Minkä takia hankitte

Kohta "...kun ei koskaan oltukaan henkisesti yhdessä." Sai karvani pystyyn. Meillä ei ole kristallipalloa, ihana liitto voi muuttua helvetiksi eikä sitä voi etukäteen tietää.

Mutta miksi tehdä lapsia ja mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka kanssa ei alunalkaenkaan olla oltu henkisesti yhdessä. Minulle ei ikimaailmassa tulisi mieleenkään hankkia lapsia siinä elämäntilanteessa, kun tuleva ero on jo vuosia etukäteen arvattavissa.

Aika vastuutonta lapsiasi kohtaan, sinetöit heidän kohtalonsa joutua avioerolapsiksi täysin tiedostaen ennenkuin rassut olivat edes syntyneet.

in.na kirjoitti:

Kohta "...kun ei koskaan oltukaan henkisesti yhdessä." Sai karvani pystyyn. Meillä ei ole kristallipalloa, ihana liitto voi muuttua helvetiksi eikä sitä voi etukäteen tietää.

Mutta miksi tehdä lapsia ja mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka kanssa ei alunalkaenkaan olla oltu henkisesti yhdessä. Minulle ei ikimaailmassa tulisi mieleenkään hankkia lapsia siinä elämäntilanteessa, kun tuleva ero on jo vuosia etukäteen arvattavissa.

Aika vastuutonta lapsiasi kohtaan, sinetöit heidän kohtalonsa joutua avioerolapsiksi täysin tiedostaen ennenkuin rassut olivat edes syntyneet.

Ei varmaan TIENNYT eroavansa, kun oli niin nuori, ettei tajunnut mitä "henkisesti yhdessä" edes tarkoittaa... Tähän meitä naisia sitten ajetaan kaikenmaailman tutkimuksilla, että lapset pitäisi synnyttää 18-25-vuotiaina... Pitäisi tehdä lakisääteiseksi (tyyliin tupakka-askien kannet) että tuollaisten biologisten tutkimusten yhteyteen AINA kirjoitetaan, että "vaikka biologisesti onkin ideaalia synnyttää lapset kaksvitosina, henkinen ideaali on min. 10-vuotta myöhemmin".

Parastahan (henkisesti) olisi, jos lapset syntyisivät yli 40-vuotiaiden tasaisiin, pitkiin parisuhteisiin. Fysiikka kun kuitenkin tulee vastaan, niin pitää vaan koittaa löytää sopiva kompromissi kahden ääripään välillä.

in.na kirjoitti:

Kohta "...kun ei koskaan oltukaan henkisesti yhdessä." Sai karvani pystyyn. Meillä ei ole kristallipalloa, ihana liitto voi muuttua helvetiksi eikä sitä voi etukäteen tietää.

Mutta miksi tehdä lapsia ja mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka kanssa ei alunalkaenkaan olla oltu henkisesti yhdessä. Minulle ei ikimaailmassa tulisi mieleenkään hankkia lapsia siinä elämäntilanteessa, kun tuleva ero on jo vuosia etukäteen arvattavissa.

Aika vastuutonta lapsiasi kohtaan, sinetöit heidän kohtalonsa joutua avioerolapsiksi täysin tiedostaen ennenkuin rassut olivat edes syntyneet.

Olin naivi, sinisilmäinen, lapsellinen jne. Kuvittelin todella, että homma toimii kun oikein yritetään. Hain lapsilleni isää, en itselleni miestä. Tyhmää toki, mutta näin vain se taisi olla.
Jos nyt olisin samassa tilanteessa, en todellakaan tekisi samoin.
Jälkiviisaus on sitä huono juttu, että siitä ei ole hyötyä ko. tilanteessa, vaan vasta jälkikätten.
En ole ylpeä tästä, mutta kaikesta huolimatta meidän välit pysyivät hyvinä erosta huolimatta. Toisinkin olisi voinut olla. Lapsilla on sekä isä että äiti, jotka tahoillaan ovat onnellisia, eikä kummallakaan ole tarvetta mollata toista lapsille.
Erostakin on jo kulunut yli kymmenen vuotta, ja lapset ovat kyllä ihan tasapainoisia nuoria aikuisia.

nollatutkimusta kirjoitti:

Ei varmaan TIENNYT eroavansa, kun oli niin nuori, ettei tajunnut mitä "henkisesti yhdessä" edes tarkoittaa... Tähän meitä naisia sitten ajetaan kaikenmaailman tutkimuksilla, että lapset pitäisi synnyttää 18-25-vuotiaina... Pitäisi tehdä lakisääteiseksi (tyyliin tupakka-askien kannet) että tuollaisten biologisten tutkimusten yhteyteen AINA kirjoitetaan, että "vaikka biologisesti onkin ideaalia synnyttää lapset kaksvitosina, henkinen ideaali on min. 10-vuotta myöhemmin".

Parastahan (henkisesti) olisi, jos lapset syntyisivät yli 40-vuotiaiden tasaisiin, pitkiin parisuhteisiin. Fysiikka kun kuitenkin tulee vastaan, niin pitää vaan koittaa löytää sopiva kompromissi kahden ääripään välillä.

"Tähän meitä naisia sitten ajetaan kaikenmaailman tutkimuksilla, että lapset pitäisi synnyttää 18-25-vuotiaina"

Tuota et kyllä itsekkään usko, että kukaan hankkii lapsia sen takia, että jossain tutkimuksessa niin sanotaan. Eiköhän jokaisella normaalilla ihmisellä ole ihan omat aivot päässä joilla ajatella omat syyt hankkia / olla hankkimatta lapsia.

Eli jos sanotaan, että halusin lapset nuorena, ei tarkoita sitä, että siinä on puhtaasti jalot vaikuttimet katsomatta siihen, tykkääkö edes lapsista, vaan kyllä siinäkin on ollut kyse lapsen haluamisesta omista lähtökohdista ja hyvähän se on jos vielä on nuori.

in.na kirjoitti:

"Tähän meitä naisia sitten ajetaan kaikenmaailman tutkimuksilla, että lapset pitäisi synnyttää 18-25-vuotiaina"

Tuota et kyllä itsekkään usko, että kukaan hankkii lapsia sen takia, että jossain tutkimuksessa niin sanotaan. Eiköhän jokaisella normaalilla ihmisellä ole ihan omat aivot päässä joilla ajatella omat syyt hankkia / olla hankkimatta lapsia.

Eli jos sanotaan, että halusin lapset nuorena, ei tarkoita sitä, että siinä on puhtaasti jalot vaikuttimet katsomatta siihen, tykkääkö edes lapsista, vaan kyllä siinäkin on ollut kyse lapsen haluamisesta omista lähtökohdista ja hyvähän se on jos vielä on nuori.

Mutta kuten tiedät, yhteiskunta on hyvä painostamaan kaikenlaiseen. Jos nainen kokee, että on 35-vuotiaana kypsä äidiksi ja tulee vasta sitten raskaaksi, neuvolla pyöritellään päätä ja ähistään ja tuhistaan ja KOROSTETAAN, että lapsesta varmaan tulee vammainen, ja jos tulee ne se on ihan sun oma syy. Siinä tulee naiselle paniikki, kun ideaali synnytys ikä tuli ja meni yliopistossa istuessa ja jostain pitäis mieskin äkkiä löytää, jos meinaa ilman syyllistystä saada YHTÄÄN jälkeläistä.

Eli vaikuttimet ei siis ole jalot, vaan on olemassa vilpitön usko, että jos niitä ei nyt tule, niin ei siitä saa saada/ansaitse myöhemminkään. Siinä paniikissa kyllä kelpaa se toiseksi paraskin vaihtoehto isäksi. Valitettavasti.

nollatutkimusta kirjoitti:

Mutta kuten tiedät, yhteiskunta on hyvä painostamaan kaikenlaiseen. Jos nainen kokee, että on 35-vuotiaana kypsä äidiksi ja tulee vasta sitten raskaaksi, neuvolla pyöritellään päätä ja ähistään ja tuhistaan ja KOROSTETAAN, että lapsesta varmaan tulee vammainen, ja jos tulee ne se on ihan sun oma syy. Siinä tulee naiselle paniikki, kun ideaali synnytys ikä tuli ja meni yliopistossa istuessa ja jostain pitäis mieskin äkkiä löytää, jos meinaa ilman syyllistystä saada YHTÄÄN jälkeläistä.

Eli vaikuttimet ei siis ole jalot, vaan on olemassa vilpitön usko, että jos niitä ei nyt tule, niin ei siitä saa saada/ansaitse myöhemminkään. Siinä paniikissa kyllä kelpaa se toiseksi paraskin vaihtoehto isäksi. Valitettavasti.

En oikein käsitä tuota hössötystä paniikista.

Ja miten sellaista naisihmistä voi sanoa kypsäksi ja hyväksi tulevaksi äidiksi, joka liittyy johonkin kaksilahkeiseen paniikissaan vain pyöräyttääkseen jatkoa suvulle?

Huh sentään. Onko tuo todellista vai kuvittelua?

nollatutkimusta kirjoitti:

Mutta kuten tiedät, yhteiskunta on hyvä painostamaan kaikenlaiseen. Jos nainen kokee, että on 35-vuotiaana kypsä äidiksi ja tulee vasta sitten raskaaksi, neuvolla pyöritellään päätä ja ähistään ja tuhistaan ja KOROSTETAAN, että lapsesta varmaan tulee vammainen, ja jos tulee ne se on ihan sun oma syy. Siinä tulee naiselle paniikki, kun ideaali synnytys ikä tuli ja meni yliopistossa istuessa ja jostain pitäis mieskin äkkiä löytää, jos meinaa ilman syyllistystä saada YHTÄÄN jälkeläistä.

Eli vaikuttimet ei siis ole jalot, vaan on olemassa vilpitön usko, että jos niitä ei nyt tule, niin ei siitä saa saada/ansaitse myöhemminkään. Siinä paniikissa kyllä kelpaa se toiseksi paraskin vaihtoehto isäksi. Valitettavasti.

Ihan kamalaa tekstiä. Kuvauksestasi tulee ensimmäisenä mieleen hyvin heikon itsetunnon omaava ja epäkypsä nainen.

Toisaalta tämä voisi kyllä selittää sen miksi uusperheitä on nykyään niin paljon. Uusperheen syntyynhän tarvitaan, että ainakin toinen osapuolista on eronnut isä tai äiti. Liitoista erotaan niin helposti kun ollaan lisäännytty ties kenen kanssa (paniikin eli kiireen takia) ja sitten ei huvitakkaan leikkiä kotia kun ei ollakkaan samalla aaltopituudella. Ja eikun uutta miestä / naista kehiin. Ja taas kiireellä uusi muksu, maha pystyssä jo vuoden sisään.

Mä nyt edelleen haluan korostaa, että uusperheys sinänsä ei ole se mitä halveksin, vaan osa niistä syistä mitkä siihen johtaa. Jos on elänyt hyvässä liitossa joka kumminkin hajoaa, ei voi olettaa, että kummatkin elävät lopun ikäänsä yksin.

Mutta näitä halveksin, jotka sikiävät ties kenen kanssa hirmu kiireellä, yksi voi vielä mennä vahingon piikkiin mutta joillain on tämä käyttäytymismalli oikein, että ei se siihen yhteen ole jäänyt, vaan perheessä saattaa lapsilla olla kolmekin eri isää. Se on kerrassaa oksettavaa ja narttukoira on kyllä sopivampi nimitys tällaiselle naiselle.

en tietenkään kirjoitti:

Olin naivi, sinisilmäinen, lapsellinen jne. Kuvittelin todella, että homma toimii kun oikein yritetään. Hain lapsilleni isää, en itselleni miestä. Tyhmää toki, mutta näin vain se taisi olla.
Jos nyt olisin samassa tilanteessa, en todellakaan tekisi samoin.
Jälkiviisaus on sitä huono juttu, että siitä ei ole hyötyä ko. tilanteessa, vaan vasta jälkikätten.
En ole ylpeä tästä, mutta kaikesta huolimatta meidän välit pysyivät hyvinä erosta huolimatta. Toisinkin olisi voinut olla. Lapsilla on sekä isä että äiti, jotka tahoillaan ovat onnellisia, eikä kummallakaan ole tarvetta mollata toista lapsille.
Erostakin on jo kulunut yli kymmenen vuotta, ja lapset ovat kyllä ihan tasapainoisia nuoria aikuisia.

lisäksi ovat nämä teiniäidit erikseen jotka eivät hanki lapsia vahingossa vaan ihan oikeasti hinkuvat jo 14-vuotiaana nukkeiästä päästyään omaa pikkukääröä...itselläni entinen paras kaveri hankki itselleen 11 v vanhemmat miehen, ollessaan 16, ja vuoden päästä eka kohdun ulkoinen raskaus.. (jo 14-vuotiaana ryyppäsi ja kaatuili portaissa ihan ekan oman ikäisen poikaystävänsä kanssa hankitun JA KYLLÄ, HANKITUN raskauden poikki) ja 18 vuotiaana tuli vihdoin raskaaksi tämän vanhan ukon kanssa. heillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin tuo vauva, ja vaikka mies on tyttöä pettänyt, tyttö vain väittää että ihmiset valehtelevat ja että heillä menee hyvin...ei kai uskalla erota kun lähti ovet paukkuen kotoaan 17-vuotiaana ja muutti miehen kaa yhteen vasta puoli vuotta tutustumisen jälkeen. nyt sitten kouluttamaton (jätti amiksen kesken), sossun rahalla elävä "kotiäiti". tekee satunnaisesti töitä kassalla, kun sattuu joku työntekijä sairastumaan. että ei sitä kovin fiksuja olla kai koskaan.

kannattaisi tutustua siihen parisuhteen osapuoleen ennen lasta. koska loppupeleissä, te elätte parisuhteessa! lapset eivät ole koko elämä.

"..kasvettu yhteen tai oltu henkisesti samalla aaltopituudella, jos se nyt on lapsen teon kriteeri"

Lapsen "teon" kriteerit on hyvä parisuhde. Lapsen hankintaa ei tule alunalkaenkaan suunnitella jos lähtökohdat on huonot, koska lapsella tulee lähtökohtaisesti olla ehjä perhe. Se, että mihin tahansa suhteen tilaan ei ala sikiämään, kutsutaan vastuullisuudeksi.

Tulevaahan ei voida ennustaa, elämä heittelee ja paraskin liitto voi päätyä eroon. Silloin onkin kyse puhtaasti huonosta tuurista alun vastuullisuudesta huolimatta.

in.na kirjoitti:

"..kasvettu yhteen tai oltu henkisesti samalla aaltopituudella, jos se nyt on lapsen teon kriteeri"

Lapsen "teon" kriteerit on hyvä parisuhde. Lapsen hankintaa ei tule alunalkaenkaan suunnitella jos lähtökohdat on huonot, koska lapsella tulee lähtökohtaisesti olla ehjä perhe. Se, että mihin tahansa suhteen tilaan ei ala sikiämään, kutsutaan vastuullisuudeksi.

Tulevaahan ei voida ennustaa, elämä heittelee ja paraskin liitto voi päätyä eroon. Silloin onkin kyse puhtaasti huonosta tuurista alun vastuullisuudesta huolimatta.

Olet kyllä harvinaisen oikeassa! Aivan kuin minun suullani puhuisit.