Huomenna on siis Furmanissa aiheena ylilyönnit huostaanotoissa. Ohjelmalla on keskustelupalsta, jossa voi jo keskustella tästä aiheesta. Asiasta keskustellaan varmaan huomisen ohjelman jälkeen.
Käykää biovanhemmat kertomassa asiaan omia näkemyksiänne. Vaikka asia koskettaakin monien tunteita, niin koetetaan pysyä asiallisina. Ihmisiä varmasti kiinnostaa kovasti esimerkiksi ne tunteet, joita huostaanotto biovanhemmille herättää. Myös ne, joilla on ollut ongelmia huostaanoton purkamisen kanssa, niin kirjoittakaa näkemyksenne. Myös arkiset asiat kuten yhteistyö sijaisvanhempien kanssa ja lapsen elämään osallistuminen huostaanoton jälkeen kiinnostavat. Voitte kertoa myös siitä, millaista tukea saitte ennen huostaanottoa ja huostaanoton jälkeen.
Keskusteluun osallistuminen vaatii rekisteröitymisen. Rekisteröityminen puolestaan vaatii sähköpostiosoitteen. Osoite voi olla ilmainen ja anonyymi, ettei henkilöllisyys paljastu.
http://chat.yle.fi/cgi-bin/tv1/keskustelu/forumdisplay.cgi?action=topics&forum=Ben Furman&number=47
Käykää biovanhemmat kertomassa asiaan omia näkemyksiänne. Vaikka asia koskettaakin monien tunteita, niin koetetaan pysyä asiallisina. Ihmisiä varmasti kiinnostaa kovasti esimerkiksi ne tunteet, joita huostaanotto biovanhemmille herättää. Myös ne, joilla on ollut ongelmia huostaanoton purkamisen kanssa, niin kirjoittakaa näkemyksenne. Myös arkiset asiat kuten yhteistyö sijaisvanhempien kanssa ja lapsen elämään osallistuminen huostaanoton jälkeen kiinnostavat. Voitte kertoa myös siitä, millaista tukea saitte ennen huostaanottoa ja huostaanoton jälkeen.
Keskusteluun osallistuminen vaatii rekisteröitymisen. Rekisteröityminen puolestaan vaatii sähköpostiosoitteen. Osoite voi olla ilmainen ja anonyymi, ettei henkilöllisyys paljastu.
http://chat.yle.fi/cgi-bin/tv1/keskustelu/forumdisplay.cgi?action=topics&forum=Ben Furman&number=47
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ja kukas se sieltä löytyikään kirjottelemasta! Perälän "Pikehän" se siellä taas jauhoi! Lyön vetoa että sitä kirjoitusta ei jaksanut kukaan lukea... Niin ja taas oli se "ystävänkin" tarina mukana.. Hoh hoijaa...
että sama ihminen jaksaa jauhaa samaa asiaa ja lähettää samaa viestiä jatkuvasti. Ei kukaan jaksa lukea. Mitähän tämäkin sanoo ko.ihmisestä? (minulle tulee mieleen että kehitystaso on pysähtynyt jo aikaa sitten)
Älkääpäs nyt. Varmaan ymmärrätte, että huostaanotto on kova paikka vanhemmille kaikissa tapauksissa. Jos tuntuu, että on kärsinyt vääryyttä se laittaa ihmisen puolustamaan omaansa ja oikeuksiansa kaikin keinoin. Mitä arvokkaammasta asiasta on kyse, sitä enemmän vastustusta tulee, joskus totaaliseen romahtamiseen asti.
Mielestäni Pirjo on rohkea nainen, kun tulee tämmöisessä tilanteessa omalla nimellään ja tarinallaan esiin. Huostaanotettuja lapsia on Suomessa tuhansia (oliko jotain 8000) tälläkin hetkellä, mutta heillä ei ole yhdistystä, ei palveluita, heistä ei kirjoiteta mediassa. He siis ovat näkymättömiä yhteiskunnassamme.
voi kai sitä sitten keskustella eikä vaan toistaa samaa juttua jatkuvasti.
Eikö todellakaan ole mitään OIKEUTTA viedä tuollainen asia oikeuteen,
silloin kun katsoo oikeuttaan/perheen oikeutta loukatun,
entä jälkeenpäin, kun esim huostaanotto on aiheeton, onko OIKEUTTA mennä oikeuteen esim vaatimaan korvauksia, joita varmasti ko tapauksissa tulee. Niin taloudellisia kuin henkisiäkin kärsimyksiä. Onko viranomainen mistään vastuussa.
odotin jotain keskustelussa. Kaiketi perättömästä ilmoituksesta on oikeus nostaa vastakanne vaikka kunnianloukkauksesta. Mutta kun vastassa on sosiaalityöntekijät. Jutut jää tarkoituksella homehtumaan ja vanhetetaan tai tutkinta päätetään tutkimatta tai viimeistään syyttäjä ilmoittaa syyttämättä jättämisestä sillä perusteella, että sosiaalitoimella on ollut huoli lapsesta ja se oikeuttaa huostaan ottoon. Huoli siis riittää, vaikka huostaan otto päätöksen perustelut ovat avaruudesta. Minulla sellaista kokemusta.
Minusta perheen tulisi ainakin saada tarvittaessa tukitoimia, kun huostaanotto on ollut aiheeton. Tietenkin vanhempien ja lapsen tulisi saada apua jokaisessa huostaanottotapauksessa. Näissä aiheettomissakin huostaanotoissa eräänlainen häpeä ja epätietoisuus jää kyllä perheen taakaksi hyvin pitkäksi ajaksi. Mielestäni näitä perheitä pitäisi yhteiskunnan kustantamana tukea oikeusprosessien ja lapsen kotiutuksen jälkeen. Tarvittaessa heille tulisi tarjota kunnollista terapiaa ja virkistystä ellei muunlaista korvausta aiheettomasta huostaanotosta ole annettu. Ei perheen elämä enää ole entisellään, vaikka huostaanotto purettaisiin. Siinä vaiheessa kukaan ei vaan enää halua alkaa mitään prosessia, vaan haluaa elää rauhassa lapsensa kanssa kaukana viranomaisista.
http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/2196/kesk/mllxxx02.htm
Vai että terapiaa, eihän virantoimituksessa olevan toimenpide voi aiheuttaa vahinkoa, ei tee yhtään kipeää kun virheitä tekee viranomainen, eikö se ole jo Teidän tiedossanne. Noin ajattelee Suomen Lain tulkitsijat.
Jokainen voi itse päätellä, tekeekö kipeämpää kun rikoksen perhettä kohtaan tekee siviili ja kun rikoksen tekee virkamies. Kumpi tekee kipeämpää.
Olen niin paljon nähnyt hirveyksiä, että olen päätökseni tehnyt. Tapan jokaisen, joka aiheuttaa minulle ja perheelleni tuskaa laittomilla toimenpiteillään. Edelliset jutut ovat Oikeuskanslerilla, tietäen hänen kyvyttömyytensä hoitaa asioita, en odota sieltä Oikeutta. Otan tarvittaessa Oikeuden omiin käsiini. Piste.
tähän yhteyteen on lisätä aihe vanhusten "saattohoidosta". Eli virkanyrkki ei satuta: jos vanhus saatohoidetaan lääkkeiden avulla, kuivattamisella, aliravitsemuksella sairaalan vuodepaikalla hautaan, se on sallittua. Mutta odotas, jos joku siviili sen tekee, niin jo on MURHAAJA. KUMPAKKAAN EN HYVÄKSY!
Ja en tiedä korni sanan merkitystä, kun tätä kirjoitan, mutta käyn tutkimassa tuolta joltain internetin sivuilta.
Ärsyttää tuo TV1:n keskustelu, kun ei sinne pääse mukaan. Sanottavaa olisi, mutta rekisteröitymisestä huolimatta sähköpostiini ei ole tullut salasanaa. Laitan tänne kirjoituksen, jonka halusin laittaa asiasta käytyyn keskusteluun. Jos jollain on sinne käyttäjätunnus, niin kirjoitukseni saa kopioida keskusteluun.
Tämän kirjoitin Furman-keskustelua varten:
Minusta tässä keskustelussa puhutaan sekaisin kahdesta asiasta: ylilyönneistä ja alilyönneistä. Minusta olisi tärkeää saada kehitettyä järjestelmää niin, ettei tehtäisi vääriä huostaanottoja eikä tarpeelliset huostaanotot jäisi tekemättä. Nämä eivät siis sulje toisiaan pois vaan ovat molemmat hyvin tärkeitä asioita.
Insestiin ja huostaanoton ylilyönteihin liittyen olen odottanut yhtä näkökulmaa:
Onko mahdollista tuottaa lapsia vääriä muistoja insestistä sekä erottaa nämä lapset vanhemmistaan?
Tällöin lasta, joka ei ole kokenut hyväksikäyttöä, kohdellaan ja hoidetaan hyväksikäytettynä. Lapsesta tehdään uhri, vaikka hän ei sitä hyväksikäytön mielessä ole. Lapsi kehittää itselleen hyväksikäytetyn identiteetin. Lapsi voi aikuisena lukea omista papereistaan hyväksikäyttöön liittyneistä tutkimuksista ja päätöksistä. Lapsi oppii varmasti vihaamaan hyväksikäyttäjäänsä ja kenties tätä kautta myös itseään uhrina sekä sukujuuriltaan pahana.
Näinkö lasta suojellaan?
Minusta on tärkeä kehittää tutkimusmenetelmiä, nopeuttaa oikeuskäsittelyitä ja kehittää selvät sävelet näiden tapausten tutkimukseen. Samaten lapsille ja nuorille annettavaa koulutusta seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyen tulisi lisätä, jotta lapset voisivat itse hakea apua ja suojella itseään. Lasten suojelu on tietenkin ensisijaisesti meidän aikuisten tehtävä.
TV1 on ilmeisesti poistettu, koska sinne ei edes pääse! Mutta tuo mitä kirjoitit, kannattaa pitää esillä mahdollisimman paljon.
ole ainoa, perheisiin kohdistuva "oikuesloukkaus" arvojen sekä lainkin tassolla. Tuo arviosi tosiaan koulutuksen ja todellisuuden kehittäminen ja käyttöönotto on ihan välttämätön että lapsi saadaan siihen asemaan kuin se kuuluu ja että vanhemmuus saadaan tuettua ja (koulutettua) ihmisten arvoihin vastuullisena olotilana. Sekä että valinnan tekeminen markkinahysterian sekä mainos ym yksilöoikeuden sekä tasarvo ja mies /nais keskustelujen ja tapahtumien ´kohdalla ei kulje aina lapsen kautta sekä kustannuksella.
Oikein hyvin tässä edellä on ajateltu se että välttämättömät totetuisi ja turhat jäisi pois.
Lapsen kannalta kaikki puuttumiset siihen alkuperäis luottamukseen vanhempiin on häiriötekijöitä ja siksi vaarantavat kehitystä. Jos arvoina pidetään perusturvaa isän ja äidin antamana. Mutta jo termi "vanhempi" on syönyt sitä arvoa aikuisten mielsissä. Isä ja äiti on aivan eri asia kuin vanhempi.
Samoinhan nyt "lanseeratan" kaikki termit käyttöön millä ilmennettäisiin näitä tämänajan elämisen tapoja sekä toimenpiteillä tuotettuja lapsen kasvuympäristöjä kaikkine epätietoisuuksineen sekä uus arvoineen. Kysymys näyttää kuitenkin olevan "aikuisten "suojelusta siinä kun rakennetaan perhekäsitystä jonkin asteisen sekamelskan varaan.
Se "uhrius" minkä totesit on kokoelämän kantava kun siihen vartuu ja kasvaa vaikka kuinka suojelun nimissä tehtynä. Tämän hetkinen toiminta tapa on jotenkin korni kun koulutus tulisi ehkä nimenomaan sekä avun tarve tähdätä vanhempien koulutukseen vastuusta ja kyky tehdä valinta lapsen ja lapsien sekä yhteikunnan odotusten ja paineiden välillä. Tämä peruskoulutukseen ja auttaisi pitkässäjuoksussa.
Välitön akuutti ajatus voisi olla se että mittariksi muutettaisiin päätösten teolle kokonais elämän arviointi ja tulevaisuus lapselle ydinperhe /isä ja äiti käsitteiden avulla. Raha mitarina tulis olla palvelija eikä herra/tuomari.
Ja miten se plisi lasten hyvinvoinnin tae?
Eiköhän lasten hyvin voinnin tae ole se, että hänestä välitetään. On paljon yksinhuoltajia, jotka todella välittävät lapsestaan ja se näkyy myös äiti lapsi suhteessa. En vähättele isän asemaa ja tärkeyttä, mutta eiköhän meillä ole ihan "korkeatasoisia" isiä, jotka ovat etäisiä, gsm-isiä, tai jotain muuta.
Edellä oli kerrottu arvioni aikuisten välisestä äiti/isä vastakkain asettelusta ja sen vaikutuksista. Eli lasten maailmaan tuotaessa sitten kun hän on synytynyt tuodaankin tämä tyypillinen keskustelu jopa hänen vastattakseen. Äitikö vai Isäkö on PAREMPI ja rakastavampi. ?? Tämä arvomaailma ja heidän tunteensa sekä käsityksensä lapsen syntymästä ja vastuusta sekä tunteiden osoittamisesta tulis aloittaa esiluolilta oppiaineena, niin ei jäisi taisteltavaksi 20-30-40-50 vuoden iässä ainakaan kaikki.
Ydinperheestä jonka tiedät hyvin olisi vain tarve tunnustaa tosiasia että molemmat vanhemmat tarvitsevat oikeuden lasten isänä /äitinä olemiselle yhdessä ja yksilöinä ja perhe on juuri se side joka myös kokoaa ja auttaa omien tunteiden käsittelyyn kaikkia perheen jäseniä kohtaan ja lähtökohtahan lienee että kasvaisi kaikki toisiinsa nähden ja myös kantamaan siitä vastuun. Asia jota ei voi hoitaa netissä eikä pankkikortilla.
Nythän ajan hengen mukaisesti etsimällä etsitään termejä uudelle järjestelyille miten ilmaista itsekunkin oman elämän tilanteen mukaisesti kun ei juuri perhettä Bio tai alkuperäis muodossa juuri kohta olekkaan?
Ajatus myös rakastamisesta? Lapsi ja aikuinekin tarvitsee myös tunteita joita kai on myös muutakin kuin täsmä huolto ohjekirjan mukaan.
Kummankaan asemaa ei auta vaikka kuinka yleistetään "irto/etä vanhemmuutta. SE on täysin älytön olettamus ja vanhempien yritys hakea lohdutusta vaan siihen kyvyttömyyteen kantaa vastuu ja tehdä valintoja lapsen ja perheen puolesta kun tarjous ym asia on houkuttelevampi "markkina ym tilanteissa"
huomioon jo lapsen. Ennen syntymää eli syntymä ei ole tarkoitettu (yksinhuoltajuus) ideologian spegulaatioksi. Vaan lapsi syntyy vain isälle ja äidille jotka ovat lapsen aidot ydin perheen perustajat. Ehkä tämän vuoksi kysymys on "vaikea" kun ajassamme elää ajattelu että lapsi onkin välttämätön "paha" jonka sijoittamista etsitään mihin "huonekalu"sijoitettaisiin, niin perheessä kuin yhteiskunnassakin. arvomaailma kriisi lapsen kustannuksella.
tullessaan raskaaksi nykyaikana ja niin kauan kun abortti on ollut laillinen miettii jatkaako raskautta vaan keskeyttääkö sen. Ja kun hän on valmis jatkamaan raskautta, silloin hän on valmis ottamaan vastuun lapsesta ja tulemaan äidiksi.
Usein tullaan raskaaksi seurusteluaikana ja tietenkin on yhden illan suhteiden "rakkauden" hedelmiä. Moni mies ottaa vastuun ja kantaa vastuunsa ja on valmis jakamaan oman aikansa ja taloudellisen tilanteensa sekä naisen että lasten kanssa. Mutta on myös miehiä, jotka sanovat naiselle, tee mitä haluat, minua ei kiinnosta.
Moni nainen tekee yksin lapsen, tekee vaikean mutta palkitsevan valinnan: menköön mies ja kaikki mitä hän edustaa, elämä minussa jatkuu. Ja kyllä silloin lapsi on rakastettu, vaikkakin isä ei ole "ydinperhettä" ympärillä. Isä voi olla etä-isä, viikonloppuisä, nimi paperilla tai isä, jota vain ei ole.
Joku viisas on sanonut, että ne ihmiset, jotka on suunniteltu tehtäväksi ja tekemällä tehty, mahtuisivat pienelle saarelle.
Minulla on kolme lasta ja kaikkilla on eri isät. Jokaisen kanssa olen yrittänyt yhteiseloa, mutta ei ole onnistunut. Liekö vika minussa vai heissä, sitä en lähde täällä analysoimaan.
Eilen juttelin keskimmäisen lapseni kanssa, joka on kohta aikuinen. Hän kertoi, että hänen tuttavansa oli kysynyt, että miltä tuntuisi saada tietää olevansa "vahinkolapsi". Lapseni olisanonut, että ei miltään. Hän on vahinko lapsi ja tiennyt sen aina. Häntä se ei hidasta yhtään. Vaikka hän on vahinko, hän on tuntenut olevansa rakastettu sekä isänsä että äitinsä puolelta.
Olet suunnattoman oikeassa hyvin laajalti. Myös sain sen käsityksen että kuitenkin jäi asioita joita ei ehkä sitten kuitenkaan jouda, voi, kykene, tahdo käsitellä, siltä osin mitkä liittyisi perhe /ydinperhe arvoihin ja vastuuseen lapsen parhaksi. (ei äidin rakkaus ole kokoperhe ei) Ymmärtäisiköhän tästä ajatuksestsi että abortin laillistaminen oli se "syy" että tulee valtavasti tilanteita joissa pitää "arpoa" synnyttääkö vai ei? Myös ehkäisy ja koulutus ja avoimmuus ym tieto taito pitäisi palvella tosi hyvin että lapsi ei olisi se jonka oikeudesta elämään miettii yksin raskaana oleva nainen.
Kyllähän naisen tulee olla tietoinen ja vastuussa että on mahdollista tulla raskaaksi ja sen seurauksena lapsen äidiksi sekä perheen jäseneksi biologisesti.? Niin myös miehen.
Muuten mistähän se lapsi on "vahinko" jos on? Niin on varmaan miehiä jotka eivät tiedosta asiaa mutta jotenkin oudolta kuulostaa aina se sama käsitys että miten sitten voi olla raskaana miehelle joka ei tiedosta vastuutaan? Tai asiat ovat alusta alkaen niin kesken?
Myös ajatus siitä että moni nainen" tekee" lapsen yksin. ?!Eli saako tuosta käsityksen että naisella /äidillä on mahdollista nyky yhteiskunnassa toimia noin että lapsen voi tehdä yksin ja syyllistää siitä miestä/isää? Myös kuinkahan usein raskaus onkin tarve saada "mies" arvottamaan tilanteensa äidin/naisen tarpeiden mukaan raskauden välityksellä?
Kysymys herää onko "aikuisten välinen"rakkaus käsite materiaalia/mekaaniikkaa?? Vai onko sillä muita merkityksiä ja mitä sillä ymmärrettäisiin jos miettii lapsen asemaa ja tuki ym turva verkostoa.? Paikkaako arvot/tunteet , lait ja spegulaatiot siitä että millä nimellä kutsutaan tämän ajan lapsen olotilaa /ympäristöä minkä aikuiset ovat omiin tarpeisiinsa luoneet??
Rakkauden malli!? niin mitenkähän lapsi voi oppia ja tiedostaa mitä rakkaus on jos vanhemmat eivät sitä koskaan toisilleen ilmaise tai voi ilmaista, muuten kuin elatusmaksuna.? Isän ja äidin välillä?
tai mikä lie. Monet viettävät aikansa töissä, ja ero on edessä. Sekä naiset että miehet.
Ja niistä raskauksista. Ehkäisy voi pettää. Tosi.
Moni viettää tosiaan aikaa "töissä" tai missä vaan mutta se ehkä olisikin tarpeen ja vättämätön tiedostaa yhteiskunnan ja työn antajien ja kaikkien että lapsi ja perhe on myös vastuuta ja siksi työ ja muut saisivat joustaa ja viimekädessä valinta on tehtävä itse. Perheen /lapsen ja työelämän pakkojen kanssa. Se on paradoksi mutta ratkaistava kohdaltaan ja arvotettava asia. Kun tosiaan äiti ja isä koettaa yhtäaikaa täyttää tuotannollistehokaan työilmapiirin lapsi onkin jo arvoista alimpana pian. Myös jos ei ole työtä ollenkaan tai toimeentuloa ylilyönti tapahtunee mutta toisin päin.
Ei mikään soiaalipuoli ym voi ratkoa koska syyt on niin kokonaispoliittiset.
Enkäisy niin pettää? mutta taitaa olla enemmän kun kontrolli pettää. vastuu on aina siirettävissä jollekkin??
että kukaan ihminen EI OLE KOSKAAN syntynyt tänne maailmaan "vahingossa". Meidän rakas Taivaan Isämme ja Luojamme on muovannut meidät kaikki tänne syntyneet suurella rakkaudella ja hellyydellä !!!! Hän on luonut ja Hän luo kaikki ihmiset, Hän antaa elämän lahjan. :)
vastuun kantaa aina nainen, tavalla tai toisella. Kallistui hän aborttiin tai ei. Ja se ratkaisu aborttiin ei varmasti ole helppo. Koko ikäsi kannat tietoa siitä, että olet tuhonnut pienen elämän alun.
On helppo moralisoida muita, vai kuinka!
se ihmetys onkin paikallaan?? Kuinka "vastuun " kantaa aina nainen? Jos raskaus on tullut yhdessä jonkun naiselle tärkeän ja läheisen hekilön kanssa? niin miksi hän on syrjässä tai syrjäytetty kun esim, keskeytystä mietitään.hmm.Totta kai vastuu kuuluu yhdessä jaettavaksi niinkuin muutkin asiat. En käsitä tätä moralisena asiana vaan tiedostaen elämän perusteet joita ajatelinkin koulutuksen ja muun vastattaksi niin naisenkin yksilö ideologia saisi uuden valon kun siihen mahtuisi tunteet ja vastuut toisesta ihmisestä sekä omista mahdollisesti kestävistä tunteista. Isään ja lapseenkin. Voisi ajatella että lapsi kasvaisi kantamaan vastuuta myös äidin tunteista ja isäkin. Tuskin kukaan äiti voi hyvin ilman isän /lapsen antamaan tukea ja rakkautta. Mutta ionkohan se liian "sitovaa" ottaa huomioon tämä perheen perusta?
TURHIA huostaanottoja ja lapsia pidetään TURHAAN sijoitettuina vuosikausia ja 18-vuotiaiksi asti. Vain silmät, korvat ja sydän ummessa elävät ihmiset kieltävät tuon TOSIASIAN. Varatuomari Leeni Ikonen NIMENOMAAN sanoi ohjelmassa, että toverituomioistuimet eli sosiaalilautakunnat tekevät Suomessa paljon VÄÄRIÄ päätöksiä.Sos.lautakunnilla on KÄYTÄNNÖSSÄ ylin valta näissä asioissa ja vain HARVOIN hallinto-oikeudet kumoavat niiden päätöksiä.(Myös tarpeellisia huostaanottoja tehdään ja lapsia pidetään sijoitettuina myös ihan oikein perustein.)Toinen asia on sitten,MITEN lapsia KOHDELLAAN sijoituspaikassa: EI AINA HYVIN, vaan heitä kohdellaan usein heidän ihmisarvoaan sortavalla tavalla.Tästäkin ON NÄYTTÖÄ ollut julkisuudessa asti.(Kuttulat ja muut vastaavat, sekä monet pimentoon jääneet ja jäävät tapaukset.)
Kyseinen ohjelma oli räikeä sexpon mainosohjelma, Anu Suomela on pedofiilien puolustaja ja sexpon
edustaja, samoin juristi oli pedofiilien "oma" puolustusasianajaja eikä Fuhrmankaan eilisen teeren poikia ole.
Ei kannata uhrata energiaa moisen ohjelman antiin, paskan jauhamista.
tai oli sitten niin omien luulottelujensa, uskomuksensa vallassa, että ei huomannut kuinka ohjelmassa tuotiin esille myös TURHAT JA VÄÄRÄT HUOSTAANOTOT SEKÄ PERHEIDEN HEIKON OIKEUSTURVAN!
Ja kuinka voit vihjailla Ben Fuhrmannista. Tuo voi mennä herjauksen ja kunnianloukkauksen piikkiin. Varo vain!
suomelan ja furmanin kirjoja voi tulkita monella tavalla. Jos olet lukenut, sexpon sivuilta löytyy kirjalistoja. Ei kovin sisällöllisesti mairittelevia teoksia ja minusta kaunistelevat ja mitätöivät pedofiliaa...sitä tarkoitin.
En kirjoita enkä tunne po. henkilöitä, mutta on varmasti totta, että myös pedofiilit ovat edustettuina pedofiilikeskusteluissa kuin myös asiantuntijajäseninä. Heillehän lasten parissa pyöriminen on tavoitekin ja missäpä sen muualla voisi helpoiten toteuttaa.