Oon itse tällänen parikymppinen, mutta kaiketi vähän vanhemman oloinen lepakko. Huomaan monestakin syystä pitäväni itseäni vanhemmista naisista.
Mutta... tuntuu että tuolla baarielämässä jos koettaa näyttää kiinnostuksensa vanhemmille naisille niin reaktiot on myönteisiä, mutta yleensä jossain vaiheessa ikäkysymys tulee esille ja sitten seuraa lempeä torjuntareaktio.
Mietin vaan että onko vika vaan minussa vai kemioissa yleensä?
Vai onko niin että naiset ei kautta linjan halua nuorempia riesakseen. =)
Vanhemmat ystävättäret ovat kyllä sanoneet että olen ikäistäni kypsempi.
Kertokaahan mitä itse tuumitte asiasta.
Pitänee muuten jatkaa etsintöjä ;)
Mutta... tuntuu että tuolla baarielämässä jos koettaa näyttää kiinnostuksensa vanhemmille naisille niin reaktiot on myönteisiä, mutta yleensä jossain vaiheessa ikäkysymys tulee esille ja sitten seuraa lempeä torjuntareaktio.
Mietin vaan että onko vika vaan minussa vai kemioissa yleensä?
Vai onko niin että naiset ei kautta linjan halua nuorempia riesakseen. =)
Vanhemmat ystävättäret ovat kyllä sanoneet että olen ikäistäni kypsempi.
Kertokaahan mitä itse tuumitte asiasta.
Pitänee muuten jatkaa etsintöjä ;)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Nyt puhun vain omasta puolestani, joten älkäämme yleistäkö tätä vastausta. Olen 37-vuotias enkä haluaisin seurustella alle kolmikymppisen kanssa. Olen yksinkertaisesti ja rasistisesti :) sitä mieltä, että parikymppiset ovat tylsää seuraa. Heiltä puuttuu se elämänkokemus, joka tekee ihmisestä mielenkiintoisen.
Toisaalta - kun olin itse parikymppinen, yli kolmekymppiset olivat mielestäni auttamattomasti kalkkiksia.
Itseäni myös kiehtoneet vähän vanhemmat naiset, koska he ovat henkisesti yleensä kypsempiä ja valmiimpia vakavaankin suhteeseen. Itse olen päälle 20 ja kultani yli 30, ja erittäin hyvin menee. Yksilöllistä kai se on minkä ikäiset kiinnostaa, mutta tiedän moniakin pareja,joilla on suunnilleen samanlainen ikäero kuin meillä.
olen huomannut itsestäni että pidän vanhemmista naisista, ja jos nainen näyttää päällisin puolin ikäiseltäni(!) tai nuoremmalta, se on auttamaton turn off. Ehkä johtuu siitä, että mielestäni ihminen kehittyy niin paljon 18-25vuoden välillä, että henkisesti on tosi vaikea löytää kypsää, parikymppistä naista. Tiedän, tää kuulostaa varmasti naurettavalta, koska itse olen kuitenkin niin nuori. Silti tunnen, että vanhemmat ihmiset kolahtaa enemmän ja tunnen olevani heidän kanssaan enemmän samalla aaltopituudella. Kokemukset ovat tietysti samansuuntaiset, eli olen seurustellut vanhempien naisten kanssa. Viimeisin oli melkein kolmikymppinen,ja silti tuntui että hän oli meistä kahdesta se kakara. Riitatilanteissa toimi tosi lapsellisesti jne.
Luulen että vanhemmat naiset ei halua seurustella kovin paljoa nuorempien kanssa siksi, että he pelkäävät nuorella olevan jonkin menovaiheen vielä kesken. Itse ainakin ajattelen niin, ja koska haluaisin vakiintuneen ja kestävän ihmissuhteen, tuntuu että potentiaalinen ihminen olisi vähintään 24-vuotias. Sellainen henkisesti jo aika vakaa ja valmis sitoutumaan. Sellainen, joka tietäisi mitä haluaa. (ja voin sanoa, että hiljaista on! :-P )
puolessavälin kahta- ja kolmeekymmentä olen ja tykkään enemmän vanhemmista. ikä nyt on vain numerosarja ja henkinenikä tietysti toinen juttu, mutta en kyllä ainakaan itseäni paljon nuoremman kanssa seurustelisi.
Usein huomaan ihastusta nuorempiin, varsinkin jos optimistinen asenne, rento-ote elämään, tulee itsekkin hyvälle tuulelle..
Näin ollen voisin olla mielummin 25v. kanssa kun 50v. kanssa, ehkä,..? kaikkihan riippuu tyypistä, ei iästä, todellakaan..
Sorry, kirjoitusvirheet, ennenkun joku nokkii niistä taas.. ;)
Samoilla linjoilla olen. Nuoremmat naiset kiinnostavat enemmän. Mutta ei se ikä lopulta ratkaise vaan kokonaisuus.
Jes, samaa mieltä! Taidan olla ennemmin hieman ikärasisti toiseen suuntaan ;-)
Mulla sama meno että mieluummin vietän aikaani itsäni nuorempien kanssa, vaikka silloin kun itse olin iältäni kakara vietin useamman vuoden itseäni melkein parikymmentä vuotta vanhempien naisten kanssa..
Nyt tuntuu hyvältä ja kivalta kun seurustelen 19 v naisen kanssa, itse olen 30 ja kun mennään bilettämään niin minulta kysellään papereita, ei puoliskolta.. Se naurattaa, muitakin kuin minua.
Mutta pianhan minäkin kulahdan, sitten en tiedä mitä tapahtuu :)
Olen itse nelikymppinen, mutta en mikään täti-ihminen. Ja täytyy sanoa, että tätimäisyys ei ole mikään turn-on, ei henkisessä eikä fyysisessä mielessä. Ikä sen sijaan ei merkitse, tätejä voi olla 20-vuotiaissakin ja toisaalta viisikymppinen nainen voi olla avarakatseinen ja kiinnostava.
Koska päänsisäinen maailma on se, joka laukaisee kiinnostukseni, en kyllä usko että parikymppinen kana olisi mielestäni houkutteleva. Sen sijaan nuori ajatteleva elämää avoimin silmin katsova tyttö voisi olla ihanaa seuraa.
olen lukenut jostain, että naisilla tapahtuu hormonaalisia muutoksia kolmenkympin tienoilla, joka vaikuttaa mm. seksuaaliseen aktiivisuuteen. itse olen nuori, vähän päälle parikymppinen mutta ne joihin ihastun tuntuvat lähentelevän kolmeakymppiä. Mitäs sille seksielämälle sitten kun vuodet kuluup? Onko jollakulla kokemuksia, omia tai kumppanin? Olisi kiinnostavaa tietää onko tämä vain jotain huttua vai löytyykö vinha perä....
En tiedä hormonaalisista muutoksistani,mutta seksielämän laatu tuntuu paranevan iän mukana.
Kyllä, hormonaalisia muutuoksia tapahtuu, hyvää suuntaan!
Seksuaalisuushalukkuus ja rentous asiaan kasvaa! Olen 37v ja pariin otteeseen seurustellut itseäni kymmenen vuotta vanhemman naisen kanssa. Siltä pohjalta ja muita keskusteluja miettien voin sanoa, että kun ikää tulee, seksin laatu ja määrä vaan paranee. Joten älkää nuoret huolestuko :) .
Hmm.. nuorissa on kyllä mukavasti virtaa ja elämänenergiaa, joten oikein ihania hekin ovat.
Minä rakastuin 30-vuotiaaseen, eli itseäni 13 vuotta vanhempaan naiseen. En ikinä uskonut saavani vastarakkautta, mutta toisinpa kävi.
Enkä omasta mielestäni ole mitenkään epätavallisen kypsä 17-vuotias.
Mutta sepä rakkaus on nyt jo ollutta ja mennyttä.
Mä oon kakskymmentä, mun henkinen ikä on kakskymmentä, mun kaverit on kakskymmentä ja vaimoke on kakskymmentä. Kakaroita ollaan, mut eipä se elämänkokemus ja kypsyys tässä iässä vielä liiemmin kiinnosta. Mieluummin elän ja koen itse kuin et joku mulle niitä viisauksiaan ja neuvojaan jakelis. Ja kyllä, olen juuri niitä ihmisiä joiden mielestä kolmenkymmenen jälkeen ei oo elämää. Oon siis ikärasisti, mutta mitä sitte? Ei niin mitään. xD
Sillä olen nuorekkaampi kuin mitä iässäni olisi "sopivaa".
.. näin just yks "parisuhdekonsulentti" heitti - eli kun ollaan about samaa sukupolvea - ollaan samalla aaltopituudella ja sit menee hyvin.. Suuremmat ikäerot luo probleemia..
komentti: about samanikäisyys sopii mulle - ja mähän oon hieman jo vanhempi rva..
Seurustelin aikoinaan yli 10v nuoremman kanssa reilu pari vuotta, sitä en enää tule tekemään. Mieluummin ikäiseni tai vähän vanhempi minulle, kiitos, onneksi sellainen nyt on.
Kuulin välillä kuinka tylsä ja kalkkis olen, vaikka en mikään kaavoihin kangistunut olekaan ja varmasti seikkailumieltä ja hulvattomuutta löytyy. Elämänkokemus ja -katsomus oli niin erilaiset, ihan arkisellakin tasolla.
Hän päätti sitten kai kyllästyttyään aloittaa suhteen itseään 10 vuotta, minua yli 20 vuotta nuorempaan tyttöön, vielä ollessamme suhteessa. Siinäkin näkyi ne erilaiset elämänarvot, uskollisuus oli hänelle tuntematon käsite, johtuiko sitten ikäerosta vai ei, tiedä häntä.
Kyseinen elämänvaihe ainakin opetti sen, että huomattavasti nuorempaan en enää retkahda.
Itse olen kolmekymppinen ja törmään usein viehättäviin nuorempiin naisiin. Olen oikeastaan aina seurustellut nuorempien kanssa. Nyt viimeaikoina olen huomannut, että kaipaan oman ikäistäni seuraa enemmän, toisin sanoen en jaksa sitä leikkimistä enää, mitä päälle parikymppiset harrastaa. Mutta silti silmä eksyy usein nuorempiin naisiin. On ne vaan niin vetäviä;)
Mutta vetäviä ovat hieman vanhemmatkin naiset! Mutta olen tullut siihen tulokseen, että päälle kolmikymppisiä naisia ei vaan tapaa. Meitä on kai niin vähän. Ja suurin osa varmaankin seurustelee ja istuu kotona kullan kainalossa.
enkä voisi kuvitellakaan olevani itseäni nuoremman kanssa.Tiedän tosi vetävän näköisiä ja kiinnostavia 45-vuotiaita,mutta en uskalla lähestyä ketään...
Mä olin vuosia ja taas vuosia ihastunut itseäni reippaasti vanhempaan naiseen ja niinpä oli hänkin minuun. Nyt olemme seurustelleet kohta vuoden ja teemme toisemme hyvin onnelliseksi.
Onnea matkaan!
vanhemmista? Mulle ei itelleni ikä kauheesti merkkaa mut yleensä- tosin pari poikkeustakin löytyy- olen aina ihastunut itseäni nuorempiin, en tiiä mitä se kertoo musta mut kai mä oon vähän lapsellinen x) ja ilmeisesti näytänkin aika nuorelta ku esim baareissa on enempi sääntö ku poikkeus että kysytään henkkareita vaikka mittarissa on "jo" 27 vee.
ite oon 19 ja kumppani 29. yhtään ongelmaa ei oo ilmenny johtuen varmaan siitä miten elämä on minua kohellu ja miten ikinuori kultani on. ollaan toki puhuttu meno-vaihe-tulee-pelosta, mutta meillä molemmilla on unelmissa vakaa perhe-elämä. ikä ei mielestäni vaikuta, kemiat ja kokemukset kyllä.
Parikymppisenä olin vanhempi kuin nyt, kolmikymppisenä. Kyyninen ja kuvittelin tietäväni kaiken elämästä. Nyt, jälleen, osaan katsella maailmaa lapsen silmin, innostua kaikesta pikkuötököistä kivanmuotoisiin kiviin, minulla on itseni antama lupa hassutella ja pitää keijupinnejä jos haluan.
Vaimorakaskultani on 8 v vanhempi, exä oli 13 vuotta vanhempi, ja vielä aikaisempi exä 8 vuotta nuorempi. Missään suhteessa ei mikään ikäero näkynyt. Ne erot jotka johtivat eroon exien kanssa eivät olleet millään lailla ikäsidonnaisia - ihmisen ikä on niin häviävän pieni hetki universaalisessa mittapuussa että siitä on aivan turha yrittääkään tehdä numeroa.
Eräs vanha karjalaismummo sanoi minulle kerran: "Maantie on vanha ja piru toinen mutta ihminen niin vanha kun itse haluaa".
Minä haluan olla just oman ikäiseni. Ja vain minulla itselläni on lupa määritellä minkälainen minunikäiseni ihminen voi ja saa olla. Minunpa ikä ei olekaan numero. Se voi olla vaikkapa yhdistelmä kirjaimia jai vaikkapa sydämenkuva. Numeroiät ovat ihmisten keksintöä. Niillä ei ole mitään merkitystä, paitsi jos on viittä vaille 18 ja kaikki kaverit pääsee jo baariin.