Lapseni ensimmäisestä liitostani eivät millään meinaa hyväksyä uutta kultaani. Puhuvat vain isästään jatkuvasti, ja ei kyllä isässä mitään pahempaa vikaa olekkaan. Nykyisessä perheessämme puhutaan kuiskimalla, koska heidän asiat ei vieraille kuulu, koenumeroita ja todistuksia ei näytetä kullalleni, koska nekään ei kuulemma kuulu vieraille ja kultani tarjoama kyyti harrastuksiin ei myöskään kelpaa. Koko uusperhe homma on heidän mielestään luonnotonta.
Olen tätä jo kestänyt mielestäni tarpeeksi ja haluaisin neuvoja miten voisin saada lapseni unohtamaan isänsä, suunnitelmia sotkevat tapaamiskuviot ja entisen elämämme, sillä haluaisin jo alkaa elämään normaalia perhe-elämää uudessa perheesämme.
Miten te onnelliset uusperheelliset, joissa lapset pitävät uusista rakkaistanne ja kaikki kitka on muutenkin pientä, olette saaneet homman toiminaan, oletteko käyttäneet pelottelua tai jopa uhkailua tai jotain muuta ???
Olen tätä jo kestänyt mielestäni tarpeeksi ja haluaisin neuvoja miten voisin saada lapseni unohtamaan isänsä, suunnitelmia sotkevat tapaamiskuviot ja entisen elämämme, sillä haluaisin jo alkaa elämään normaalia perhe-elämää uudessa perheesämme.
Miten te onnelliset uusperheelliset, joissa lapset pitävät uusista rakkaistanne ja kaikki kitka on muutenkin pientä, olette saaneet homman toiminaan, oletteko käyttäneet pelottelua tai jopa uhkailua tai jotain muuta ???
Vastaukset 13
Vanhimmat
mulla pisti silmään tuossa tekstissä et kutsut miestäsi kullaksi ja lapsia lapsiksi..kyllä minulla ainakin on lapset niitä kultia ja sit mies on mies..
olin itse lasten kanssa pitkään yksin,joten mies ei tullut kenenkään paikalle tässä perheessä (lapset ei muista aikaa ennen eroa,olivat niin pieniä) joten se ainakin helpotti meillä..
ja en ole koskaan pyytänyt miestä huolehtimaan lapsista enkä lapsia pakottanut viettämään aikaa miehen kanssa,niin nyt ovat sitten keskenään luoneet terveelle pohjalle suhteen..
saattavat vaan ilmoittaa et ovat yhdessä johonkin menossa,parempi kun saavat itse omalla vauhdillaan tutustua..
onnea jatkoon!
Menneisyys on osa lastesi elämää, älä koskaan tuputa uutta puolisoasi tai yritä saada lapsiasi unohtamaan alkujuuriaan. Muu tottuminen on ainoastaan aikakysymys. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, niin se vain menee.
En silti usko, että olet tosissasi, jos todellakin haluaisit lapsesi unohtavan isänsä... Oletko provo?
Pelottelu tai uhkailu eivät tuota muuta kuin mielenterveysongelmia. Sillä keinoin et saa "normaalia" aikaiseksi mistään. Sinun pitää ymmärtää, että uusperheellisenä ei voi elää ydinperheen elämää. Mutta ihan hyvää uusperheen elämää kylläkin.
Anna lapsillesi aikaa. Uuden puolisosi ei myöskään kannata tuoda itseään liian tykö, lapset hyväksyvät vain ja ainoastaan omasta halustaan uusia ihmisiä elämäänsä. Eron kokemus voi vielä olla heille liian pinnalla. Ainoastaan sen kautta, että he näkevät uudenkin ihmisen heistä välittävän -huolimatta siitä vaikka se olisikin yksipuolista, on mahdollista saada uusperhe toimimaan myös lasten näkökulmasta.
Kärsivällisyyttä.
olla provo! Ei noin kukaan oikeesti ajattele tai toimi!!!!
Eipä sulla oikein leikkaa, jos hetkeäkään kuvittelit, ettei viestisi ole pelkästään katkera provo, mustamaalausyritys uusperheitä vastaan. Oisit nyt vähän välkympää ees yrittänyt... "oletteko käyttäneet pelottelua tai jopa uhkailua..." Aaahahahahahahahahahahaaaaa
Mikä pelle. Katkeruus haisee läpi valheellisen roolinkin. :D
housuissa provo !
Joo, mut se provo on vaan yhtä ihmistä varten. ;)
Normaalia,että lapset puhuvat isästään. Pitääkin puhua.Ei lapsia pelotella tai uhkailla hyväksymään joku ihminen.Normaaalia, että lapsi kokee kultasi "uhkana".
Miksi lastesi pitäis unohtaa isänsä?!
Herää kysymys, kuka teillä oikein määrää? Kyllä meillä lapset kohtelevat isäpuoltaan asiallisesti.Äitinä , en hyväksyisi muuta.
Lapsillakin oikeus tunteisiin ja mielipiteisiin, mutta on heidän opittava elämään myös , ei mukavien asioiden kanssa.
miksi et itse pysty elämään epämukavien asioden kanssa ???
Näyttää olevan tässä tapauksessa niin, että muiden pitää osata elää epämukavasti ja itse taas vaihdat miestä kun on vähän epämukavaa parisuhteessa.
Uusperheet saadaankin toimiin väen vängällä ja onnellisuus on vain yhden tai kahden aikuisen onnellisuutta muttei välttämättä lasten onnellisuutta. Lasten on vaan pakko sopeutua hammasta kiristellen ulkopuolisen tunkeutumiseen perheeseensä, sen tiedän omasta kokemuksestani lapsuudestani uusperheessä. Täytyy vaan näytellä muka hyväksyvänsä jonkun tunkeilijan perheeseensä jos vanhempi on muka rakastunut. Toisekseen sellainen alkuhuumassa rakastunut vanhempi aina laiminlyö lapsiaan koska alkukuhertelu on aina lasten ajasta pois Ja vielä kamalampaa jos vanhemmilla vaihtuu jatkuvasti kumppanit. Tottakai lapset ovat, varsinkin jo vähän vanhemmat lapset jotka jotain tajuukin, joita ei enään ihan helposti manipuloida niin vaikeempia enään totuttaa yht äkkiä johonkin muukalaiseen joka tunkeutuu heidän elämäänsä. Miten itse käyttäytyisit heidän asemmassaan? Osaatko mennä lastesi asemaan? Miltä tuntuisi itsestäsi heidän asemassaan? Jos sinun huusholliisi tulee joku tuntematon huseeraan niin miltä se tuntuisi?
meillä taas tilanne,että vaimollani on tytär(9v) edellisestä liitosta.minulla ei lapsia.tytär otti mut heti omakseen.pitää ihan isänään,kutsuu isäksi jne.tytön oma isä ei pidä mitään yhteyttä,ei kuulemma kiinnosta.välillä tuntuu hieman oudolta,kun tyttö sanoo mua isäksi,koska oikeasti en sitä ole.eihän likassa mitään vikaa ole,reipas tyttö ja koulukin menee hyvin.mutta onko mulla vikaa sit korvien välissä,kun tuntuu tämä isä-tytär asetelma keinotekoiselle?yhteistä lasta kylläkin yritetään.kommentteja/kokemuksia kiitos..
Se on ihan normaalia. Kiva jos lapsi voi korvata isän puutteen elämässään sinun läsnäolollasi, mutta älä murehdi normaalia tunnettasi siitä, ettet kuitenkaan ole lapselle isä. Asennoidu vain niin, että olet läheinen, joka välittää tytöstä kovasti. Se riittää. Hyvää jatkoa sinulle!
kiitos agnes kannustavista sanoista..hyvää jatkoa myös sinulle!
meillä meni aikaa lapsella (silloin 3v), kunnes hyväksyi elämäämme jonkun "ulkopuolisen".
annoimme asian olla, mies ja lapsi koittivat tulla toimeen keskenään, usein minä välissä puuttumassa, kun ei tahtonu mistään mitään tulla..
nyt 5v oltu yhdessä ja luotu suhteita puolin ja toisin.. mieli on muuttunut lapsellakin, kun on luottamus syntyny mieheen. nyt sanoo välillä isäksi omasta halusta ja miestä se ei kuulemma haittaa. viettävät nykyään suhteellisen paljon kaksin aikaa, joka on varmasti auttanut meitä kaikkia.
mutta välillä edelleen on kaikki huonosti ja tuntuu, että aina on jotain jollain.. meihen lapsi voi tehdä niin, mutta minun lapsi ei tmv....
mutta älä nyt toivo, että lapsesi unohtaisivat isänsä! meillä niin on käynyt tai oikeestaan isä unohtanu lapsen ja se ei ainakaan ole auttanut tässä kuviossa kuinkaan...
ajan kanssa!!!!!