ovat niistä tapauksista, joissa sosiaalityöntekijät VÄSYTTÄVÄT äidit. Yksi tapaus tässä, toinen tapaus löytyy biovanhempien puolelta ketjusta "Kuttula-Jukola" otsikon alta "Sossut rikkovat mielivaltaisesti ehjiä perheitä" ja kolmas tapaus löytyy sijaisvanhempien puolelta ketjusta "Sijaisvanhempien epävirallisen gallupin" otsikon alta "Näinkin painavat syyt...
Alueellemme Espoossa tuli sosiaalityöntekijä 1996, joka otti 1997 minulta lapset pois ja kehuskeli, että "olen ottanut eniten lapsia huostaan Espoossa, ja kyllä sinun lapsesi ovat parhaimmasta päästä".
Kun hän tuli alueellemme 1996, hän oli ottanut alakertani 6-lapsen yh-äidin lasten opettajiin yhteyttä, ja kysellyt, että onko lapsissa vikaa. Opettaja oli sanonut, ettei mintään vikaa. Sosisaalityöntekijä oli sanonut, että jos terveydenhoitajalla on jotain kerrottavaa. Mutta kun terveydenhoitajalla ei ollut mitään kerrottavaa. Sosiaalityöntekijä oli vaatinut palaveria. Siinä vaiheessa opettaja oli soittanut lapsen äidille, ja kysynyt äidiltä, että mistä oikein on kysymys. Äiti todella ihmeissään ja soittanut sosiaalityöntekijälle, jota ei ollut koskaan edes tavannut, että mikä on hommannimi. Palaveri oli peruutettu, eikä äiti saanut koskaan tietää syytä siihen. Opettaja oli kirjoittanut lausunnon lapsesta ja äidistä. Todella kaunis lausunto, ja paikkansa pitävä.
Vuosien aikana lopulta sosiaalityöntekijä sai lapset huostaan. Tilanne oli tällainen, että äiti joutui juoksemaan kaikenlaisissa palavereissa. Hän otti työtä yöksi, jakoi Hesaria ja sitten kävi yöllä Vantaan puolella siivoamassa lentokoneita. Hän ei voinut ottaapäivätyötä, koska aika kului palavereissa ja muussa mukavissa seuranta jutuissa. Tietenkin siinä väsyy sen verran, ettei jaksanut kaikista asioista huolehtia. Hänellä jäi asumistukeen jotku tarvittavat paperit toimitettavaksi, ja niihän sitten tapahtui, että äidille tuli häätöilmoitus. Äiti otti sosiaalitoimeen yhteyttä, ja siellä johtava sosiaalityöntekijä, nykyisin sosiaaliasiamies, lupasi äidille, että älä huolehdi, he neuvottelevat vuokranantajan kanssa. Viikko sen jälkeen perjantaina POLIISIT ja sosiaalityöntekijät hakivat lapset - suuria rikollisia?- koulusta, kolme sosiaalityöntekijä haki kolme nuorempaa lasta perhepäivähoidosta ja äidille ilmoitettiin, että asunto pitää olla tyhjä maanantaihin mennessä. Sehän oli sokki äidille.
Samana päivänä toinen johtava sosiaalityöntekijä ilmoitti äidille, että häätö ei ole syy huostaanottoon ja äiti voi hakea lapset lastenkodista. Mihinkä äiti olisi hakenut lapset?
Myöhemmin äidille paljastui, että hänen lapsilleen oli koko sen viikon ajan valmisteltu paikkaa lastenkodilla.
Äiti asui väliaikaisesti vanhemman poikansa kanssa oman äidin pienessä kaksiossa. Kaksi yläaste-ikäistä poikaa protestoi niin paljon lastenkodissa, että heidät potkittiin pois. Tietenkin äiti otti vanhimmat pojat mummin tykö asumaan, mutta ei saanut mitään tukea, ei elatusmaksuja eikä lapsilisiä pojista. Ei edes ruokarahaa. Äiti oli työtön, palavereissa juokseminen kulutti niin paljon energiaa ja aikaa, ettei äiti kaiken muun kaaoksen keskellä voinutkaan hakea töitä.
Niinhän siinä sitten kävi, että äidin äiti joutui myymään asuntonsa, hakemaan kaupungin asuntoa ja ja siinä vaiheessa äidillekkin annettiin asunto, kaksio. Nuoremmat kolme sijoitettiin perhekotiin monen sadan kilometrin päähän. Kun nuoremmille haettiin sijoituspaikkaa, niin tietäen minun tapaukseni, äiti oli kysynyt tapamisista ja sanonut, että meinaatteko vähentää vuosien aikan tapaamisia. Sieltä oli vastattu, että näin menetellään vain perhehoidossa, siis sijaisperheiden kanssa, mutta ei perhekotien ja lastenkotien kanssa. HIP HURRAA. Jotain positiivista.
Ja myös paljon muuta edesottamuksia sattui sosiaalitoimen taholta siinä perheessä, että ihmettelen äidin olevan vielä hengissä.
Ja meidän alueelta lähti monelta lapset pois. osa oli kyllä ihan lasten parhaaksi. Mutta osa todella tekemällä tehty.
Kun minä valitin lasteni kohtelusta sijoituksessa perhehoitoon, niin minulle vastaus oli aina melkein sama. Minun pitää ymmärtää, että sijaisperhe on köyhä, mutta niillä on hyvä parisuhde.
Pihallamme oli nuoripari, joilla oli alle kouluikäinen lapsi. Siinä perheessä oli aika hurja meno, ja lapsi kerjäsi pihalla perhehoitajilta ruokaa. Oli laiha. Ilmeisesti siinäkin perheessä oli "hyvä parisuhde", koska sitten vasta kun alueemme sosiaalityöntekijä vaihtui, puututtiin tämän perheen asioihin.
Pihallamme oli alkoholisti yh-äiti. Päivät kännäsi. Hänen jälkeläinen oli poliisin jälkeläinen, ainakin äiti sanoi minulle. Hän kehuskeli, kuinka sosiaalityöntekijä on auttanut häntä. Minulle hän sanoi, että "sinähän olet skitsofreenikko". Niin. Kukahan hänelle tuommoista oli kertonut, ei kukaan muu kuin sosiaalityöntekijän virassa oleva koko alueemme tuttavamme. Tämänkin yh-perheen elämään puututtiin kun sosiaalityöntekijä vaihtui.
Alueellemme Espoossa tuli sosiaalityöntekijä 1996, joka otti 1997 minulta lapset pois ja kehuskeli, että "olen ottanut eniten lapsia huostaan Espoossa, ja kyllä sinun lapsesi ovat parhaimmasta päästä".
Kun hän tuli alueellemme 1996, hän oli ottanut alakertani 6-lapsen yh-äidin lasten opettajiin yhteyttä, ja kysellyt, että onko lapsissa vikaa. Opettaja oli sanonut, ettei mintään vikaa. Sosisaalityöntekijä oli sanonut, että jos terveydenhoitajalla on jotain kerrottavaa. Mutta kun terveydenhoitajalla ei ollut mitään kerrottavaa. Sosiaalityöntekijä oli vaatinut palaveria. Siinä vaiheessa opettaja oli soittanut lapsen äidille, ja kysynyt äidiltä, että mistä oikein on kysymys. Äiti todella ihmeissään ja soittanut sosiaalityöntekijälle, jota ei ollut koskaan edes tavannut, että mikä on hommannimi. Palaveri oli peruutettu, eikä äiti saanut koskaan tietää syytä siihen. Opettaja oli kirjoittanut lausunnon lapsesta ja äidistä. Todella kaunis lausunto, ja paikkansa pitävä.
Vuosien aikana lopulta sosiaalityöntekijä sai lapset huostaan. Tilanne oli tällainen, että äiti joutui juoksemaan kaikenlaisissa palavereissa. Hän otti työtä yöksi, jakoi Hesaria ja sitten kävi yöllä Vantaan puolella siivoamassa lentokoneita. Hän ei voinut ottaapäivätyötä, koska aika kului palavereissa ja muussa mukavissa seuranta jutuissa. Tietenkin siinä väsyy sen verran, ettei jaksanut kaikista asioista huolehtia. Hänellä jäi asumistukeen jotku tarvittavat paperit toimitettavaksi, ja niihän sitten tapahtui, että äidille tuli häätöilmoitus. Äiti otti sosiaalitoimeen yhteyttä, ja siellä johtava sosiaalityöntekijä, nykyisin sosiaaliasiamies, lupasi äidille, että älä huolehdi, he neuvottelevat vuokranantajan kanssa. Viikko sen jälkeen perjantaina POLIISIT ja sosiaalityöntekijät hakivat lapset - suuria rikollisia?- koulusta, kolme sosiaalityöntekijä haki kolme nuorempaa lasta perhepäivähoidosta ja äidille ilmoitettiin, että asunto pitää olla tyhjä maanantaihin mennessä. Sehän oli sokki äidille.
Samana päivänä toinen johtava sosiaalityöntekijä ilmoitti äidille, että häätö ei ole syy huostaanottoon ja äiti voi hakea lapset lastenkodista. Mihinkä äiti olisi hakenut lapset?
Myöhemmin äidille paljastui, että hänen lapsilleen oli koko sen viikon ajan valmisteltu paikkaa lastenkodilla.
Äiti asui väliaikaisesti vanhemman poikansa kanssa oman äidin pienessä kaksiossa. Kaksi yläaste-ikäistä poikaa protestoi niin paljon lastenkodissa, että heidät potkittiin pois. Tietenkin äiti otti vanhimmat pojat mummin tykö asumaan, mutta ei saanut mitään tukea, ei elatusmaksuja eikä lapsilisiä pojista. Ei edes ruokarahaa. Äiti oli työtön, palavereissa juokseminen kulutti niin paljon energiaa ja aikaa, ettei äiti kaiken muun kaaoksen keskellä voinutkaan hakea töitä.
Niinhän siinä sitten kävi, että äidin äiti joutui myymään asuntonsa, hakemaan kaupungin asuntoa ja ja siinä vaiheessa äidillekkin annettiin asunto, kaksio. Nuoremmat kolme sijoitettiin perhekotiin monen sadan kilometrin päähän. Kun nuoremmille haettiin sijoituspaikkaa, niin tietäen minun tapaukseni, äiti oli kysynyt tapamisista ja sanonut, että meinaatteko vähentää vuosien aikan tapaamisia. Sieltä oli vastattu, että näin menetellään vain perhehoidossa, siis sijaisperheiden kanssa, mutta ei perhekotien ja lastenkotien kanssa. HIP HURRAA. Jotain positiivista.
Ja myös paljon muuta edesottamuksia sattui sosiaalitoimen taholta siinä perheessä, että ihmettelen äidin olevan vielä hengissä.
Ja meidän alueelta lähti monelta lapset pois. osa oli kyllä ihan lasten parhaaksi. Mutta osa todella tekemällä tehty.
Kun minä valitin lasteni kohtelusta sijoituksessa perhehoitoon, niin minulle vastaus oli aina melkein sama. Minun pitää ymmärtää, että sijaisperhe on köyhä, mutta niillä on hyvä parisuhde.
Pihallamme oli nuoripari, joilla oli alle kouluikäinen lapsi. Siinä perheessä oli aika hurja meno, ja lapsi kerjäsi pihalla perhehoitajilta ruokaa. Oli laiha. Ilmeisesti siinäkin perheessä oli "hyvä parisuhde", koska sitten vasta kun alueemme sosiaalityöntekijä vaihtui, puututtiin tämän perheen asioihin.
Pihallamme oli alkoholisti yh-äiti. Päivät kännäsi. Hänen jälkeläinen oli poliisin jälkeläinen, ainakin äiti sanoi minulle. Hän kehuskeli, kuinka sosiaalityöntekijä on auttanut häntä. Minulle hän sanoi, että "sinähän olet skitsofreenikko". Niin. Kukahan hänelle tuommoista oli kertonut, ei kukaan muu kuin sosiaalityöntekijän virassa oleva koko alueemme tuttavamme. Tämänkin yh-perheen elämään puututtiin kun sosiaalityöntekijä vaihtui.
Vastaukset 21
Vanhimmat
juttu mielipide-sivulla, jossa yh. äiti kertoi kuinka sosiaaliturvan hakijaa nöyryytetään.
tuo saman asian jauhaminen .
Tuolla jatkuvalla jauhamisella olet jo todistanut että oli hyvä kun lapsesi ovat nyt huostaanotettuja.
Toivottavasti annat lapsillesi kasvurauhan sijaisperheessä/perhekodissa ja he voivat kehittyä normaaleiksi ihmisiksi.
Mene sinä hakemaan itsellesi apua, niin ettet tarvitse tänne kaikkea purkaa, vaan saat kertoa ihmisille jotka pystyvät auttamaan sinua jonkinlaiseen tasapainoon.
Harmittaako? Ja nyt he voivat hyvin. Ovat päivittäin ainakin puhelinyhteydessä minuun. Rakastavat minua, koska sain heidät pois huonoista sijaisperheistä!
Alkup. viestistäsi voisi uskoa, että asiasi ovat päin helvettiä, mutta jos lapsesi nyt voivat hyvin ja ovat hyvässä sijaisperheessä, MIKÄ ON ONGELMASI?
päästään. Saadaan lapset HUOSTAAN OTETTUA huonosta sijoituksesta ja monista sellaisesta, lapset voivat paremmin ja äitikin voi paremmin. Mikä siinä on niin väärin? Eikö tarkoitus ole, että lapset voivat mainiosti!
Mutta jos asiat ovat nyt hyvin ja lapset ovat hyvässä sijaisperheessä, miksi sitten JAUHAT NIITÄ VANHOJA ASIOITA? Oman mielenterveytesi takia sinun olisi syytä ottaa askel eteenpäin. Tästä olen sinulle ennenkin kirjoittanut.
Olen todella iloinen siitä että lapsesi ovat nyt hyvässä paikassa ja voivat hyvin. Ole sinäkin.
minulle ja lapsilleni.
Lapseni tulevat koko loppu elämänsä kärsimään niistä niin kuin minäkin. Lisäksi kärsimykseni taakkaa lisää se, että huostaan oton takia masennuin ja en kyennyt edes harkitsemaan työelämään menoa. Muistat kai, että kerroin opiskelleeni. Opintolainani on maksamatta, elän ihan minimi toimeentulotuella, eläkettä ei ole karttunut jne.
Kirjoitan tänne siksi, että TE SIJAISVANHEMMAT ottaisitte oppia ja eikä näitä sijoitettujen lasten laiminlyöntejä tapahtuisi.
Enkö saa tuoda korttani kekoon. Kuitenkaan minä en tästä hyödy mitenkään. Päinvastoin, ehkä sillä viranomaistahot tietävät, että kirjoittelen tänne. Minä ajattelen muitakin kuin itse3äni: niitä vanhempia, joilta lapset on viety syystä tai toisesta ja niitä sijoitettuja lapsia, että he todellakin saisivat hyvän pohjan oman elämänsä alkuun.
Miksi en saisi kirjoittaa?
Katso huomenna TV1 klo 18.30 Ben Furman: Ylilyöntejä huostaanotoissa.
voi jeesus,että jaksat kirjoittaa...hyppysellinen suolaakaan ei riitä että kaiken voisin edes uskoa.Hae itselles apua.
Psykoloogi varmaan ymmärtää...
13 vuotiaan tyttäreni kirje äitienpäivänä 2000 hänen ollessaan sijoitettuna 2,5 vuotta ja oli kerennyt "kiinnittyä" perheeseen:
"Hän oli onnellisesti perheensä kanssa Linnanmäellä ja päivä oli mitä kaunein. Kaikki olivat iloisia.
Sitten soi herätyskello, eikä hän olisi millään jaksanut nousta. Hän oli valvonut yli puolen yön, itkenyt ja muistellut niitä ihania aikoja, joita hän oli vfiettänyt perheensä kanssa. Sitä hän teki joka ilta.
Koulussa hänen oli paha olla, hänta ahdisti. Hänen teki mieli huutaa ja kiljua kurkku suorana, mutta hän ei halunnut vaikeuksia.
Kotona katsoi telkkaria ja söi. Hän söi suruun.
Harkoissa hän vain oli. Kaikki pelikaverit ärsyttivät ja hän tunsi taas itsensä ahdistuneeksi.
Kotona hän taas valvoi."
NÄIN ONNELLINEN TYTTÖNI OLI SIJOITETTUNA SIJAISPERHEESEEN!
mitä sinä teit itsellesi että lapsesi voisivat paremmin.
Huoli on suuri kun lapsi ei saa pitää kontrollia äidistään ja hänen voinnistaan. Kyllä se masennus iskee kenelle tahansa siitä olen varma.
Sinä sitten revit arvet auki olet kauhea äidiksi.
Et tuolla voi yleistää perheitä ja laitoksia teet aika törkeästi näin jos ajattelet.
Kenen haavat revin auki? Ja kauhea äiti, kun lapsiani puolustin ja sain heidät kahdessijaisperheestä pois. TODELLA KAUHEA!
pitämättäkin niissä perheissä joista huostaan otto on tehty. Huostaanotto on kauaskantoinen toimenpide. Se seuraa myös jokapäiväisessä elämässä ja rajoittaa sosiaalista elämää hyvin paljon. Leima jää loppuelämäksi. Työn tekeminen ei onnistu koska sosiaalisuus on hyvin rajoitettua huostaan oton jälkeen. Minusta ei ainakaan ole työelämään enää. Olen elättänyt itseni omalla työlläni nuoresta pitäen siihen saakka kunnes tuli perusteeton huostaanotto. Siihen loppui ansiotyön tekeminen. En mene kiduttamaan itseäni mihinkään työpaikkaan tuo leima otsassani.
Kerään voimia ja lasten päästessä pois sijaispaikoistaan, keskityn heihin. Siinä on ihan tarpeeksi panosta yhteiskunnalle. Yhteiskunnalle jää elannostani huolehtimisen osa, sosiaalitoimen määräyksestä.
Leppoista on elämä kuitenkin siltä osin, ettei tarvitse työhön enää lähteä, vaan voin suunnitella päivän ohjelmani vapaasti ja harrastaa nyt enemmän.
Toivon sinulle voimia.
Minäkin olin aina elättänyt itseni, ja kun lapseni otettiin masennuin. Nyt ei millään tahdo päästä työelämään. Työnhakijoita on niin paljon. Elä kituta loppuelämäsi runsailla sosiaalituilla.
"kun lapseni pääsevät sijoituksesta keskityn vain heihin"
et kai?
anna heille toki omakin elämä ja vapaus elää ilman että joku huohottaa kokoajan niskassa.
on sijaisperheissäkin joissa bioäiti haluaa vaikuttaa.
Ei useinkaan saa rauhaa ja lapsi ei mitenkään voi keskittyä omaan elämäänsä. On jatkuvasti bioäiti tuossa manipuloimassa sen kiukun sitten saa koulukaverit niskaansa ja itse lapsi kärsii yksinäisyydestä ei kukaan samanikäinen jaksa olla hänen kaveri.
Tällaista elämää en toivo edes vihamiehen lapsille.
Vikaa on kaikenaikaa lapsen vaatteissa, kengissä, harrastuksissa siis lapsi ei tiedä mitä tykkää mistäkin. Ei tiedä mitä päälleen pukee kun lähtee kouluun. Äitinsä luona pitää äidin aikuisen naisenvaatteita ja -kenkiä, on sekin säälittävää kun lapsi ei saa olla lapsi. On kuunneltava äitinsä miesjutut abortteineen kaikkineen ja kuinka se mies on niin ja niin... Siis näinkin voi olla. Ei tästäkään bioäidistä ole työelämään yhteiskunta elättää hänetkin. Leimattu on tämäkin nainen.
ja koko ajan tulee lisää näitä yhteiskunnan elättejä. Ja kukahan niitä lainlaatijoita tuolla Arkadianmäellä elättää. Mietipä sitä!
Hei,
Olisitko ystävällinen ja lopettaisit jo tämän saman tekstin pistämisen tälle palstalle aina uusien ja uusien otsikoiden alle! Tarinasi on luettu vaikka miten moneen kertaan, mutta ei se siitä lukemisesta miksikään muutu. Emme me sijaisvanhemmat ketään lasta ota huostaan: me hoidamme jo huostaanotettuja lapsia. Eikä meidän mielipiteillä siitä, oliko huostaanotto tarpeellinen vai ei, ole merkitystä, kun huostaanoton jatkamista käsitellään.
Jos ja kun huostaanotto on mielestäsi asiaton, pura tyytymättömyytesi sosiaalityöntekijällesi ja muille auttajillesi. Se, että liimaat juttusi aina uudestaan tänne palstalle, ja pyydät siihen eri kohderyhmiltä kommentteja, ei muuta tapahtunutta. Eikä saa sillä sympatiaa itsellesi, kuten olet jo ehkä huomannut.
jotka ehkä kokevat saaneensa samanlaista kohtelua. Tarkoitus onkin, että nämä ihmiset uskaltavat tuoda kaiken syyllistämisen, kovistelun, alistamisen ja herjaamisen jälkeen tarinansa julki. KYSYMYSHÄN ON LASTEN EDUSTA!
eikö tämä ole väärä palsta.
samaa kokeneet löytänet biovanhemmista ja sieltä palstalta.
mitä sijaisvanhemmat ajattelevat ja kimpaannuin niistä yleistyiksistä mitä täältä lukee biovanhemmista. Ja luulen, että monet biovanhemmat, joita asia koskettaa, tulevat tänne ihan vaan uteliaisuuttaan.