entisilläkin tekniikoilla voimme kuitenkin elää upean elämän, vaikka sairastammekin reumaa =)

Nivelreumaatikko kirjoitti:

Reumaa ja syöpää ei voi oikeastaan kuitenkaan verrata. On sanottu, että syöpä on parantunut, jos on ollut poissa viisi vuotta. Sen jälkeen et sairastu uudestaan samaan syöpään, vaan eri (vaikka olisikin esim. rintasyöpä, kuten ennenkin). Reumassa taas voi tulla remissiovaihe ja sama reuma uusiutuu. Eli ei voi oikeastaan verrata tauteja. Se, mikä on kummassakin (ja monessa muussakin) taudissa yhteistä on: mielialan vaikutus taudissa.

Toinenkin ero on tautien kulussa. Reuma saattaa tehdä tuhoja, joita ei voida korjata muuta kuin tietyillä leikkauksilla (esim. jäykistämiset, keinonivelet jne.). Syöpä saatetaan saada kuriin lääkkeillä ja leikkauksillä ilman, että se ehtii tekemään tuhoja. Tarkoitan nyt rinnanpoistoa tai muita vastaavia.

Varmasti on yhteneväisyyksiäkin, mutta silti reumasta ei voi parantua. Nykyisillä ja entisilläkin tekniikoilla voimme kuitenkin elää upean elämän, vaikka sairastammekin reumaa =)

Lue lisää

Nyt lähdit spekuloimaan sellaista sektoria, josta Sinulla ei ole oikeita tietoja.

Kyllähän juttu niin on, että kaikkein mieluiten jos saisin valita, valitsisin näistä nivelreuman. Syöpä oli pahin mahdollinen vakavine ja peruttamattomine hoitovaurioineen.

Puhut sanalla saattaa, reuma saattaa, mutta syöpä ei saata kun se saatetaan saada hoidolla kuriin.

Voihan se olla päinvastoinkin, ja minun tapauksessa juuri päinvastoin.
Eikä lainkaan syöpää mitata tuolla tavoin. Potilaskolleegoista tunnen ihmisiä, joilla syöpä on uusinut 10 vuoden jälkeen, ja sama syöpä. Määrittely tehdään patoloogisesti solutyypin mukaan eikä sen mukaan, mistä se löytyy.

Rintasyöpä saattaa 10 vuoden kuluttua löytyä maksasta tai kohdusta. Eli se on edelleen rintasyöpä, jos sen solutyyppi on sama, kuin mitä se oli aiemmin rinnasta löydettynä ja tauti on edelleen samaa tautia. Näin syöpälääkäri näitä eroja selvitti, milloin se on samaa syöpä ja milloin uutta sairastumista eri syöpään.

Syövän kanssa ei lainkaan ole noin yksinkertaista, että kun se on hoidettu pois, se on pois päiväjärjestyksestä. Ei ollenkaan. Hoidot varsin usein ovat vaurioittaneet muita elimiä, ja siinä ne vauriot ovat läsnä joka päivä elämässä, eikä välttämättä ilman haitallista oireilua. Immuunipuolustuksen häiriöstä puhumattakaan, joista ei meidän yhteiskunnassa vielä saa ääneen puhua.

Tästä oli mm. Reumasairaalan kuntoutuspuolen ylilääkäri hyvin vihainen, miksi syöpotilaiden immuunpuolustuksen hoito ei kuulu kenellekkään meidän yhteiskunnassa. Ja kuitenkin syövän hoidoissa niitä vaurioita useille tulee.

Minä en tunnusta sairastavani reumaa, jos tauti on niin sammunut, ettei siitä ole minkäänlaisia merkkejä riittävän pitkällä aikavälillä. Minä protestoin sitä, että halutaan pysyä jollain lailla ikäänkuin kastimerkittynä kaiken varalta "leirissä". Poissa mikä poissa. Sitten kun se aktivoituu, sairastun sitten uudelleen ja se on siinä. Näistä lääketieteen termeistä mä en välitä.

Parempi kirjoitti:

Nyt lähdit spekuloimaan sellaista sektoria, josta Sinulla ei ole oikeita tietoja.

Kyllähän juttu niin on, että kaikkein mieluiten jos saisin valita, valitsisin näistä nivelreuman. Syöpä oli pahin mahdollinen vakavine ja peruttamattomine hoitovaurioineen.

Puhut sanalla saattaa, reuma saattaa, mutta syöpä ei saata kun se saatetaan saada hoidolla kuriin.

Voihan se olla päinvastoinkin, ja minun tapauksessa juuri päinvastoin.
Eikä lainkaan syöpää mitata tuolla tavoin. Potilaskolleegoista tunnen ihmisiä, joilla syöpä on uusinut 10 vuoden jälkeen, ja sama syöpä. Määrittely tehdään patoloogisesti solutyypin mukaan eikä sen mukaan, mistä se löytyy.

Rintasyöpä saattaa 10 vuoden kuluttua löytyä maksasta tai kohdusta. Eli se on edelleen rintasyöpä, jos sen solutyyppi on sama, kuin mitä se oli aiemmin rinnasta löydettynä ja tauti on edelleen samaa tautia. Näin syöpälääkäri näitä eroja selvitti, milloin se on samaa syöpä ja milloin uutta sairastumista eri syöpään.

Syövän kanssa ei lainkaan ole noin yksinkertaista, että kun se on hoidettu pois, se on pois päiväjärjestyksestä. Ei ollenkaan. Hoidot varsin usein ovat vaurioittaneet muita elimiä, ja siinä ne vauriot ovat läsnä joka päivä elämässä, eikä välttämättä ilman haitallista oireilua. Immuunipuolustuksen häiriöstä puhumattakaan, joista ei meidän yhteiskunnassa vielä saa ääneen puhua.

Tästä oli mm. Reumasairaalan kuntoutuspuolen ylilääkäri hyvin vihainen, miksi syöpotilaiden immuunpuolustuksen hoito ei kuulu kenellekkään meidän yhteiskunnassa. Ja kuitenkin syövän hoidoissa niitä vaurioita useille tulee.

Minä en tunnusta sairastavani reumaa, jos tauti on niin sammunut, ettei siitä ole minkäänlaisia merkkejä riittävän pitkällä aikavälillä. Minä protestoin sitä, että halutaan pysyä jollain lailla ikäänkuin kastimerkittynä kaiken varalta "leirissä". Poissa mikä poissa. Sitten kun se aktivoituu, sairastun sitten uudelleen ja se on siinä. Näistä lääketieteen termeistä mä en välitä.

Lue lisää

Väität, ettet välitä termeistä, mutta silti jankutat parantumisesta. Unohdat, että mielipiteet ovat vain mielipiteitä. Tietokilpailussa on oikeita ja vääriä vastauksia.

Nivelreumaan ei ole olemassa parantavaa hoitoa on tosiasia. 80 %:lla nivelreuma aktivoituu ainakin kerran uudestaan. Sen sijaan suurin osa syöpäsairaista saa jossain vaiheessa kuulla parantuneensa sairaudestaan. Muistelen, että 25 % sairastuu uudestaan johonkin (toiseen) syöpäsairauteen.

omainen kirjoitti:

Väität, ettet välitä termeistä, mutta silti jankutat parantumisesta. Unohdat, että mielipiteet ovat vain mielipiteitä. Tietokilpailussa on oikeita ja vääriä vastauksia.

Nivelreumaan ei ole olemassa parantavaa hoitoa on tosiasia. 80 %:lla nivelreuma aktivoituu ainakin kerran uudestaan. Sen sijaan suurin osa syöpäsairaista saa jossain vaiheessa kuulla parantuneensa sairaudestaan. Muistelen, että 25 % sairastuu uudestaan johonkin (toiseen) syöpäsairauteen.

Lue lisää

Myös syöpäsairauksissa voidaan saavuttaa remissio, mikä ei suinkaan ole sama asia kuin parantuminen.

"Voi parantua" ja "olen parantunut" -vastaukset eivät auta kysyjää, jos ei määrittele, mitä tarkoittaa parantumisella.

omainen kirjoitti:

Myös syöpäsairauksissa voidaan saavuttaa remissio, mikä ei suinkaan ole sama asia kuin parantuminen.

"Voi parantua" ja "olen parantunut" -vastaukset eivät auta kysyjää, jos ei määrittele, mitä tarkoittaa parantumisella.

Lue lisää

Mitäpähän se kysyjä oikeastaan onkaan ollut hakemassa ? Mikä ero on kysyjälle siinä, että olotila on ihan yhtä terve kummassakin tapauksessa, niin mitä väliä sillä termillä sitten on ? Eikö reumassa halutakkaan parantua ?

Maallikko kirjoitti:

Mitäpähän se kysyjä oikeastaan onkaan ollut hakemassa ? Mikä ero on kysyjälle siinä, että olotila on ihan yhtä terve kummassakin tapauksessa, niin mitä väliä sillä termillä sitten on ? Eikö reumassa halutakkaan parantua ?

Lue lisää

Reumasta halutaan parantua, mutta kun se ei ole mahdollista, niin se ei ole. Voihan toki tuntea olevansa terve ja se onkin hyvä, kunhan ei sulje sairautta kokonaan pois mielestä ja hyväksyy sairastavansa. "Minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää."

En voi liikaa toitottaa sitä, että tässäkin sairaudessa mielialat ovat erittäin vaikuttavia. =)

Parempi kirjoitti:

Nyt lähdit spekuloimaan sellaista sektoria, josta Sinulla ei ole oikeita tietoja.

Kyllähän juttu niin on, että kaikkein mieluiten jos saisin valita, valitsisin näistä nivelreuman. Syöpä oli pahin mahdollinen vakavine ja peruttamattomine hoitovaurioineen.

Puhut sanalla saattaa, reuma saattaa, mutta syöpä ei saata kun se saatetaan saada hoidolla kuriin.

Voihan se olla päinvastoinkin, ja minun tapauksessa juuri päinvastoin.
Eikä lainkaan syöpää mitata tuolla tavoin. Potilaskolleegoista tunnen ihmisiä, joilla syöpä on uusinut 10 vuoden jälkeen, ja sama syöpä. Määrittely tehdään patoloogisesti solutyypin mukaan eikä sen mukaan, mistä se löytyy.

Rintasyöpä saattaa 10 vuoden kuluttua löytyä maksasta tai kohdusta. Eli se on edelleen rintasyöpä, jos sen solutyyppi on sama, kuin mitä se oli aiemmin rinnasta löydettynä ja tauti on edelleen samaa tautia. Näin syöpälääkäri näitä eroja selvitti, milloin se on samaa syöpä ja milloin uutta sairastumista eri syöpään.

Syövän kanssa ei lainkaan ole noin yksinkertaista, että kun se on hoidettu pois, se on pois päiväjärjestyksestä. Ei ollenkaan. Hoidot varsin usein ovat vaurioittaneet muita elimiä, ja siinä ne vauriot ovat läsnä joka päivä elämässä, eikä välttämättä ilman haitallista oireilua. Immuunipuolustuksen häiriöstä puhumattakaan, joista ei meidän yhteiskunnassa vielä saa ääneen puhua.

Tästä oli mm. Reumasairaalan kuntoutuspuolen ylilääkäri hyvin vihainen, miksi syöpotilaiden immuunpuolustuksen hoito ei kuulu kenellekkään meidän yhteiskunnassa. Ja kuitenkin syövän hoidoissa niitä vaurioita useille tulee.

Minä en tunnusta sairastavani reumaa, jos tauti on niin sammunut, ettei siitä ole minkäänlaisia merkkejä riittävän pitkällä aikavälillä. Minä protestoin sitä, että halutaan pysyä jollain lailla ikäänkuin kastimerkittynä kaiken varalta "leirissä". Poissa mikä poissa. Sitten kun se aktivoituu, sairastun sitten uudelleen ja se on siinä. Näistä lääketieteen termeistä mä en välitä.

Lue lisää

Käytin niitä sanoja juuri siksi, että en sano mitään lopullista, vaan "ehkä, kai..."

Olen kyllä seurannut syövän etenemistä jopa kuolemaan asti ja olen myös nähnyt parantumisia siinä. En siis spekuloi.

Ehkä syöpä voi olla sama myöskin ja reumaakin voi olla vaikka kahta eri laatua samalla ihmisellä. Kuten kuitenkin voimme ihan alkuperäisestä otsikosta todeta, niin tämä keskustelupalsta on reumaa koskeva ja syöpäkeskustelut ovat ihan omalla palstallaan.

Tietyissä asioissa olet kuitenkin tarkka, muttet parantumisessa ja remissiossa??!!

Nivelreumaatikko kirjoitti:

Reumasta halutaan parantua, mutta kun se ei ole mahdollista, niin se ei ole. Voihan toki tuntea olevansa terve ja se onkin hyvä, kunhan ei sulje sairautta kokonaan pois mielestä ja hyväksyy sairastavansa. "Minkä taakseen jättää, sen edestänsä löytää."

En voi liikaa toitottaa sitä, että tässäkin sairaudessa mielialat ovat erittäin vaikuttavia. =)

Lue lisää

Voi hyvä tavaton sentään, miten pilkkujen halkomista pitää sairastaminen olla. Toiset pääsevät hyviin tuloksiin etsimällä ja kokeilemalla erilaisia ratkaisuja. Toiset suuttuvat silmittömästi edes kuullessaankaan moninaisista ratkaisumahdollisuuksista.

Hirvittävää kirjoitti:

Voi hyvä tavaton sentään, miten pilkkujen halkomista pitää sairastaminen olla. Toiset pääsevät hyviin tuloksiin etsimällä ja kokeilemalla erilaisia ratkaisuja. Toiset suuttuvat silmittömästi edes kuullessaankaan moninaisista ratkaisumahdollisuuksista.

Lue lisää

Lukisitko uudestaan toisella mielialalla, niin voi nämäkin viestit vaikuttavat ihan toiselta... Tunnetusti mieliala vaikuttaa luetun ymmärtämiseen. Ei netti-ihmisille, joita ei edes tunne, voi suuttua =)

Vuosia, vuosia sitten minulle sanottiin, että mieliala vaikuttaa myös sairauteen ja se kyllä pitääkin paikkansa.

Mielestäni ei kuitenkaan voi ihmiselle sanoa, että reumasta voi parantua, jos lääkärit eivät sitä ole sanoneet. Lääkkeitä joko joutuu syömään tai sitten voi elää oireettomana vuosia. Lääkkeitä en tällä hetkellä ota itsekään, kuin ylläpitoon, jos oireita on. Välillä menee kuukausia etten lääkkeitä syö ja välillä ei mene viikkoakaan ilman kortisonikuuria. Sairaus minulla kuitenkin on luultavasti lopun elämääni, jos ei ihmeitä tapahdu lääketieteessä. Hyväksyn sen (aina en ole hyväksynyt) ja elän tyytyväisenä elämääni =)

Hirvittävää kirjoitti:

Voi hyvä tavaton sentään, miten pilkkujen halkomista pitää sairastaminen olla. Toiset pääsevät hyviin tuloksiin etsimällä ja kokeilemalla erilaisia ratkaisuja. Toiset suuttuvat silmittömästi edes kuullessaankaan moninaisista ratkaisumahdollisuuksista.

Lue lisää

Luitko viestejä läpi vai etkö ymmärtänyt lukemaasi? Eihän tässä viestiketjussa edes keskustella mistään ratkaisumahdollisuuksista. Älä sinäkään ala keksimään valeita ihmisistä, joiden mielipide ei miellytä, niin sopu säilyy paremmin.

omainen kirjoitti:

Myös syöpäsairauksissa voidaan saavuttaa remissio, mikä ei suinkaan ole sama asia kuin parantuminen.

"Voi parantua" ja "olen parantunut" -vastaukset eivät auta kysyjää, jos ei määrittele, mitä tarkoittaa parantumisella.

Lue lisää

Turhaa kiistelyä tiedän 100% varmuudella että reumaa ei paranneta vaan sen saa oirettomaksi alku vaiheessa kunkeksii mikä sen laukaisee, minulla se on sian liha , ja tiedän sen niin varmasti kuin vain voi. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani ja tarkkailen vaistomaisesti juuri tuon reuman takia mitä syön.
Sian lihassa on reumaa sisältävää bakteeria koska se saa oireet esiin. Migreeni laukeaa nitriitistä silmät vilkkuu 20-30min ja suraavalla päivällä armoton päänsärky. Nyt en enää kuolaa , nuorempana pään särky oli järkyttävää, vati sängyn vieressä päätä reunan yli ja antoi venyvän liisterin valua vatiin.
Kolmas ongelma aine on valkosipuli , iho menee rakkuloille,silmiin tulee outo kiilto jonka muut huomaavat väittömästi , kuumetta nousee ja rakkulasyyhyää. Kammottavaa tavaraa. Lääkäri kertoi minun olevan alerginen penisiliininille ja oireilun johtuvan siitä.
Hoitokeino oli valmiin , älä syö valkosipulia, Jokunen vuosi oli sitten oli vaikeaa kun valkosipulia laitettiin riisipuuroonkin ja kaikkiin mahdtomiinkin tuotteisiin.Enkä ole ainoa.
Me sanommekin että vain elintarvikkeiksi kelpaamaton ruoka tarvitsee mausteita.Joka pitää paikkansa kun muistaa historiaa.

Sylin täydeltä onnea. Reuman hoidossa tarvitaan vuosia, mutta positiivinen mieli ja halu päästä taudin niskan päälle parantaa mahdollisuuksia. Tauti ei nykyisin ole enää toivoton, josko hyviä tuloksia on saatu jo kymmeniä vuosia. Olet onnekas, että omaat positiivisen mielen, ja halun parantua.

Napakymppi kirjoitti:

Sylin täydeltä onnea. Reuman hoidossa tarvitaan vuosia, mutta positiivinen mieli ja halu päästä taudin niskan päälle parantaa mahdollisuuksia. Tauti ei nykyisin ole enää toivoton, josko hyviä tuloksia on saatu jo kymmeniä vuosia. Olet onnekas, että omaat positiivisen mielen, ja halun parantua.

Lue lisää

Mun täyty vielä kertoa tästä hyvästä olotilasta,
että olin puolukkametsässä lauantaina.Sain noukittua 4L puolukoita.Ihanaa.Vaikka, jos joku olisi sanonut mulle tämän elokuun alussa, en olisi uskonut.Kun ei edes kynällä voinut kirjoittaa, kun sattu niin vietävästi, ja nivet ihan turvoksissa sormissa.Oli makkarasormia.Tällä hetkellä niistä ei ole tietoakaan.Kyllä elämä on ihanaa!Stemppiä kaikille muillekin, kyllä sieltä aina parempi päivä koittaa, vaikka välillä tuntuu pahalta!!!