Minkälaisia johtajuusjuttuja teette koirillenne?
miten näytätte koirallenne olevanne vahva johtaja? Mitä kaikkia aktivointijuttuja teette koirallenne?mitä kaikkia ulko/sisäleikkejä koiran kanssa leikitte,että koira joutuu käyttämään aivojansa?
Jos omistaa epävarman koiran,miten koiraan saa varmuutta lisää?
miten näytätte koirallenne olevanne vahva johtaja? Mitä kaikkia aktivointijuttuja teette koirallenne?mitä kaikkia ulko/sisäleikkejä koiran kanssa leikitte,että koira joutuu käyttämään aivojansa?
Jos omistaa epävarman koiran,miten koiraan saa varmuutta lisää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oikea äänensävy on tärkeää. Huutaa ja huitoa ei saa, koska johtaja ei tee niin, mutta komennon pitää olla komento, eikä jutustelua tai anomista. Minä en anna koiran koskaan mennä ovesta ilman lupaa, eikä se saa kulkea edelläni. Lupa pitää olla ja sitten saa juosta.
Meidän koira rakastaa piilotusleikkejä. Minä pidän koiraa sylissä ja silmiä peitossa (osaa jo aivan tyynesti odottaa). Sillä aikaa tyttäreni piilottaa jonkun koiranlelun jonnekin asuntoomme sellaiseen paikkaan, josta koiran on se mahdollista löytää, mutta ei helppoa. Ja sitten koira vapaaksi. Niin kauan etsii, kunnes löytää. Eipä tarvitse montaa kertaa tehdä, kun koira on jo ikionnellinen.
Rauhallinen ja varma isäntä rauhoittaa myös epävarman koiran. Kehuahan niitä koiria myös aina pitää. Ja kuljettaa mukana monenlaisissa paikoissa, kuitenkin niin, että se aina tuntee olevansa turvassa isäntänsä kanssa.
Susilaumassa Alfaparilla on tiettyjä tehtäviä. Esimerkiksi:
1. luolasta lähdettäessä alfat tarkistavat pesän edustan.
2. Vieraita tavattaessa alfat "tarkistavat" tulijan, sekä tekevät ratkaisun siitä onko tämä tervetullut vai karkotettava. Sama pätee muihin vaaran aiheuttajiin.
3. Alfapari syö aina ensin.
4. Lauman kohdatessa lyhyenkin eron jälkeen alfan johtajuus voidaan haastaa.
Näitä itse pyrin soveltamaan, en tosin fanaattisesti. Eli:
1. Minä kuljen ovesta ensin.
2. Minä kohtaan vieraat tai teen päätöksen olla kohtaamatta.
3. Kun annan koiralle ruokaa, pyrin mutustamaan itse ensin jotain.
4. Kun tulen kotiin, en anna koiralle mitään huomiota, koska en tarvitse hyväksyntää sille että palaan laumaan. (Koira kyllä hyväksyisi minut iloisesti takaisin laumaan, mutta silloin se olisi tehnyt päätöksen, josta minä vielä alamaisena rapsutuksilla kiittäisin. Voimakas viesti koiralle siitä että se päättää kuka tulee ja kuka ei!) Odotan niin kauan että tervetuloseremonia päättyy, sitten minä annan koiralle luvan tulla luokseni.
Epävarma koira ei välttämättä usko omistajansa kykyyn toimia lauman johtajana. Jos omistaja yrittää olla "kova" johtaja, tilanne saattaa vain pahentua, koira ei luota pätkäänkään. Joten epävarmalle koiralle voi olla hyväksi, että isäntä on mahdollisimman eleetön ja itsevarma, tämä saattaa rauhoittaa koiraa. Itsevarmuutta on vain mahdoton uskotella, koira kyllä huomaa jos sitä on tai ei ole.
Missä koiran ikä vaiheessa sun mielestä voi alkaa toteuttaa tätä alfa juttua? Missä laumassa pennut jätetään viimeiseksi? Kyllä se lauman jatkuvuus on kiinni siitä ,että pennut ruokitaan ensin ja sit muut.
Eli mun mielestä on aika vaarallista alkaa soveltaa jotain susilauman teoriaa kotikoiraan,jonka esi-isän laumakäyttäytymistä ei taida tietää kukaan.
Tottakai on hiukan "epäilyttävää" soveltaa suden käyttäytymistä kotikoiraan.
Sehän on suurinpiirtein sama kuin soveltais Cro Magnonin käyttäytymismalleja Homo Sapiensiin. Ja oikein kärjistettynä simpanssin käyttäytymistä nykyihmiseen.
En vain tiedä mitä muuta konkreettista informaatiota on tarjolla. Suurin osa tarjolla olevasta kirjallisuudesta on kaikenkarvaisten eläinkouluttajien ja koirapsykologien henkilökohtaisia mielipiteitä. Näihin en neuvoisi luottamaan sen enempää kuin Internetin keskustelupalstoilla annettuihin ohjeisiin. En ole törmännyt vielä yhteenkään todennettavissa olevaa tieteellistä informaatiota sisältävään lähteeseen. Jos joku sellaisen tietää kertokoon?
Ja että minkä ikäisenä tätä "alfa-juttua voi alkaa toteuttaa" omassa perheessä. En minä tiedä, ei minun sepustukseni ole jumalan totuutta. Mielestäni silloin kun itselle sopii.
Mitä tulee susilaumaan, oman tietoni mukaan pennut eivät lähde saalistamaan, joten niiden ruokkiminen ensimmäisinä on aika hankalaa. Alfanaaraan (noin 6-8viikon ikäisinä) vieroittamat pennut jäävät kotiluolaan "babysitter" naaraiden kanssa odottamaan metsästyksen päättymistä. Metsästäneiden susien palattua luolaan, pennuille ja pesään jääneille lauma oksentaa syömänsä ravinnon.
Jos tahtoo oksentaa pennulle ravinnon (mitä en voi suositella), niin susilaumassa näin toimitaan noin vuoden ikään asti. Sen jälkeen pennut joko sopeutuvat laumaan tai lähtevät perustamaan omaa laumaansa. Laumakoot ovat noin 6-10 yksilöä. Jopa 30 yksilön hetkellisiä laumoja on tavattu Pohjois-Amerikassa. Suomessa on paljon perhelaumoja.
Ei varmaan kukaan ole ajamassa koiraansa pois kotoa tämän ollessa alle kaksi vuotias. Joten edelleen yritän sanoa että; Susilauman käyttäytymistä voi yrittää soveltaa omaan koiraansa. Näin koska, suden käyttäytyminen on tieteellisesti tutkittua faktaa, joka on linkitettävissä vaikkakin kaukaisesti omaan koiraamme. Tulisiko näin tehdä, kuka tietää? Itse en näe tässä suuria haittojakaan. Lepertelyt jää vähemmälle, mikä sylikoiralle voi olla pahasta. Vielä ei kai tarkemmin ole tutkittu kulkukoirien laumakäyttäytymistä?
Mielestäni vinkit olivat hyvin loogisia,vaikka ei verrattaisikaan suden käyttäytymiseen.Se, kuinka tiukasti ja missä tilanteessa näitä soveltaa on jokaisesta omistajasta sekä koirayksilöstä kiinni.Mitään ihmetemppuja ei tarvita siihen,että koira hyväksyy ihmisen määräysvallan.
on tämä kynologia. Mulla itsellä on ollut 10 koiraa ja kasvatus pentuja,mutta olen vasta nyt törmännyt tähän laumateoriaan. Suurin lauma itsellä oli 4 koiraa ( 3 narttua ja 1 leikattu uros). Koira on koiraeläin ja sen käyttäytyminen on lähellä monia muitakin laumoja,joten sen käyttäytymisessä voisi ottaa mallia muistakin kun susilaumasta.
Kotikoirakin on peto,sitä ei sovi unohtaa.Sillä on kaikki taito jopa tappaa(kuten on käynyt) ihminen. Vaikka koira on käynyt tosi kovan mankelin kehityshistoriassa sillä on kuitenkin ne geenit mitä on ollut ihan alusta asti,ne mitkä tekee siitä koiran.
Omakohtasesti voin sanoa,että koirilla on kehitysikä,joka on ollut kaikkilla 10:llä ihan sama,riippumatta siitä miten ne on koulutettu.
Koira alkaa kapinoida siinä vuoden iässä,jollon oikeessa laumassa pennut vierotetaan,tämä on jäänyt koiralle "veriin" mutta kun sillä ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta lähteä,niin sen pitää sopeutua siihen,että sen paikka on ihmisen luona. Tässä iässä urosta ohjaa seksuaalinen vietti ja se aiheuttaa ärtymystä ja agressioita.
Koiralla ei ole mitään syytä olla johtaja,eikä se edes tiedä mikä olisi ihmis/koira lauma.Sen elämää ohjaa saavutetut edut joista se pitää kiinni ja joita se haalii kokoajan lisää.On ihan ihmisen asia mitä koiralle sallii ja mitä ei. Kaikki alkaa siitä päivästä kun pentu tulee uuteen kotiin.Sillä pitää olla turvallinen ja ennenkaikkea luotettava omistaja.Esim. opaskoirat viettää tavallista kotielämää eka vuoden jonka jälkeen ne lähtee koulutukseen. Joten koiralla pitäisi olla huoleton pentuaika ,jossa on ohjeet ja raamit tiukasti mutta hellästi.
Mitä isompi koira on kyseessä sitä konkreettisemmin joutuu käymään läpi tämän "maailmalle lähtö"-iän.Mutta kun se pentuajan pohjatyö on tehty hyvin ,niin koiran ja ihmisen suhde on niin luja ,että se kestää ne muutamat myrsky-vuodet.Uhmaikäsen koiran kanssa pitää olla jämpti eikä saa antaa periksi,se mikä on ei on ei ja mikä on kyllä on kyllä.Ja käskyt loppuun asti vaikka menisi koko päivä.Samoin koiran luonteessa pitää ottaa huomioon sen käyttötarkoitus,koska rodut on jalostettu jotain tarkoitusta varten.Sylikoira on ihan eri kun vahti tai palveluskoira.Koiran elämää auttaa paljon jos sillä on tehtäviä siinä mihin se on jalostettu,työ/harrastus auttaa paljon sillon kun tunteet jyllää.
...et olisi samaa mieltä kanssani. Itse ainakin yhdyn edelliseen viestiin täysin. Noin toimin oman (käyttö)koirani kanssa. Ja mielestäni minun aikaisemmat viestit eivät ole millään tavalla ristiriidassa sinun viestisi kanssa.
Ensimmäinen viestini käsitteli ainoastaan johtajuutta, koska siitä kysyttiin, muu koulutus on asia erikseen. Eikä tarkoitukseni ollut antaa käsitystä, että olemalla "kunnon" johtaja koirasi tekee mitä haluat, eikä muuta koulutusta tarvittaisi.
Koira tarvitsee AINA hyvän peruskoulutuksen.
Epävarmoille ja liian itsevarmoille koirille saattaa kuitenkin tehdä hyvää, kun heillä on johtaja joka "puhuu samaa kieltä" ja on rauhallinen sekä itsevarma. Tälläiset koirat eivät välttämättä sovellu kaikille meistä ihmisistä, oli peruskoulutus kuinka hyvä tahansa.
Vinkit ovat hyvin koomisia. Haluaisin ihan oikeasti nähdä ihan konkreettisesti rainmanin puputtamassa koiraansa ennen...
Siis oikeasti, uskooko joku ihan todella tähän soopaan, vai onko kyseessä vaan epätoivoinen yritys kuulostaa viisaalta neuvonantajalta?
Tuollaiset vinkit voivat olla perusteltuja siinä tapauksessa, että yritetään saada aloittelevaa, täysin kädetöntä omistajaa tajuamaan johdonmukaisuuden merkitys.
Mitään muuta merkitystä niillä ei kyllä tasan ole, kyseessä on kaksi eri lajia, joiden käyttäytymiset eivät kohtaa, enkä ole kenenkään aidosti kokeneen kuullut tekevän mitään noin naurettavaa.
Jaa, minulla ei ole webbikameraa, joten en valitettavasti pysty tarjoamaan sinulle sitä iloa joka meidän ruokailun seuraamisesta tulisi. ;)
En ole "kokenut" koiran ohjaaja, enkä tahallisesti ole yrittänyt esittää sellaista. Susista olen hiukan lukenut, ei minulla niistäkään ole muuta tutkintoa kuin metsästäjäntutkinto, jolla ei ole merkitystä. Olen siis omaksi ilokseni perehtynyt asiaan.
En tiedä kuinka kokenut alkuperäisen kysymyksen esittäjä Dina on, mutta kysymyksen asettelu antoi sellaisen vaikutelman, että uskoin olevan oikeutettua aloittaa maan pinnalta. Tyvestä puuhun on kai tapana kiivetä.
Ja nyt kun on todettu, että teoriani on täyttä potaskaa, voisiko joku "aidosti kokenut" selvittää meille pimeydessä vaeltaville todellisen johtajan elkeet?
Ja mitä tulee suden ja koiran käyttäytymismallien kohtaamiseen, ainakin koirasusien olemassaolo voisi jotain kertoa esimerkiksi seksuaalikäyttäytymisestä. Voisiko joku, esimerkiksi -.,-.,-., kertoa meille hiukan faktoja siitä kuinka erilaisia sudet ja kotikoirat sekä mahdollisesti muut koiraeläimet keskenään olevat? Mielelläni lukisin asiasta lisää, asia on kuitenkin lähellä sydäntäni.
Kirjoitat nimim. Rainman, mukava lukea kaikenlaisia teorioita.
Noihin johtajuusjuttuihin sen kummemmin perehtymättä, sanoisin että ne kyllä tulevat aivan itsestään siellä kentällä koiraa koulutettaessa.
En ihan kyllä olisi valmis lyttäämään tuota susilaumateoriaakaan, vaikka se ei nykyisin enää niin muodissa olekaan.
näkemys koiran pitoon ja jokainen on oikeassa:)
Minä en ole koskaan uskonut laumateoriaan ja kun luin Dominanssi tarua vai totta niin ajattelin ,että maailmassa on vain yksi ihminen samalla aallolla kun minä.Myös koirallistamis luento tuki monin paikoin teoriaa,että koira on koira,ei mikään muu esim susi.
Mitä eroja,? koiran selviytyminen ei ole kiinni saalisvietistä eikä sillä ole tarvetta olla "johtaja" eli suvunjatkaja,ne on suurimmat erot kotikoiran ja esim.suden välillä.Susi on pysynyt sutena tuhannet vuodet,koira on muuttunut koko ajan,koko/väri/karva yms.
Mun mielestä koiralla ei ole johtajaa, vaan isäntä ja emäntä.Roolit muovautuu sen mukaan miten pentua kohdellaan ensimmäisen vuoden aikana.
Luottamus ja kunnioitus pitää olla molemminpuolin.
Monen koiran elämä vaan alkaa uudessa kodissa yksinolon opettelulla ,siinä on vaikea rakentaa hyvää luottamusta ja kunnioitusta.Ja ihmisillä on aivan liian vähän tietoa mikä on koira,sen elämänkaari.Varmaan lähes kaikki esim.sakemanniuroksen omistaja sanoo,että koira oli aivan mahdoton vuoden-kahden iässä,koska se kuuluu elämään.Ei siihen tarvita syödä koiran ruokaa eikä mennä ovesta ekana ulos.
Jatkuu.....kun ehtii....
Rainmanin kanssa olen aika pitkälti samoilla linjoilla ja toimin näin itsekin.Siksipä en itse tämän enempää kommentoikaan koska hän kertoi sen mitä itse ajattelen!=)
"Jos omistaa epävarman koiran,miten koiraan saa varmuutta lisää?"
Mulla on itse kohta vuoden vanha koira (jossa on vähäsen saksanpaimenkoiraa) ja epävarmuus on ruvennut näkemään hänen käytössään. Ei hauku muille koirille, mutta miehille... Varsinkin jos ollaan jonkun kaverin luona, ja sinne tulee joku mies, niin tää koira reagoi heti haukkumalla, karvat nousee pystyyn. Toisaalta, jos me tullaan johonkin paikkaan missä on jo paljon miehiä, silloin koira on hirveen iloinen ja tervehtii kaikkea ihan kuin olisivat parhaat ystävät.
Tällainen dilemma. Kiitän kommenteista! Johtajuustreenejä harrastetaan usein ja myös "aivotreenejä"...
"Jos omistaa epävarman koiran,miten koiraan saa varmuutta lisää?"
Epävarmuus tulee usein siitä, että ohjaaja on käsi. Koira ei luota ohjaajaan ja tämän kykyyn huolehtia asioista.
Vankka johtajuus ja määrätietoiset otteet pelastavat paljon. Kuin myös se, että koiraa ei pakoteta tilanteisiin, joita se kammoksuu. Ei mitään totuttamista, vaan siedättämistä epämiellyttävän asian läsnäoloon - ei kontaktia koiraan.