Tuossa lueskelin erään kirjailijan alun tekstejä,oli liian synkkää minulle.Haluasin vaan kysyä teiltä viisailta jotka alasta enemmän tiedätte onko kirjailijat yleensä herkkiä vai hieman ylimielisiä töistään.Tunnen oikein hyvin erään kaverin joka pitää(ihan oikeasti) itseään todella hyvänä kirjailijana,hän oli saanut 20vuotta sitten jollakin pienellä paikkakunnalla ilmestyvän lehden myöntämän palkinnon Novellistaan.Kuulemma oli silloin kustantajakin ollut katsottuna mutta kustantaja oli tehnyt oharin.Kerran sitten tämä kaveri toi kauheat pinot Novelleitaan minulle luettavaksi,totta kai mielelläni ne luinkin,mutta rehellisesti sanottuna ne oli aika roskaa,sellaisia Ylä-asteella kirjoittaa varmaan suomen maassa joka kylällä tusina,mutta eivät ne pidä itseään minkäänlaisena huippu kirjailijana.Tälle kaverille en oikein osannut sanoa kuin että olihan ne ihan mukavaa luettavaa...,en halunnut loukata hänen tunteitaan.Olen vaan jälkeen päin miettinyt kun hän kehuskelee kaveripiirissä kuinka "kirjailijana on vaikeaa,täytyis taas viikko kirjoittaa"...,kaikki muut kirjailijat on paskaa,häntä ja muutamaa hänen mainitsemaa kirjailijaa lukuun ottamatta.Olenpa vaan ihmetellyt jatkuuko tuollainen kehuskelu niin pitkään kun joku sanoo hänelle totuuden,vai eikö totuutta uskota..Olen vaan miettinyt,varmaan oikea kritiikki olisi parasta,eikä kaunisteltu totuus jolla saat lisä potkua jonkin unelmille valheellisin siivin.Minua ei hänen kehumisensa kyllä kiusaa,ei sillä,ajattelin vaan hänen itsensä elämää omissa kulisseissaan,milloin esirippu revitään ja karmea totuus vie haaveet kirjailija finlandia voitosta.
kritiikkiä.
oku
8676
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis tarkoitan edellisellä sitä että on toki ymmärrettävää että ihmisellä on haaveita,ja moni kirjoittelee pöytälaatikkoonsa ,kumminkin haaveillen jos vaikka niistä tulisi jotain.Siis eläen kumminkin jalat tukevasti maassa.Mutta sitä että pidetään itseään huippu hyvänä,kerrassaan täydellisenä jota vaan ei ole vielä lykästänyt.Ollaan samalla niin kriittisiä muita kohtaan ja vain ainoastaan oma minä hahmo on tietävin ja täydellisin.Tavallaan eläen omassa illuusiossa tekstien täydellisyydestä.Siinähän menee herra jumala koko ikä pönkittäessään omaa egoaan asialla joka ei ole totta.Onko siis muutkin kirjailijan alut tälläisiä,vai onko kaverini ainoa?
Kuulostaa niin tutulta. Itse olin samanlaisessa välikädessä aikanaan lukiossa, kun luokkakaveri yllätti antamalla mulle arvioitavaksi aineensa. No, aine olisi ollut surkea ala-asteelaiseltakin, täyttä teiniangstia kirjotusvirheillä ja mitättömällä sisällöllä. Kaiken kruunasi surkea käsiala. En kuitenkaan voinut kaverini sydäntä särkeä, kun oli jo mennyt kehumaan suoritustaan kaikille, ja sanoin, että se oli ihan hyvä. Äikän maikan mielestäkin se oli niin hyvä, että ansaitsi hylätyn. Äikän maikka siis oli tarinan pahis, karmea konservatiivinen ämmä, joka ei vain tajunnut nykynuorison ajatusmaailmaa (?).
Itse huomaan kyllä itsessäni samanlaisia piirteitä. Olen tosin hyvin itsekriittinen ja kaikki on paskaa ennen kuin se on hyvää ja kyllä se maailma romahtaa, jos joku menee sitä hyvää kohtaa haukkumaan tai sanomaan taikasanat "ihan hyvä". Pelkäsin ennen kritiikkiä niin paljon, etten antanut kenenkään lukea mitään ja jos joku luki, olin jo ihan varmuuden vuoksi heti itkun partaalla.
Iän myötä olen huomannut arvostavani yhä enemmän kritiikkiä, varsinkin negatiivista. Kaveripiirissä tosin ei tuohon rehellisyyteen voi aina luottaa, koska saattavat säälistä sanoa hyväksi, tai pelkäävät, että suutun tai loukkaannun, jos sanovat jotain huonoa. Vaikka aina olen korostanut sitä, että kaikki huonot kohdat alleviivataan punaisella tussilla ja _perustellaan_, miksi ne on sitä itseään.
Kaverisi asemassa arvostaisin todella, jos kertoisit totuuden. Varmasti itse vetäisin herneen nenään, saisin itkukiukkupotkukohtauksen ja mököttäisin viikon. Sitten olisin niin raivoissani, että ihan kiusallakin kirjoittaisin jotakin parempaa. Ja sen jälkeen, vuosien päästä, osaisin ehkä olla kiitollinen niistä muutamasta totuuden sanasta :)
Eiköhän tuo ylimielisyys riipu aivan kyseisen henkilön persoonasta. Osa ihmisistä ei pysty vastaanottamaan negatiivista palautetta mistään tekemisistään, oli sitten kyse kirjan kirjoittamisesta tai astioiden tiskaamisesta.
Nöyrää tai mitensennytsanoisi kuuntelevaa kirjoittajaa negatiivinen palaute kasvattaa huomattavasti enemmän, mitä kaverillinen "se oli hyvä" huomautus.
Omakohtaiset negatiiviset palautteet ovat olleet "PASKAA" -kommentista todella rakentaviin neuvoihin ja ohjeisiin.
Aluksi negatiivinen palaute satutti, mutta ajan mittaan sitä alkoi arvostaa. Kaiken palautteen suhteen pitää osata olla kuitenkin selektiivinen, sillä kaikkia ei voi miellyttää koskaan yhtä aikaa.
Tämä oli hyvä:
"kirjailijana on vaikeaa,täytyis taas viikko kirjoittaa".
Pitäisi ihan kokonainen viikko kirjoittaa, no huh! Taitaakin olla tosiaan oikein tekijä tuo tuttusi.
Tuollaiselta olisi kiva tiedustella, että meinaako kirjoittaa kirjan vai pari siinä viikossa?
Tässä jotain ajatuksia asian tiimoilta.
JUUPA!!
Mainitsemastani kaverista vielä sen verran ettei siedä kritiikkiä,siis ei ota sitä vastaan.
Hänen luonteensa kai on sellainen,jos sanot vaikka hänelle jostakin hänen arvostamastaan kirjailijasta ettet ymmärrä tai pidä sellaisesta lukemisesta,on hänen vastaus hyökkäävä tyyliin,"ethän sinä tiedä mitään,luet vaan roskaa".
Mutta uskonpa hänen joskus nöyrtyvän tosi asioiden edessä,tai sitten hän vaan esittää tuollaista..,tiedä häntä.
Asiani ei liittynyt Kipakkaan akkaan,en ole lukenut/tiedä kirjoituksistasi mitään.
Kaverini Novellit olivat siis keskeneräisiä,pisin novelli oli kai 15sivua..,ja niitä raakileita oli nipussa paljon...
Harrasteena hyvä asia,kunhan ei tee siitä elämän tarkoitusta joka jo haittaa muita asioita ym.
Teillähän on täällä harraste kirjailioita paljon(olen uusi palstalla),antaisin teille yhden neuvon,jos sopii!
Miksi ette toimi yhdessä,koska jokainen ihminen katsoo asiat eri tavalla,ja kirjoittaja itse on niin syvällä tarinassa ettei varmasti löydä puuttuvaa lankaa,jonka toinen huomaisi ja antaisi opasteena.
Kellekkään sukulaiselle tai aviopuolisolle en suosittelisi tätä tehtävää,koska siinä astuu tämä velvollisuuden laki tukea toista vaikka ollaan metsässä.
Ulkopuolinen harrastaja voisi olla se puuttuva kortti haaveenne toteuttamisessa.
Mielestäni mistään kirja koulusta tai muusta alan ahjosta ei valmistu kunnon kirjailijaa,kaavamaisuus tappaa luovuuden.
Erottua omalla tyylillään massasta,se on se mitä tarvitaan,ja sillä erotutaan.
Siis vaihtakaapa tietojanne kirjailijan alut,auttakaa toinen toistanne.
Ammattilaiset ei apua kaipaa,mutta niin ne on hekin jostain lähteneet maineeseen ja kunniaan.
Yksi hyvä keino on myös se,että kirjoitettuanne kirjan,tulostakaa se,suunnitelkaa itse kansi kirjaanne,tehkää siitä uniikki kappale jollaisena sen nyt näette.
Sen jälkeen kirja pöytälaatikkoon vuodeksi,ja unohdatte sen sinne.
Vuoden päästä kaivatte sen esiin,ja "avot",nyt luettekin sitä uusin silmin,korjatkaa sitten jos luulette että se kaipaa korjauksia,ja sitten vasta etsimään kustantajaa.
Tulipahan vinkkejä,vaikken tiedä asioista mitään.
Ystäväsi perusluonne on näemmä hieman känkkäränkkä kritiikin suhteen. No, maailmaan mahtuu monenlaista kulkijaa ja erilaisuus on sinällään elämän suola.
Kokemuksesta tiedän osan nöyrtyvän ajan mittaan, mutta kaikki eivät sitä tule tekemään.
Vai oli kaverisi kirjoittanut pisimmillään 15 sivua. Tuo ei ole todellakaan kovin paljon. Vähän enemmän pitäisi saada aikaan, jotta saisi joskus sen ensimmäisen kirjan käsikirjoituksen kustantajalle.
Kyllä täällä on paljon harrastelijakirjoittajia, jotka haaveilevat kirjansa julkaisemisesta. Osa varmaan vaihtaa neuvoja ja ajatuksia myös tämän foorumin ulkopuolella.
Ihan päteviä ajatuksia sinulla, noin niin kuin maalaisjärjellä mietittyjä. Ehkä noista joku saa ideaa omalle kirjailijan alkutaipaleelleen.
Oman polkuni olen jo tuon osalta kävellyt muutamaan kertaan. Tällä hetkellä on yksi kirja juuri painossa. Nyt on vielä kansi vähän vaiheessa fontin osalta, mutta eilinen ehdotukseni meni nähtävästi läpi.
En ole kirjailija, vaan ennemmin ihminen joka tekee elämässään aina sitä mikä sattuu kolahtamaan.
Kirjoitat niin samaan pötköön, ettei tuota jaksa lukea sikakaan vinkumatta.
T. ®Sherlokki © 2005
Tuttavapiirini "kirjailija" ei siedä minkäänlaista kritiikkiä maallikolta. Mutta eikö kuitenkin me tavalliset ihmiset olla niitä lukijoita. Ohunen on kirjailijan tilipussi jos teosta lukeen vain älyköt ja viisaat.
Kyllä minä kaipaan sen oman palutteen, olkoon sitten negatiivista tai ei.
Olen kyllä aika nöyrä muutenkin kirjoittamisen suhteen, voi taas joskus tulla sellainen lamaannus että ei edes kynä pysy kädessä. Niitä tulee joskus lukiessa (minulla Eino Leinoa) että ei hemmetti, en ikinä voi olla noin hyvä... mutta se menee ohi ja niiden tunteiden avulla jaksaa jatkaa jälleen eteenpäin... minusta tälle kyseiselle ihmiselle pitäisi kertoa totuus, tuntuu se sitten kuinka pahalta tahansa. Mitä pidemmälle sitä vie, sitä raaempaa se tulee olemaan.