Miksi illulla ja indillä tekemäni ja mail ohjelmallani lähettämäni tiedostot jakautuvat kahtia? Vastaanottajat saavat toisen auki, toista ei. Onko vika mailini asetuksissa vai tavassani tallentaa tiedosto? Esim. lähetin logon eps:nä 812Kt ja se näkyy kahtia jakautuneena vastaanottajan postissa. Toinen tiedosto oli hyvin suuri. Mitä merkillistä minä lähetän!!! Omassa postissani tiedosto näkyy yhtenä. Kun sitten lähetin tiedoston ystäväni samallaiselle mail ohjelmalle, tiedosto ei jakautunut mutta kylläkin kun lähetin hänen toiseen selainpohjaiseen osoitteeseensa, tiedosto taas jakautui.
Skitsofreeniset tiedostot
Sofia
11520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lähettää zip-pakattuna. Siis hiiren oikea nappi tai ctrl-click > luo arkisto. Zip-paketin saa auki käytännössä jokainen, eikä sen sisältö hajoa saati muutu matkalla. Itse paketti voi tietysti vaurioitua jossakin tilanteessa, mutta tämä ei ole todennäköistä.
Tuon pitäisi korjautua, jos valitset Mailista, että lähetä Windows-yhteensopivia liitteitä (tai mitä se oli), mikäli käyttis on 10.3 tai aiempi, 10.4:llä taas ei.
Macin tiedostot ovat perinteisesti olleet kaksihaaraisia (fork):
•datahaara, jossa on varsinainen sisältö ja
•resurssihaara, jossa on mm kuvake, tiedoston tyyppi sekä tieto, millä ohjelmalla se on luotu. Sen ansiosta Macille ei ole tarvittu tiedostopäätteitä tyypin määrittelemiseen.
Mac-käyttäjälle tuo näkyy yhtenä tiedostona, mutta koska Wintel-koneet eivät ymmärrä tuota kahtiajakoa, niin kumpikin osa näkyy erillisenä. Sen pienemmän resurssihaaran voi PCllä vain unohtaa, koska se ei kuitenkaan pysty tekemään sillä mitään järkevää.
Joissakin ohjelmissa voi tiedostot tallentaa ilman resurssiosaa tai posti ohjelmissa säätää että liitteen resurssiosaa ei lähetetä ns Windows-yhteensopiva.
selityksestä! Se täsmää juuri tuon kanssa, että ystäväni mailissa tiedosto näkyi yhtenä.
Mietin myös sellaista, että tallensin logon eps:nä, jolloin se tulee syvätyksi. Jos sitten pakkaan sen jpeg:nä, syväys katoaa??? Pitäisikö pakkausmuoto olla toinen, että syväys säilyy?
EPSin tallentaminen JPEGinä ei oikeastaan pakkaa sitä vaan muuttaa sen perustyypiltään toiseksi. EPS (Extended PostScript) on oliografiikkaa, jossa kuva koostuu PostScript-kielellä kuvatuista geometrisistä olioista kuten: suora, monikulmio, soikio jne.
JPEG taas on tarkoitettu valokuviin, joissa kuva koostuu erivärisistä pienistä pisteistä eli ns bitmap, joka on huonosti suomennettu bittikartaksi. Pistekuvaus olisi parempi nimitys, koska kuvassa on vain tiheässä pieniä pisteitä. Muunnettaessa EPS JPEGiksi siitä katoaa tieto alkuperäisistä geometrisistä olioista ja kaikki on vain pisteitä.
Näiden eron huomaa kun kuvaa suurennetaan moninkertaiseksi: pistekuvauksen kaarevat viivat tulevat rosoisiksi, mutta oliografiikan kaaret pysyvät sileinä, vaikka kokoa muutetaan miten suureksi tahansa, koska ne perustuvat ohjelmalliseen kuvaukseen.
Sitä ei myöskään voi sen kummemmin pakata muuten kuin turhia olioita (=määrittelyjä) karsimalla esim Bezier-käyrän tukipisteitä. Siirron ajaksi sen toki voi pakata ZIPillä tai StuffItillä.
Eli logoa, jota pitää voida skaalata, ei saisi koskaan tallentaa jpeg:ksi, että se säilyttäisi terävät reunansa ja säilyisi vektorikuvana. Esim. nimilogo on niin pieni tiedosto ettei sitä tarvitse pakata, tässä minulle ongelmallisessa tapauksessa paino pyysi lähettämään jpeg:nä, koska he eivät saaneet logoa heti auki.
Mitä kaikkea minä vielä kyselisin, kun sinulla näyttää olevan tieto kuin sillä kuuluisalla apteekin hyllyllä!
Muuttuuko oliokuva illustratorista photoshoppiin vietynä aina pistekuvaksi? Indesign ei vissiin tee kuville, olio tai piste, mitään, se vain kiltisti taittaa ne?
Vektorigrafiikka muuttuu Photoshopissa aina pistekuvaksi. Totta.
InDesign ei tee sijoitetuille kuville mitään. Jotkut tosin ovat jo siirtämässä vektorikuvien laatimisenkin InDesigniin.
Kyllähän jpeg-logokin kelpaa jos on tehty riittävän suurella resoluutiolla alunperin. Ja mielellään vielä lopulliseen kokoon. Mutta paras tulos saadaan näissä aina vektorigrafiikalla.
Alkuperäinen oliokuva kannattaa aina säilyttää lähtökohtana. Siitä sitten voi sitten tarpeen mukaan skaalattuna tehdä JPEG-kopioita.
Rosoisuus tulee häiritseväksi vasta isommissa suurennoksissa.
Illustrator on tyypillinen oliografiikkaohjelma ja Photoshop, niinkuin nimikin vihjaa. valokuvien pistegrafiikan muokkaukseen.
Taitto-ohjelmat puhuvat PostScriptiä äidinkielenään kuten Illustratorikin, joten yhteispeli on saumatonta eikä muunnosta tarvita.
Acrobatilla tehty PDF on myös pohjimmiltaan PostScriptiä.
Em. ohjelmien nykyisistä erityisominaisuuksista joku ammattitaittaja tai -graafikko voisi kertoa paremmin... ettei apeekin hyllyltä tule vanhentuneita lääkkeitä ;-)
Mitä tapahtuu, jos tallennan pdf:ksi kokonaisuuden, jossa on eps tiedosto, pdf tiedosto ja rasterilaatikko. Siis mitä tapahtuu tuolle pdf:lle? Voiko tehdä 2-kertaista pdf:ää. Tarkoitus on tallentaa painoa varten pdf eli ensiksi muuttaa postcriptiksi ja sitten acrobatissa avata se distillerillä ja tallentaa painon asetuksin.
on syöny noita kaikkia ja jotain ihan muutakin, pikseleitä (kuvat/valokuvat) viivagrafiikkaa, fontteja... se seviää usein avamalla em. pdf-file freehandissa (illusa tehdyt pdf-t tosiaan on hankalia, freehandissa avattavaksi siis). Yleisesti pysy pdf-ssä kaikki sellaisena, kun se on sinne laitettu (vähän sama kun ruokakassi, ei kissanruoka muutu sisäfileksi, eikä maito olueksi ; ))
Vaikka joskus saattas toivoakin että muuttus! Helpottava tieto, kiitos!