Alanyan matkakertomus

Ajattelin kirjoitella täälä kokemuksiani ja kertoa oman näkemykseni Alanyasta, koska seurasin tämän palstan keskusteluja ennen matkaani.

Olimme tyttöystäväni kanssa ensimmäistä kertaa Turkissa ja palasimme vajaa 2 viikoa sitten. Lentoyhtiönä oli turkkilainen Pegasus. Lentokone oli hieman kuluneen oloinen, mutta pysyi kuitenkin hyvin ilmassa. Kuulutukset lentokoneessa olivat ulkomaan kielillä ja kuuluttaja puhui niin epäselvästi ja nopeasti, että niistä ei saanut mitään selvää. Koneessa ei ollut telkkareita, joten aika lentokoneessa tuntui menomatkalla suht. pitkältä. Paluulento lähti turkista aamu kuudelta, joten nukuimme koko matkan valvottuamme ensin koko yön. Alkoholittomat juomat olivat pegasuksella ilmaisia. Menomatka vaasan lentokentältä hotellille kesti 8h, eli kohtuullisen vähän. Tästä lentoaikaa oli 4h.

Saapuessamme Antalyan lentokentälle lämpöä oli 43 astetta. Kerkesimme jo ajattelemaan, että mihinkä me oikeen ollaan tultu, oli sen verran kuuma ilma. Saapuessamme Alanyaan lämpöä oli 35 astetta, joka oli paljon mukavampi lämpötila. Lämpöä oli koko viikon n. 35 astetta.

Hotellimme oli Villa Sunflower. Hotelli oli kaikin puolin siisti ja ilmastointi oli maksuton ja se oli päällä iltapäivällä 2h ja yöllä 6h. Hotelli sijaitsi n. 1 km päässä rannasta, joka osoittautui paljon kävelyä harrastavalle turistillekkin vähän liian pitkäksi matkaksi. Ehdottomasti olisi kannattanut ottaa hotelli aivan rannan tuntumasta. Rannalle mentäessä joutui ylittämän kaksi isoa tietä, joilla liikenne oli erittäin kuritonta. Punasia päin ajaminen oli yleistä, eikä poliisit pysäyttäneet punaisia päin ajavia autoilijoita. Tämän lisäksi teiden varsilla oli roskispönttöjä, jotka haisivat erittäin pahalle(paskalle). Turkissa ei heitetä vessapapereita pönttöön vaan roskikseen tukketumisen estämiseksi.

Ensimmäisenä aamuna menimme heti rannalle. Rannan tuntumassa oli kaksi turkkilaista miestä myymässä jotain, kummatkin täysin kännissä. Emme luvanneet ostaa mitään, joten he päättivät haukkua ja huudella rumia mun tyttöystävälle. Ei jäänyt ensikohtaamisesta turkkilaisten kanssa hyvää kuvaa.

Toisena päivänä kävimme jokiretkellä. Retki oli mukavaa veneilyä ja auringonottoa.

Kolmantena päivänä alkoi meidän matkamme alamäki. Lähdimme heti aamulla taksilla Alanyan linnoitukselle, joka sijaitsee uimarantojen välissä. Päätimme tulla linnoitukselta alas kävellen(matkaa n. 5km, taksikustin mukaan). Ostimme matkalla alas myyntikojusta turkkilaisen "onnensilmä" korun. Jos olisimme taikauskoisia, niin voisimme uskoa, että turkkilainen onnensilmä toi meille epäonnea. Jatkoimme matkaa alaspäin n. 10 minuuttia, jonka jälkeen tulimme talon kohdalle, jonka edessä istui mies. Mies huusi peräämme, että voisi näyttää meille oikoreitin alas kaupunkiin. Olimme sen verran väsyneitä, että käännyimme takaisin ja menimme katsomaan mihinkä mies osoitti. Päätimme lähteä oikoreitille(Tyhmänä turistina). Mies sanoi kuitenkin, että hän voi tulla näyttämään tietä ja lähti mukaamme. Mies kertoi matkalla alas tarinoita linnoitus vuoresta. Hän keroi mm. että vuorella sijaitsee koulu ja osoitti yhtä isoa kaktusta ja sanoi, että turkkilaiset syö sen lehtiä. Hänellä oli myös 19 vuotias vaimo. Hän itse oli n. 40 vuotias. Hän kertoi myös että hän työskentelee matkaoppaana ja esitteli uutta nokialaista puhelintaan...Hetken kuluttua peräämme ilmestyi toinen mies joka lähti seuraamaan meitä n. 10 metrin etäisyydeltä. Silloin tiesimme heti, mitä kohta tulisi tapahtumaan. Mies sanoi, että tästä opastuksesta ei tarvitsisi maksaa mitään. Matka oli kestänyt n. 10 min joten lupasin tietenkin maksaa hänelle. Luulen, että jos en olisi luvannut mitään hän olisi vienyt kaverinsa kanssa kaikki lompakot ja kamerat. Kohta mies pysähtyi yhden talon nurkalle ja sanoi, että olemme perillä. Annoin miehelle 5 liiraa. Mies meinasi että annoin liian pienen rahan, ja että hän yleensä ottaa 50 liiraa(n. 30€), annoin hänelle 10 liiraa lisää ja sanoin miehelle, että saa loput jos vie meidät hotellille asti. Mies luovutti ja kiitti ja jätti meidät talon nurkalle. Löysimme tämän jälkeen nopeasti tutun tien joka vei hotellille. Kello oli tapahtuneen aikana n. yksitoista aamupäivällä.
Emme kertoneet asiasta poliiseille, koska minulla ei ole luottamusta turkkilaisiin poliiseihin. Turkissa voi kuulemma turisti joutua puoleksi vuodeksi vankilaan, jos ajaa autokolarin ja ennen matkaa yksi tuttuni oli kertonut, että muutama poliisi oli yrittänyt huijata häneltä alanyassa rahaa 90-luvulla(olis kuulemma pitänyt olla skootterin ajamiseen ajokortti).

Samana iltana alkoi minulla ruikkutauti, joka sitten kesti seuraavat 2 viikkoa. Tyttökaverilla ruikkutauti alkoi seuraavana aamuna. Juomaravintoloissa emme käyneet, koska oli muutenkin huono olo vatsataudin takia koko loppuloman ajan. Jos veikkaamaan pitäisi lähteä, että mistä pöpö olisi tullut, niin luulen, että merivedestä. Olimme syöneet vain hotellilla ja veneretkellä tätä ennen.

Alanyalaiset ihmiset: Turkkilaisia naisia ei näkynyt muuten kuin kaupoissa töissä, siivoojina ja kadulla kerjäämässä. Kerjäläiset olivat vanhempia naisia.
Turkkilaiset miehet viihdyttivät turisteja ravintoloissa ja kaupoissa ja olivat erittäin lipeviä. Niin kauan olivat ystävällisiä, kunnes olivat saaneet rahat käteen. Tyttöystävälle tuli ahdistava olo vaatekaupoissa, kun myyjät tunkivat liian lähelle, joten emme käyneet kovinkaan monessa vaatekaupassa. Suomalaisia "terve" huutoja kuului jokapuolelta kun kulki kaupungilla. Opimme vastaamaan heille takaisin suomeksi, niin menivät hiljaisiksi, paitsi yksi korumyyjä joka osasi täydellistä suomea. Juttelimme hänen kanssaan niitä näitä n. puoli tuntia hänen kauppansa edessä.

Tulipa nähtyä turkki, eikä tarvitse enää koskaan mennä uudestaan, eikä mihinkään muuhunkaan huntupää maahan. Suosittelen kuitenkin alanyaa, niille joita turkki kiinnostaa. Makuja on erilaisia.

Kleopatrarannalle ei kannata mennä uimaan, kannattaa käyttää sitä toista rantaa.

Viimeksi olin lomamatkalla teneriffalla. Teneriffalle annoin arvosanaksi 9 turkille annan 6 asteikolla 4-10. Olin yllättynyt, että turkissa on kalliimpaa, kuin espanjassa.