että yrittäkää kunnioittaa ja arvostaa vanhempianne. vaikak välillä tuntuukin että he ovat maailman epäoikeudenmukaisempia hirviöitä. joskus saatatte menettää vanhempanne, lopullisesti. oma elämäni pysähtyi, kun kuulin viikonloppuna äitini sairastuneen syöpään. siinä vasta ymmärtää, kuinka pienestä on joskus valittanut ja mikä on oikeasti tärkeää...
tahdon sanoa..
minzu87.
2380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinhän se on että vasta jonkun asian menettäminen tai sen pelko saa tajuamaan arvon. Kunpa useammat tämän tajuaisivat, vanhemmatkaan eivät ole ikuisesti kanssamme ja heidän menetys on tuskallista, ehkä etenkin(?) murrosiässä.
Tapaturma ja onnettomuus eivät katso kehen osuvat. Eletään siksi läheisimpiämme arvostaen, sen näyttäen, rakastaen. Sinulle minzu87 paljon halauksia ja voimia, yritä jaksaa vaikka kaikki tuntuu romahtavan. *halaus*
Yhdyn sinun neuvoosi ja koittakaa kaikki elää positiivisin mielin, se kantaa hedelmää pitkässä juoksussa.