Kuinkas yleisesti äänenvaimentimet on käytössä hirviporukoissa? Vaikuttais, että ei kovin yleisesti. Onko tähän joku syy olemassa?
Entä, onko kukaan tullut kokeilleeksi hirvenmehtästyksessä sellaisia kuulosuojaimia, jotka suodattaa vain "kovimmat paukaukset" pois?
Sitä kun on vaan alkanut ajattelemaan, josko olis kiva kuulla omilla korvilla vielä eläkkeelläkin...
Entä, onko kukaan tullut kokeilleeksi hirvenmehtästyksessä sellaisia kuulosuojaimia, jotka suodattaa vain "kovimmat paukaukset" pois?
Sitä kun on vaan alkanut ajattelemaan, josko olis kiva kuulla omilla korvilla vielä eläkkeelläkin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
kiväärissä eikä ole mitään ongelmia ilmennyt.
Se ottaa rekyyliä pois aika paljon ja muutenkin ampuminen on mielyttävempää.
Itse hirvimetsällä ammutut laukaukset ovat yleensä niin vähäisiä, että niistä kuulosi tuskin heikkenee. Ja metsä myös "vaimentaa" ääntä.
Ja toisaalta passissa istuessa metsää on mukava "kuunnella" ja usein se saaliskin antaa tullessaan itsestään "äänimerkkejä".
Se kuinka kovaa laukaukset ottavat korviin on vähän ampujakohtaista. Itselläni alkaa korvat tinnittää välittömästi, ja kun ne saattavat alkaa nykyään tinnittämään vaikka kesken työpäivän, niin kyllä se vähän pistää miettimään.
Mutta mainitsemani kuulosuojaimet suodattavat vain kovimmat äänet pois, eli voi kuunnella metsää ja hirven rasauksia, vaikka kuulo onkin koko ajan suojattu. Tai näin ainakin periaatteessa. Itsellä ei ole kokemuksia moisten kuulosuojainten käytöstä, eikä niitä välttämättä viitsi "ihan vaan kokeiltavaksi" ostaa, kun ovat aika tyyriin puoleisia.
Kiitokset kuitenkin hyvistä kommenteista molemmille. Mukava kuulla, että kaikissa hirviporukoissa ei naureskella äänenvaimentimille.
Minä kokeilin niitä pari syksyä sitten.
Ongelmaksi muodostui pienoinen kohina, samoin kuin se, että äänen suunnasta ei saa selvää tarkasti.
Joten jätin hyllyyn. Ei se laukaus nyt niin kova ole avoimessa maastossa tai metsässä, että parempi ilman kuuntelevaa suojainta.
Kuunteleva suojain on hyvä esim. harjoituksissa joissa ammutaan kopissa, sehän kajahtaa ihan erilailla. Ja kuitenkin pystyy keskustelemaan ulkopuolellakin suojaimet koko ajan käytössä, ei tarvitse koko ajan raottaa suojainta.
On totta, mitä sanoit niistä ongelmista: "pienoinen kohina, samoin kuin se, että äänen suunnasta ei saa selvää tarkasti." Myös jotkut äänet saattavat vääristyä ja joku kaukana ammuttu laukaus voi jäädä huomaamatta. Minulla on kans Peltorin aktiiviset kuulonsuojaimet. Ovat kyllä aika kalliit. Lisäksi VHF-puhelimen kytkeminen suojaimiin vaati monofonin ja yhdistysjohdon hankkimisen, joista molemmista veloitettiin monopoliaseman oikeuttama hinta. Sillä toisaalta saavuttaa hyvän puhelimen kuuluvuuden ja samalla ääni ei kantaudu ympäristöön. Suojaimien, sen johtojen ja patterien kanssa touhuaminen on kyllä aika turhauttavaa, mutta olen silti niitä koittanut käyttää aina haulikkometsästyksessä ja radalla. Hirvikiväärissä äänenvaimennin (tai paremminkin rekyylinvaimennin) olisi kyllä hintansa väärtti.
Jossain keskustelussa tinnituksen saaneet vanhemmat miehet kehoittivat suojaamaan kuulonsa. Tinnitus on kuulemma erittäin ikävä asia. Sen saamiseen ei pakosta tarvita montaa laukausta.
Laitoin 2 vuotta aikaa vaimentimen, enkä ole katunut hetkeäkään. Kun koira aloittaa haukun, ruuvaan vaimentimen paikoilleen...laukaus on kuin piekkarilla ammuttaessa. Harjoitellessa säästyy kuulo ja rekyyli melkein katoaa....Suosittelen.
ei sitä siinä huumassa edes huomaa että miten kovasti se paukahtaa. ja toisekseen se kovin paukku menee kohteeseen eli ihan turvassa kalvot on piipun takana