Tyhjä syli =(

Moikkelis..

Kaikki tuntuu olevan hoitorosessin ketjussa, ja haluaisin toivottaa voimia teille keikille. Muistan miten piinaavaa ja jännittävää aikaa se oli,mutta missä ne ihmiset joilla ei ole enää toivoa hoidoista? On vain enää me kaksi.
"Tuomion" kuulleet ihmiset ettei omasta biologisesta lapsesta enää tarvitse unelmoida.. Miten te ihmiset olette päässeet tämän yli? Välillä on hyviä aikoja, mutta taas niin kuin nytkin suru tuntuu olevan loputonta.. Miten te jaksatte näinä vaikeina päivinä??
Toivon että vastaisitte..
3442
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Musta tuntuu surulliselta ku tiedän jo 19-vuotiaana etten tuu koskaan saamaan omia lapsia hormonihäiriön vuoksi. On niin masentava olo. Opiskelu, seurustelu ja koko elämä tuntuu turhalta :´(

Äänestä

Meillä lapsettomuutta takana 8 vuotta. Ajan kuluessa asian on ruvennut vähitellen hyväksymään. Päivä päivältä ajatukset on enemmän adoptiossa. Tieto siitä, että adoption kautta voimme saada lapsen helpottaa oloa.

Äänestä
  • mä olen 28 vuotias ja kuusi vuotta hoitoja takana päin ilman tulosta. Vuosi sitten sain tietää etten saa ikinä omaa biologista lasta. Koko hoitojen alussa ei oikein ymmärtänyt sitä ettei mussa mitään vikaa voi olla ja et jos ei normaalisti raskaus onnitu että on paljon hoitoja jotka varmasti auttaa. Mutta toisin kävi. Mikään ei auttanut. Tuli aika tyhjä olo...Mut mä tiedän et olen vahva ihminen et tästä selvii vaik on huonoja päiviäkin. Mut nyt on toivon kipinä tullut uudelleen. Päätettiin mieheni kanssa yrittää luovutetuilla munasoluilla ja huomenna menen verikokeeseen et olenko raskaana. Mikään aikaisemmista hoidoista ei ole ollut näin rankkaa kuin tämä,et pitää toivoo et tämä palkitais...=)
    Mut halusin vaan sanoa et sullakin on vielä mahdollisuuksia yrittää näin miten minäkin, tai sit adoptio on todella hyvä vaihtoehto myös. Yritä jaksaa myös pahoina päivinä, mut älä luovu toivosta ikinä...mahdollisuuksia vielä on jos vain on valmis !!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


6 vuotta hoitoja kirjoitti:

Moikkelis..

Kaikki tuntuu olevan hoitorosessin ketjussa, ja haluaisin toivottaa voimia teille keikille. Muistan miten piinaavaa ja jännittävää aikaa se oli,mutta missä ne ihmiset joilla ei ole enää toivoa hoidoista? On vain enää me kaksi.
"Tuomion" kuulleet ihmiset ettei omasta biologisesta lapsesta enää tarvitse unelmoida.. Miten te ihmiset olette päässeet tämän yli? Välillä on hyviä aikoja, mutta taas niin kuin nytkin suru tuntuu olevan loputonta.. Miten te jaksatte näinä vaikeina päivinä??
Toivon että vastaisitte..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu