Ja täytyy sanoa,että on ihan tajuttoman typerää mennä haukkumaan ja valittamaan,että kasva aikuiseks! Ei se oo niin helppoa! Oon ollu ite monen monta vuotta henkiseti ja fyyssiseti kiusattu,joutunut anoreksian takia sairaalaan,vetänyt huumeita suruuni,vaikka kuulosta tyhmältä,ei se sitä sillon ollu. Siitä on jo kolmisen vuotta,mutta oon edelleenkin masentunut,syön lääkkeitä ja pelkään,näen harhoja ja painajaisia vanhoist jutista. Vaikka oon alkanu vuosien kuluttua toipumaan,niin oon edelleen aika yksin,vaikka oon 18...
luin noita
vanhoja kirjotuksia
2254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huumeita suruun? Vai ei ollut silloin tyhmää? No, taatusti se on sitä AINA ja KAIKISSA OLOSUHTEISSA.
Sitten... nuo lääkkeet, joita nuo typerät lääkärit määräilevät eivät varmastikaan paranna harhojasi saati oloasi > ne vain lisäävät harhoja (aivokemia sekaisin) ja siirtävät "pahan olon krapulaa" eteenpäin.
Mitä sinä tarvitsisit lääkkeiden sijaan ovat ystävät ja oikea ammattiauttaja (terapeutti/psykologi/psykiatri tms). Lääkkeillä ei ihmistä iloiseksi ja elämänmyönteiseksi saa, ne vain turruttavat tunteita ja siirtävät pahaa oloa eteenpäin.
Kunpa vaikka keksisit jonkin harrastuksen, jonka parista löytäisit oikeita ystäviä. Se olisi minun suurin toiveeni sinulle!
Lääkkeet vain pistävät aivotoiminnan entistä sekaisemmin ja lisäksi ne eivät auta suruun ollenkaan!