Masentunut...

muttei varmasti? Asutteko yhdessä? Kauanko olette olleet? Onko supervakavaa?

Annan yhden neuvon: Älä luovu kissoista miehen takia. Kadut sitä vielä. Yksikään mies ei voi olla parempi kuin kissat. ;)

Meillä on melkis tässä sama tilanne.. Rakastan mun kissaa ylikaiken ja se on ihana mutta siitä on pakko luopua. Meillä on molemmilla allergiaa. Saan kisulle uuden kodin yhdeltä tutulta ja toivon että siellä se pärjää ja että sitä rakastetaan yhtä paljon ku minäkin sitä rakastan.
Rankkaa on mutta eiköhän tämä tästä.

Olen itse ollut vähän samantyyppisessä tilanteessa...

Kyseessä oli poikaystävä versus rakas koirani. Mies ei kyllä itse ollut allerginen, vaan hänen sisarensa ja äitinsä. Eikä mies asunut kotona enää, mutta nämä naiset kävivät hänellä lähes päivittäin ja siksi minulle sanottiin etten voi tulla koirani kanssa käymään. Asuimme eri paikkakunnilla, mutta jostain syystä matka oli minulle lyhyempi, ts. minä aina menin miehen luokse, hän kävi luonani harvemmin. Näin jälkikäteen tilanne on ihan selvä tietysti. Mutta silloin minä olin nuori ja naiivi. Uskoin että elimme supervakavaa suhdetta ja lopulta minä hullu, tyhmä, menin antamaan koiran pois tämän miehen takia. Ainoa onnellinen asia tässä tarinassa on, että koira sai kodin todella ihanasta perheestä ja tiedän että sillä oli siellä hyvä elämä, ehkä parempikin kuin minun kanssani.

Mutta ohjeeni on:
1) tarkistakaa nyt ensin onko kyseessä todellinen allergia vai ei?

2) ja sitten mieti, mieti ja mieti mitä teet.

Onneksi en ole sinun asemassasi nyt. Toisaalta, minä tiedän mitä tekisin. Ikinä, IKINÄ enää en luopuisi rakkaasta lemmikistä yhdenkään miehen takia!