Ongelmani on seuraava..En saa ulkona koiraani kontaktia!
Pitäisi harjotella näyttelyitä varten ja olemme harjoitelleet sisällä..silloin ei mitään ongelmaa..sisällä se kulkee nätisti vieressä ja olemme katsekontaktissa..liikku vain kun minäkin liikun eli ihan oikein mutta ulkonaaivan eri juttu!
En saa minkään laista yhteyttä koiraani ulkona..voin huutaa vaikka kuinka kovaa sen nimeä niin ei silti mitään reaktiota..kuono maassa vain eteenpäin..olen koittanut naksutinta ja nameja ja vaikka mitä mutta mikään ei auta..ei edes vilkaise minuun.
Ajattelimme viedä pennun näyttelyyn mutta se on vaikeaa kun jotkin näyttelyt ovat pihalla niin ei saa kontaktia..pentua kiinnostaa aivan muut asiat kuin kontakti ulkona!
AUTTAKAA!!!
Pitäisi harjotella näyttelyitä varten ja olemme harjoitelleet sisällä..silloin ei mitään ongelmaa..sisällä se kulkee nätisti vieressä ja olemme katsekontaktissa..liikku vain kun minäkin liikun eli ihan oikein mutta ulkonaaivan eri juttu!
En saa minkään laista yhteyttä koiraani ulkona..voin huutaa vaikka kuinka kovaa sen nimeä niin ei silti mitään reaktiota..kuono maassa vain eteenpäin..olen koittanut naksutinta ja nameja ja vaikka mitä mutta mikään ei auta..ei edes vilkaise minuun.
Ajattelimme viedä pennun näyttelyyn mutta se on vaikeaa kun jotkin näyttelyt ovat pihalla niin ei saa kontaktia..pentua kiinnostaa aivan muut asiat kuin kontakti ulkona!
AUTTAKAA!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millaisessa paikassa olette ulkona harjoitelleet?
Sisätiloissa koiralla on sen verran vähän muita virikkeitä, että omistajan seuraaminen/kontakti syntyy häiriöttä. Ulkona taas on ne ziljoonat hajut ja äänet viemässä koiran mielen muihin maailmoihin. Yritä siis valita alkuun jokin mahdollisimman tylsä paikka, missä olisi mahdollisimman vähän häiriötä/hajuja --- ja namiksi jotakin aivan erityisen herkullista. Olkaa myös tuossa harjoituspaikassa sen verran kauan harjoituksen yhteydessä, että käy tylsäksi - koira kiinnostuu paremmin tarjoamastasi tekemisestä. Hitaasti sitten nostatte vaikeusastetta, kun hommat alkavat sujua. Ja kun kyseessä kerran on pentu, ei pidä vielä liian äkkiä vaatia täydellisyyttä.
Kirjoitit että kyseessä on pentu.
Jotkut pennut nyt vaan on semmosia ettei niihin oikein saa kontaktia. Ajan kanssa asia kyllä korjaantuu. Ei kannata stressata itteensä eikä pentua liiallisella ponnistelulla moisen asian suhteen. Sillä ei saa kun pahimmassa tapauksessa ison vahingon aikaan.
Meillä oli aikoinaan nyt jo pois nukkunut staffiuros luovutusikäisestä alkaen. Siihen ei saatu muutamaan ensimmäiseen viikkoon minkäänlaista kontaktia. Koko valveillaolo aikansa se mennä vipelti milloin mihinkäkin suuntaan eikä huomioinut muita kuin meidän toisen staffipoitsun. Epäiltiin jopa että se olisi kuuro, mutta muutaman viikon päästä se asettui edes sen verran että oppi oman nimensä. Siitä sitten jatkettiin pikkuhiljaa antamalla sen olla oma itsensä. Aikuisena se kävi jonkin verran näyttelyissä ja pärjäsikin ihan kohtalaisesti kunhan piti sen kaukana muista koirista.
Anna sen pennun vaan tutustua tähän sille outoon maailmaan kaikessa rauhassa.
Juu ollaan harjoiteltu sisällä ja tosi upeesti tulee vieressä..jopa ilman hihnaa..siirrytty ulko harjotteluun..metsässä ja takapihalla mutta ei mitään reaktioo!
Ja kyllä se sisällä on erittäin huomion kipee..kokoajan haluis syliin ja uskoo..siis aivan täydellinen koira sisällä..tottelevainen,kiltti ja todella ihmisrakas..ulkona ihan eri koira! Oikee piru!:)