Kun asuntolainojen korot tuskin enää laskevat, korkokehitys ei tue asuntohintojen lisänousua. Kotitalouksien
käytettävissä olevan reaalitulon kasvuvauhti on 2005 puolet pienempi kuin viime vuonna, kun
verotus ei kevene ja ansiotason nousu hidastuu. Tulokehitys ei siis tue asuntohintojen lisänousua.
Asuntohinnat ovat kallistuneet suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin ja keskimääräisellä
kuukausitulolla saatujen neliöiden määrä on supistunut selvästi. Kun IMFn tutkimuksen mukaan
pitkällä aikavälillä noin puolet yleisestä tulojen kasvusta valuu asuntohintoihin, Suomessa
asuntohinnat ovat nousseet pitkään reilusti käytettävissä olevien tulojen kasvua nopeammin.
Asuntojen reaalihinta oli vuonna 1997 pitkän aikavälin keskiarvossaan. Sen jälkeen käytettävissä
olevat tulot ovat lisääntyneet 50 %. Kansainvälisesti tästä puolet valuisi asuntohintoihin. Suomessa
asuntohinnat ovat kuitenkin nousseet vuoden 1997 jälkeen 75 % eli kolme kertaa enemmän kuin
hintamallin perusteella voisi pitää kestävänä. Nykyiset asuntohintamme ovat tasapainossa vain sillä
edellytyksellä, että Suomen asuntomarkkinat ovat kansainvälinen poikkeus.
Kaiken yllä esitetyn perusteella asunnot ovat nyt kalliita Suomessa, vaikka varsinaisesta hintakuplasta
ei haluttaisikaan puhua. Kun yhä useammat ostajat alkavat ajatella samoin, hintatasoa korjaava
virheenkorjausefekti etenee ilman koronnostojakin. Tästä eteenpäin asuntohintojen muutoksia
ohjaavat ostajien ja myyjien sentimentit. Kun ostajat alkavat epäröidä, myyntiajat pitenevät ja se painaa
kauppahintoja. Tällainen tulee olemaan alkusoitto asuntohintojen käänteelle.
http://www.aktia.com/fi/julkaisut/taloudellinen_katsaus _0305_fi.pdf
Jos asunnot ovat ylihinnoiteltuja, asuntolainat ovat ylisuuria. Ne rasittavat velallista koko pitkän juoksuaikansa.
Kun asuntolainat ovat "ylisuuria", ylisuuri osuus kotitalouksien tuloista kuluu lainanhoitoon. Se
raha on poissa henkilökohtaisesta kulutuksesta. Järjestelmä, joka tuottaa liian kalliita asuntoja ja liian
suuria asuntolainoja, hidastaa yksityistä kulutusta ja siihen perustuvan elintason nousua. Kalliit
asunnot ovat ensisijaisesti ensiasuntoa ostavien ongelma. Ylilyövien hintojen kirouksen kantavat
nuoret, työuransa alussa olevat lapsiperheet. Jos tulee asunnon ostoon väärään aikaan, elintaso kärsii
20-30 vuotta.
käytettävissä olevan reaalitulon kasvuvauhti on 2005 puolet pienempi kuin viime vuonna, kun
verotus ei kevene ja ansiotason nousu hidastuu. Tulokehitys ei siis tue asuntohintojen lisänousua.
Asuntohinnat ovat kallistuneet suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin ja keskimääräisellä
kuukausitulolla saatujen neliöiden määrä on supistunut selvästi. Kun IMFn tutkimuksen mukaan
pitkällä aikavälillä noin puolet yleisestä tulojen kasvusta valuu asuntohintoihin, Suomessa
asuntohinnat ovat nousseet pitkään reilusti käytettävissä olevien tulojen kasvua nopeammin.
Asuntojen reaalihinta oli vuonna 1997 pitkän aikavälin keskiarvossaan. Sen jälkeen käytettävissä
olevat tulot ovat lisääntyneet 50 %. Kansainvälisesti tästä puolet valuisi asuntohintoihin. Suomessa
asuntohinnat ovat kuitenkin nousseet vuoden 1997 jälkeen 75 % eli kolme kertaa enemmän kuin
hintamallin perusteella voisi pitää kestävänä. Nykyiset asuntohintamme ovat tasapainossa vain sillä
edellytyksellä, että Suomen asuntomarkkinat ovat kansainvälinen poikkeus.
Kaiken yllä esitetyn perusteella asunnot ovat nyt kalliita Suomessa, vaikka varsinaisesta hintakuplasta
ei haluttaisikaan puhua. Kun yhä useammat ostajat alkavat ajatella samoin, hintatasoa korjaava
virheenkorjausefekti etenee ilman koronnostojakin. Tästä eteenpäin asuntohintojen muutoksia
ohjaavat ostajien ja myyjien sentimentit. Kun ostajat alkavat epäröidä, myyntiajat pitenevät ja se painaa
kauppahintoja. Tällainen tulee olemaan alkusoitto asuntohintojen käänteelle.
http://www.aktia.com/fi/julkaisut/taloudellinen_katsaus _0305_fi.pdf
Jos asunnot ovat ylihinnoiteltuja, asuntolainat ovat ylisuuria. Ne rasittavat velallista koko pitkän juoksuaikansa.
Kun asuntolainat ovat "ylisuuria", ylisuuri osuus kotitalouksien tuloista kuluu lainanhoitoon. Se
raha on poissa henkilökohtaisesta kulutuksesta. Järjestelmä, joka tuottaa liian kalliita asuntoja ja liian
suuria asuntolainoja, hidastaa yksityistä kulutusta ja siihen perustuvan elintason nousua. Kalliit
asunnot ovat ensisijaisesti ensiasuntoa ostavien ongelma. Ylilyövien hintojen kirouksen kantavat
nuoret, työuransa alussa olevat lapsiperheet. Jos tulee asunnon ostoon väärään aikaan, elintaso kärsii
20-30 vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Väärä palsta!!!
Hyvä ja perusteltu mielipidekirjoitus, tällaisiä lisää.
Tähän täytyisi kommentoida vaan nyt alkanut järkyttävä vuokrien nousu kasvukeskuksissa. Vuokranantajat eivät enää tyydy "vain" inflaation mukaiseen korotukseen vaan esim. Helsingissä on tapahtunut jo jopa yli 10% vuosittaisia vuokrankorotuksia, joissa Sato ym. vuokra-asuntobisnestä pyörittävät firmat ovat "kunnostautuneet" todella. Ja vertailemalla esim. Vuokraturvan välittämien vuokra-asuntojen vuokria viimeisen kolmen vuoden ajalta, havaitsee vuokrien nousun nyt olevan reippaasti korkeampaa kun asuntohintojen nousun.
Tästä voi vetää johtopäätöksen ettei asuntohinnat kovin helposti lähde laskuun jos kerran vuokralla asuminen kallistuu koko ajan. Kun jos nykyisellä n.5% korkotasollakin saattaa asunnon ostaa täysin velkarahalla 30 vuoden laina-ajalla niin että asumiskulut ovat suurinpiirtein samaa tasoa kun samanlaisessa asunnossa vuokralla asuessa, siis sen 30 vuotta kun velkaa maksetaan ja sen jälkeen tietenkin alemmat, ei voi asunnon ostoa vieläkään pitää huonona vaihtoehtona. Joten saa nähdä lähteekö asuntojen hinta koskaan laskuun kunnolla vai tuleeko nyt asuntojen suuromistajien "vastaisku" asuntojen hinnanlaskupuheille hirvittävillä vuokrankorotuksilla jolloin ei asuntojenkaan hinnat laskemaan oikein pääsisi, eli turvaisivat sijoituksensa ja vielä tekisivät hyvää tulosta vuokratuloilla...