oon 16v. tyttö, ainoo penska, jonka faija asuu osan vuodest ulkomailla ja jonka mutsi matkustaa suurimman osan ajast...eli oon himas tosi paljon yksin. mut ei se mitään, viihdyn olla yksin, pärjään hyvin, ei siin mitään. ja mul on tosi paljo frendei... pääsen porukoitten mukana matkustamaan aika usein ja ravaan koko ajan faijan luona ranskassa. faijakin käy tosin joskus suomessa himas, mut ei niin usein. eli meil elämä on yhtä tuloa ja menoa. siis en muista millo viimeks oltais kaikki kolme oltu saman katon alla ees yhtenä aamuna! kaikki on aina menos johonki. nyt alan oleen kyllästyny tähän elämään. vaik tämmöstä tää on aina ollutkin, mut alan oleen tosi kateellinen kaikil frendeil, joil on normaali perhe. ne syö yhdessä, niil on aina joku himassa tyyliin jne. mut mulla, hyvä jos nään mutsia kerran tai kaks kuussa!! faijasta puhumattakaan... rahaa saan kyllä ihan tarpeeks, sitä tyrkyttää molemmat,mul on rinnakkaisvisa... mut joskus ois niin kiva ihan vaa olla rauhassa edes yks viikko vuodessa!!!
en tiedä, mitä täs vois tehdä. ottaa vaa päähän.
en tiedä, mitä täs vois tehdä. ottaa vaa päähän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmasti tuommonen ois kivaa pikkutytön mielestä... No jatkahan unelmointia rinnakkaisvisoista ja yksinasumisesta=))) ..Kaikkee ne pennut keksii
Mulla on kans käyny noin sillä koko mun lapsuuden mun vanhemmat oli töissä laivalla(mä oon kans ainut lapsi)... Mun äiti lähti laivalle ku olin 3 vuotias ja kun täytin 5 ni isäki lähti ja se oli sit niin et olin mummulassa aina ne ajat ku vanhemmat oli poissa. ja oli aika harvoin ku ne sattu olee yhtäaikaa kotona. sitte ku mä olin 10 ni mä en mennykkää enää mummulaan vaan jäin yksin kotiin, aina viikoiksi tai joskus jopa kahdeks viikoks, ja toisaaltaan vaikka mäki kadehdin aina kavereita ku ne sai aina kertoa viikonlopunjälkeen koulussa miten ne oli ollu perheen kanssa yhdessä siellä ja täällä. Ni nyt oon huomannu et ku ikää on tullu enemmän, ni mä jopa olen huomattavasti itsenäisempi mitä muut mun ikäiset (oon siis 18) ja jopa pärjään huomattavasti paremmin yksin. Kun muut kaverit pohtii ihan paniikissa et mitä ne tekee kun niiden vanhemmat lähtee viikoks matkalle, ja ne joutuu ite tekee ruuan ja pesee pyykin. Eli periaatteessa ainaki mulle siit on ollu aika hyötyy et oon joutunu pärjää ilman vanhempiani jo nuorena, ku ilmanki tuli toimeen =)
Juu, rahalla saa ja hevosella pääsee. näin ajattelevat liian moni vanhempi.
no on tässä yksi hyvä asia: se on se, että onneksi SINÄ olet perheessänne se, jolla on tunteita ja älliä. aika monesta tuossa tilanteessa olevasta tulee täynnä ongelmia oleva nuori.
...voi tehdä.
Mieti sitä hiljaisuutta, mikä teillä kotona vallitsee (elleivät sitten naapurit metelöi?). Moni 16-vuotias, juuri lukion aloittanut, voisi valittaa taas tuosta melusta, mikä kotona on. Sulla on sen sijaan hiljaisuus... ei hiljaisuudessa mitään pahaa ole, ainahan ihminen saa meteliä aikaiseksi (esim. avaamalla tv:n/radion tai soittamalla kavereilleen).
Mutta ymmärsinkö nyt sitten kuitenkaan oikein? Sä siis JOUDUT matkustella monissa eri maissa vanhempiesi perässä? Vai oliko se niin, että sä jäät kotiin yksin, ja vanhempasi vain matkustelevat??
Se olisi nimittäin aivan hirveätä, jos itse joutuisi menemään paikasta toiseen (ulkomaille siis). Eihän silloin voisi käydä kunnolla kouluakaan... mutta niin ei siis ollut?
siis matkustan niitten kans aika usein. mut en tietenkään silloin ku niil on pelkkiä työjuttui jonka takii pitää reissata...tosin, ei ne pidä lomia ku joskus harvoin. kun oon faijalla ranskassa, silloinki se on yleensä duunissa.
enpä osaa muuta neuvoa kuin et puhu niille,pistä ne tajuamaan et sä todella tarviit laatuaikaa niiden molempien kanssa.koko perhe kerralla kokoon.työt ja muut on aina pelkästään järjestelykysymyksiä..