aion ottaa toisen koiran ja olen miettinyt että mikä rotu olis hyvä!
mitä mieltä ootte cockereista??
koiran pitäisi olla ystävällinen muita koiria kohtaan eikä se saisi olla kauhean iso!
eli kaikki ehdotukset ja hyvät/huonot puolet niistä olis kiva kuulla!!
KIITTI!!!
mitä mieltä ootte cockereista??
koiran pitäisi olla ystävällinen muita koiria kohtaan eikä se saisi olla kauhean iso!
eli kaikki ehdotukset ja hyvät/huonot puolet niistä olis kiva kuulla!!
KIITTI!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Cocereista haluan varoittaa sen verran, että rodussa esiintyy ns. raivopäisyyttä. Se ei ole suorananinen luoonehäiriö ilmeisestikään, koska sen saa lääkkeillä hallintaan. serkullani on tällainen cocerspainieli, joka on käsittämättömän raivokas, aivan kuin se olisi todella arka, mutta tämä yksilö on ollut täysin aggression sokaisema aivan parikuukautisesta saakka! muistan, kuinka tämä yritti murista ja purra jo tutisevana taaperona. se oli kyllä poikueen pienin eli pahnanpohjimmainen.
ajattelin vain varoittaa. rodulla on taipumusta aggressiivisuuteen.
Olen ollut juuri tämänlaisen raivosyndrooman cockerin omistaja.Samassa taloudessa oli toinen koira(vanhempi).Tämä alta parivuotias likka ei voinut kunnioittaa saatikka sietää aivan ihanaa 6-vuotiasta kilttiä koiraa.Se piti sitä tossun alla ja aloitti aina tappelemaan.Sain eroteltua ne ja cockeri oli aina häviöllä verta vuotaen,mutta siitä huolimatta se olis jatkanu tappelua.Ja koko lopun päivää se muris toiselle.En ymmätänyt sitä lainkaan.
Cockeri on hyvä valinta. Jokaisesta rodusta löytyy luonnevikaisia.
Mulla on ollut kaksi cockeria ja molemmat olivat oikeita mamskin kultia.
Täytyy muistaa, että cockerin turkki ei ole kaikkein helppohoitoisin.
Uskoisin, että pentusi tulee toimeen muiden koirien kanssa,
jos se saa tavata paljon muita koiria pennusta asti.
Luonnevikaiset ovat asia erikseen...
Hei! minullakin oli aikamoinen spanieli.Pentuna se tuhosi kaiken mahdollisen:sängyn,puu-ovet,seinää,listoja,sohvan,peilipöydän ja pallin.Remontti tuli todella kalliiksi.Kysyin eläinlääkäriltä neuvoja.Hän ehdotti isoa näyttelyhäkkiä.Ja siinä se oli vuoden päivät,kun olin töissä.Sitten se rauhoittui.Mut oli se hankalaa.Omatuntoa kolkutti pistää häkkiin.Rakastin sitä todella paljon.10-vuotiaaksi hän eli.Luopuminen oli todella tuskaa.Vaikka siitä on 4 vuotta,itku meinaa tulla.
Mulla on ollut cockeri pian kuusi vuotta ja olen ollut siihen todella tyytyväinen, parempaa rotua saa hakea. Omani on todella kiltti, rakastaa ihmisiä ylikaiken ja mukava harrastus koira (agility). Suoraan sanoen paras ystäväni varmaan. En ole itse kuullut noista raivopää jutuista, mutta luonne vikaisia varmaan rodussa kuin rodussa...
Oman koirani turkin hoitoon en myöskään kiinnittänyt pahemmin huomiota (trimmaan parin kuukauden välein, jolloin myös pesen, harjaan aina kun muistan, tosin omani on suht niukka karvainen, mutta karvaa siitä lähtee ja paljon) (blue roan). Eikä ole ollut näyttelyssä viimiseen kolmeen vuoteen.
Itselläni on ollu myös cockeri ja oli mitä mahtavin koira.
Kuten edellä jo kirjoitettiinkin niin turkin hoito oli ainoastaan työlästä.
Myös cockerin korvia täytyy hoitaa huolellisesti ettei tule tulehduksia.
Tosin omallani niitä ei ollu kertaakaan.
Ja tästä raivopäisyydestä,niitähän löytyy joka rodusta.
Koira oli helppo kouluttaa ja pärjäsi tottelevaisuuskisoissa ja agilityssä myös.
Joten suosittelen cockeria lämpimästi.
bernhardinkoira
newfoundlandinkoira
bernhardinkoira
tanskandoggi
leonberger
napolinmastiffi
cockerspanieli
kultainennoutaja
bernhardinkoira