Hei. Olen raskaana ja laskettuaika on pian. Haluaisin neuvoja,miten minun pitää toimia ja mitä mikin tarkoittaa,olen ihan sekaisin jo näiden asioiden kanssa ja olen tod. ressaantunut. olen eronnut ex avokkini kanssa jo raskauden alussa. Onko minun pakko suostua isyystestiin? ja jos on niin mitä kaikkea sen jälkeen pitää tehdä,että olen yksinhuoltaja? en halua exää päättämään lapseni ja minun asioista. minä haluan lapselle sukunimeni ja haluan valita kummit. Minä olen yksin raskauden ajan pärjännyt ja tutustunut tulevaan pienokaiseen,tuleva isä ei. en jaksaisi kuitenkaan tapella ja lapsellekkin on parempi että olemme väleissä,mutta miten kaikki käytännön asiat hoidetaan ja mitkä on minun oikeudet ja mitkä miehen?? auttakaa joku. kiitos!
voisiko joku auttaa..?
tia18
10732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ole hänen ja kieltäydy isyystestistä. Ei ne voi sua pakottaa siihen. Sanot vain, ettet tunne isää.
Mitenköhän innokas tämä ex-avokkisi olisi edes tunnustamaan isyyttään? Jos hän ei suuremmin ole innostunut, niin paljon helpommalla pääset kun sanot vain, ettet tiedä, kuka isä on.
KYSE ON LAPSEN OIKEUDESTA ISÄÄN!
jos kerran kaksi avisuhteessa elävää heteroa ei saisi käyttää luovutettuja sukusoluja sen takia, että syntyvä lapsi ei saisi tietää biologista isäänsä, NIIN MIKSI sinun lapsesi tulisi saada syntyä isättömänä?
kyllä sinun on ilmoittevav ex:ä isäksi jo lapsen takia. välittää mies lapsesta eli ei niin lapsella on oikeus lukea syntymätodistuksistaan ja virkatodistuksistaan isänsä nimi. eikä isä tuntematon. ei tiedossa.
ole kuinka itsekäs muuten, mutta lapsen asioissa sinun on ajateltava aina lapsen kannalta. niin ettei lapsesi kärsi
ei isyyttä ole pakko vahvistaa...voi isä olla isä lapselleen tästä huolimatta,jos haluaa. Elatuksen saa kunnalta. Päätät yksin omista asioista,ei pakkoa allekirjoittaa tapaamissopimuksia jne...
Sanoisin,että jos isä ei halua isyyttä tunnustettavan niin helpommalla pääsee kun jättää pakkotunnustamisen väliin.
Voihan se olla,että ajan kanssa kun isäkin on sopeutunut ajatukseen omasta lapsesta niin haluaa vapaaehtoisesti tunnustaa isyyden.
Sinä ole hiljaa kun et voi tietää mitä yksityiskohtia asiaan liittyy! Jospa se "isä" on täysin holtiton tai jopa väkivaltainen ja rikollinen?
Ei ole AINA ja KAIKISSA TAPAUKSISSA lapsen etu että hänellä on isä. Isiä on niin monenlaisia.
Minä tein elämäni suurimman erehdyksen kun kerroin raskaudestani lapsen isälle ja suostin yhteishuoltoon. Sekä minun etä lapsen elämä olisi ollut alusta asti paljon parempaa ilman kuvioissa pyörivää sekopää-rähisijä-äijää.
Alkuperäiselle: älä tee samaa virhettä kuin minä, ole minua viisaampi!!!!
Hei,
Lapsesi kannalta olisi hyvä että isän nimi lukisi jossain virallisissa papereissa jotta hän vanhempana voi isäänsä mennä tapaamaan jos haluaa. Kun lapsi on syntynyt, tulee hänelle automaattisesti sinun sukunimesi koska ette ole naimisissa tai asu yhdessä. (jos miehesi ei muuta ala vaatimaan, mutta tuskinpa alkaa jos asia ei häntä ole tähänkään asti kiinnostanut). Kun/jos mies tunnustaa isyytensä tulee hänestä samalla elatusvelvollinen.
Itselläni mies ei mitään vapaaehtoisesti ole tunnustanut, ja asia on oikeudessa. Helpompaa olisi ilmoittaa että isä tuntematón, mutta lapseni takia päädyin siihen että lapsen isä on parempi pakottaa isäksi edes paperilla.
Miten sinun lapsellesi voi olla etua siitä, että paperilla on pakotettu oikeuden kautta saatu maksaja, joka luultavasti vihaa lastasi kuin ruttoa koko lapsesi elinajan? Anteeksi, mutta en näe lapsen etua tässä.. Vai jätinkö jotakin lukematta???
Lapsen etu kulkee vuosikymmenet eteenkin päin.
Tiedän tapahtuneen,että äiti ei ole aikoinaan halunnut mitään nimiä mihinkään papereihin, on kieltäytynyt sossun määräämistä elareista, ja on katkaissut välinsä lapsen isään eli siittäjään.
Vuosikymmenienkään päästä ei edelleenkään ole saatu nimeä tietoon. Kaikki kuitenkin ymmärtää,ettei tämäkään lapsi siinnyt pyhästä hengestä, mutta viimeinen, ratkaisevin avain, tuon miehen nimi, on vain ja ainoastaan yhden ihmisen takana.
Sitä, mitä isättömän eläminen tuo mukanaan ei kukaan pysty toisen puolesta arvioimaan. Jos lapsen vanhemmat eivät siedä toisiaan, ei lapsi kuitenkaan edes isompana ymmärrä tilanetta täysin, ja näkee asian vain omalta kannaltaan. Lasta ei pidä laittaa kantamaan samaa loukatun aikuisen ylpeyden taakkaa, mitä äiti kenties kantaa, koska isä on kuitenkin isä.
Uskon että se perustieto, että tietäisi edes isänsä nimen, olisi jo hyvin rauhoittavaa.
Mitä aikuisena ihminen tällä tiedolla tekeekään se on ihan oma asiansa;ottaako yhteyttä vai ei, mutta kyllä jokaisella on oikeus tietää.
Asiaa ei tarvitse velloa päivittäin, mutta mietipä kun lapsesi menee tarhalle ja kouluun. Siellä tehdään isänpäiväkortteja pitkälle yläkouluun. Vaikka ottaisit vastuun hänen pahasta olostaan, et silti pysty sitä poistamaan. Anna lapsellesi mahdollisuus pitää isänsä, vaikka sinä et sen miehen kanssa haluaisi missään tekemisissä ollakaan. Sinä ja lapsen siittäjä on eri asia kuin lapsi ja hänen siittäjänsä.
Koska lapsesi syntyy avioliiton ulkopuolella, olet automaattisesti ainoa huoltaja, siis yksinhuoltaja, ellet itse suostu yhteishuoltoon. Ei ole mikään pakko suostua. Äläpä suostukaan. Ainona huoltajana päätät lapsen nimen, kummit yms. asiat lapsen elämässä.
Eri asia on, että jos isä virallisesti tunnustaa isyytensä, hän toisaalta on elatusvelvollinen, toisaalta häne voi vatia tapaamisoikeutta. Siinäkin tapauksessa sinä olet ainoa huoltaja.
Voit haluitessasi - siis jos et halua lapselle virallista isää - myös kirjallisesti ilmoittaa lastenvalvojalle ettet halua lapsen isyyttä selvitettävän.
Jos haluat tietoa käytännön kokemuksesta kyseisessä asiassa tai vaikka vain ihmisen jonka kanssa jutella,otahan yhteyttä,tupu70suomi24.fi
Kun äsken huomasin viestisi ja ajttelin vielä vastata vaikka aikaa kulunut jo....
Olin toista vuotta sitten samankaltaisessa
tilanteessa lapsen isä ei halunnut olla missään
tekemisissä. Kävin lastenvalvojalla ja sanoin
ettei isyyttä vahvisteta isä ei kuvioissa
mukana ollenkaan.Allekirjoitin lappusen ja
se siitä. Lapsella minun sukunimi.
ja minulla yksinoikeus lapsen asioihin.
eikä päivääkään ole kaduttanut.
hyvin olemme pärjänneet ja kummit on kaikki
hyviä ystäviäni josta lapsi saa tukea ja
turvaa ja myöskin äiti jos tarvetta on.