uni ei tunnu enää niin hyvältä kuin ennen,nyt ei meinaa saada unenpäästä kiinni edes unilääkkeiden avulla.joudun pahimmillaan 3 tuntia pyörimään sängyssä että saa unta.ja uniongelmien takia koulu menee päin persettä.en saa itseäni aamulla ylös,herään päivällä ja en edes muista heräsinkö aamulla vai en.lisäksi on vielä masennuslääke kuuri(remeron seronil),jotka heikentävät seksuaalisia haluja ja orgasmia en saa yhdynnässä.tekisi mieli lopettaa kaikenlainen lääkitys,olisi jo aika.
ongelma?
jätkä17v.
1251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Etkös sinä yhden päivän ilman uniakin selvitä? Kyllä kai nyt tuon ikäisenä, kun minäkin kerran vielä vanhana pieruna siitä selviän.
No minä olen alkanut unettomina öinä ajatella, että hätäkös tässä. Kyllä aina yhdestä päivästä selvitään, vaikkei tulisi nukuttua koko yönä. Sitten vain lepäilen tai lueskelen ilman minkäänlaista paniikintunnetta siitä, että unen pitäisi tulla. Ei mitään hätää. Tämä yö nyt on tällainen. Ja siitä se aina asettuu. Uni tulee aikanaan. Jos ei tule, niin kyllä minä sen seuraavan päivän selvitän. Ja yleensä seuraavan yönä nukuttaa (ei saa nukkua iltapäivällä). Ja jos ei nukuta, niin sitten ei - selviän toisestakin päivästä.
Masennuksen voi kyllä olla hyvä syödä lääkkeitä, ettei pahena. Mutta siitäkin selviää, kun ajattelee, että tämä nyt on tätä, eikä hetkeäkään jää märehtimään ahdistavia ajatuksia. Mitäs niistä. Omia ajatuksiaan pitää varoa ja ohjata. Ajatuksiin ei saa päästää asioita, jotka vievät masennukseen. Jos ne on tullakseen, pitää tietoisesti pyrkiä ajattelemaan muuta. Tai jos ei onnistu, niin takaraivossa pitää aina olla ajatus, että tämä nyt on sitä masennusta ja tämä menee ohi ja kyllä minä selviä ja parempia hetkiä on tulossa.