Mulla on kummallinen ongelma. Toisista tuntuu, ettei tämä ole ongelma lainkaan, mutta minua tämä estää elämästä elämää koknaisuudessaan.
Viikko sitten, yhtenä yönä, en saanut unta ollenkaan. katsoin kelloa vähän väliä ja mitä lähemmäs aamukuutta se meni, sitä suurempi paniikki minulle iski, kun herätä piti silloin. No, en siis saanut lainkaan unta, ja päivällä kun koulusta pääsin, nukuin parin tunnin päikkärit. Se siitä, tuli ilta. Olin niin paniikissa siitä, saanko unen etten sitten sen paniikin takia voinut ollenkaan nukkua...Vaikka väsytti. Sen jälkeen, päivisin vain vapisen ja hermoilen ja olen todella ahdistunut siitä, saanko unta seuraavana yönä vai en...ja jos sattuisinkin unen saamaan, saanko sitten seuraavana iltana unen. Kävin eilen lääkärissä, sain 6pv:n kuurin 20mg tenoxia, viimeyönä nukuin yli 12h. Ylihuomenna on aika psykologille, ensiviikolla labraan verenkuvaa ottamaan, ettei ole mitään sairauksia tms. Tämä paniikki yöstä estää minua elämästä, yö ja nukkuminen pelottaa niin paljon. Onko jollakin ollut vastaavanlaista? Tai tunnetko jonkun joka on kärsinyt samanlaisesta ongelmasta? Olisi kiva keskustella jonkun kanssa, joka on kokenut saman...kuinka hän selvisi ja muuta. Tämä ahdistus yöstä kohta syö minut kokonaan sisältäpäin. Auttakaa, jos voitte!
Viikko sitten, yhtenä yönä, en saanut unta ollenkaan. katsoin kelloa vähän väliä ja mitä lähemmäs aamukuutta se meni, sitä suurempi paniikki minulle iski, kun herätä piti silloin. No, en siis saanut lainkaan unta, ja päivällä kun koulusta pääsin, nukuin parin tunnin päikkärit. Se siitä, tuli ilta. Olin niin paniikissa siitä, saanko unen etten sitten sen paniikin takia voinut ollenkaan nukkua...Vaikka väsytti. Sen jälkeen, päivisin vain vapisen ja hermoilen ja olen todella ahdistunut siitä, saanko unta seuraavana yönä vai en...ja jos sattuisinkin unen saamaan, saanko sitten seuraavana iltana unen. Kävin eilen lääkärissä, sain 6pv:n kuurin 20mg tenoxia, viimeyönä nukuin yli 12h. Ylihuomenna on aika psykologille, ensiviikolla labraan verenkuvaa ottamaan, ettei ole mitään sairauksia tms. Tämä paniikki yöstä estää minua elämästä, yö ja nukkuminen pelottaa niin paljon. Onko jollakin ollut vastaavanlaista? Tai tunnetko jonkun joka on kärsinyt samanlaisesta ongelmasta? Olisi kiva keskustella jonkun kanssa, joka on kokenut saman...kuinka hän selvisi ja muuta. Tämä ahdistus yöstä kohta syö minut kokonaan sisältäpäin. Auttakaa, jos voitte!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nykyään ymmärretään yleisesti, että unettomuus on itse itseään ylläpitävä vaiva: kun nukkuu huonosti, alkaa jo päivällä jännittää seuraavaa yötä, ja nukkuu taas huonosti, jne. Kierre on valmis.
Voi olla, että unettomuuteen oli alunperin jokin selkeä syy (elämänmuutos-stressi tms.), mutta unettomuus voi jatkua vielä sittenkin, vaikka alkuperäinen syy on poistunut. Unettomuus siis ylläpitää itseään, ja nukkumis-paniikki iskee iltaisin.
Jos se yhtään lohduttaa, unettomuus on melko yleistä nykyajan kiireisessä ja stressaavassa yhteiskunnassa. Et siis ole yksin vaivasi kanssa. Itselläni unettomuus on kausiluontoista: välillä on helpompaa, välillä vaikeampaa.
Hyvä, että olet hakeutunut lääkäriin. Turha sitä on lykätä, kun apua on saatavilla. Nukahtamislääkkeet ovat hyvä hätävara, eikä niiden ottamista kannata turhaan ujostella. Ota vain, tarvittaessa vaikka useana iltana viikossa (älä mielellään silti joka ilta, teho laskee ja riippuvuus syntyy). Tärkeää olisi myös pitää vuorokausirytmi säännöllisenä. Herää joka aamu samaan aikaan, myös viikonloppuisin. Tämä vaatii sitkeyttä, mutta auttaa usein vaikeissakin tapauksissa. Äläkä käytä runsaasti alkoholia, se on suunnilleen pahinta myrkkyä unirytmille mitä on olemassakaan.
Tsemppiä vaan.
Unettomuus, johon ei liity selkeää syytä (esim. elämänmuutos tai fyysinen sairaus) on opittu juttu. Ja siitä voi myös oppia pois.
Ehkä kannattaisi ajatella asiaa niin, ettei ihminen voi menettää kykyään nukkua. Tuo kyky saattaa vain olla toisinaan hukassa jonkin aikaa. Jo pari hyvin nukuttua yötä antaa luottamusta siihen, että kyllä tässä pärjätään.
Itselläni oli toissakesänä ja syksynä todella paha unettomuuskierre, välillä valvoin jopa 3 yötä putkeen ja olin aivan rikki...ihmettelin miksi en nuku, kun aikasemmin olin aina nukkunut kuin tukki. Nyt vasta tajuan, että olin jo kauan aikaa "painanut" hirveätä tahtia, kun opiskelin ja olin töissä samaa aikaa ja yritin suoriutuia täydellisesti kaikista tehtävistä, olin. ns. perferktionisti ja vaadin itseltäni liikoja. Söin välillä unilääkkeitä, mutta ne eivät vieneet koko ongelmaa. Lopulta syksyllä päätin irtisanoutua töistä ja ruveta täyspäiväiseksi opiskelijaksi...samaan aikaan aloitin myös psykoterapian, joka kesti n. puoli vuotta. Tajusin terapiassa, miten kauan sitten tapahtunut trauma (aseella uhkaaminen) vieläkin vaikutti elämääni kun en ollut puhunut asiasta kenellekään. Nyt olen nukkunut 6 kk todella hyvin, vain joitain unettomia öitä, mutta ei mitään kierrettä. Lyhyesti: Jos mieltä painaa joku, kannattaa mennä psykologille mieluummi ku ottaa lääkkeitä, siit on pitkäl aikavälil enemää apua!