Verisuonen pullistuma.

kiitos,samoin toivotan sinulle.joo,toi koilaus on ilmeisesti sama kuin tämä pullistuman tukkiminen kromihiutaleilla katetrin avulla..Se vaan ei minun saamien tietojen mukaan ole ikuinen korjaus,että se tarvii joskus tehdä uudestaan sitten mutta siinä on huomattavasti pienemmät riskit kuin leikkauksessa.

vazman kirjoitti:

kiitos,samoin toivotan sinulle.joo,toi koilaus on ilmeisesti sama kuin tämä pullistuman tukkiminen kromihiutaleilla katetrin avulla..Se vaan ei minun saamien tietojen mukaan ole ikuinen korjaus,että se tarvii joskus tehdä uudestaan sitten mutta siinä on huomattavasti pienemmät riskit kuin leikkauksessa.

Lue lisää

En ole koskaan kuullut kromihiutaleista, minulla tukittiin koko verisuoni katetrin kautta platinakierukoilla. Riippuen paikasta voisin kuvitella yhden pullistuman tukkimisen olevan "helpompaa" kuin jos joudutaan tukkimaan useampi.

Minulle kyllä vakuutettiin platinakierukoiden pysyvän päässä pidempään kuin minä olen maan päällä. ;=) Niitä on kierretty niin pitkään kuin pystyy ja 13 kierukalla pystyttiin sulkemaan verisuoni kokonaan, joten siitä tehtiin toimintakyvytön.

Olisi mielenkiintoista kuulla noista kromihiutaleista enemmän ja mikä niiden ero on käytännössä platinakierukoihin.

Hyviä vointeja!

Saksa kirjoitti:

En ole koskaan kuullut kromihiutaleista, minulla tukittiin koko verisuoni katetrin kautta platinakierukoilla. Riippuen paikasta voisin kuvitella yhden pullistuman tukkimisen olevan "helpompaa" kuin jos joudutaan tukkimaan useampi.

Minulle kyllä vakuutettiin platinakierukoiden pysyvän päässä pidempään kuin minä olen maan päällä. ;=) Niitä on kierretty niin pitkään kuin pystyy ja 13 kierukalla pystyttiin sulkemaan verisuoni kokonaan, joten siitä tehtiin toimintakyvytön.

Olisi mielenkiintoista kuulla noista kromihiutaleista enemmän ja mikä niiden ero on käytännössä platinakierukoihin.

Hyviä vointeja!

Lue lisää

sen verran kuulin siitä että minun käsittääkseni niitä hiutaleita laitetaan itse pullistumaan.pullistuma täytetään niillä ja ne hyytyvät sinne.sen tähden tämä keino ei ole kerralla kunnossa koska pullistumahan jatkaa kuitenkin laajenemistaan niin se joudutaan uusimaan ajan mittaan..tällaiseen käsitykseen tulin neurologin selityksestä.

vazman kirjoitti:

kiitos,samoin toivotan sinulle.joo,toi koilaus on ilmeisesti sama kuin tämä pullistuman tukkiminen kromihiutaleilla katetrin avulla..Se vaan ei minun saamien tietojen mukaan ole ikuinen korjaus,että se tarvii joskus tehdä uudestaan sitten mutta siinä on huomattavasti pienemmät riskit kuin leikkauksessa.

Lue lisää

minä ja minun kaveri ollaan leikity lääkriä. potilaalla oli verisuonenpullistuma. leikkittiin nurena

lelli kirjoitti:

minä ja minun kaveri ollaan leikity lääkriä. potilaalla oli verisuonenpullistuma. leikkittiin nurena

leikit kaukana kun tosi kyseessä. minulta leikattu 2 vuotavaa aneyrysmaa jtä a osaa ei voitu korjata risteyskohdasta, koska verenkierron tukkeumavaara. seurataan vain varjoainekuvin nivusen kautta ja aika näyttää miten käy. ei tietoa voiko pelasta vai ei. elä sen kans miettimättä perheen kans ja työelämässä ahkerana. olen vasta 40v. leikkaus tehtiin 6v sitten. oireita on ja ne tuntopuolella millo missäkin ja 4kk sair.loma oli kun palasin jo töihin. ei elämä het siihen lopu,jos on yksi onnellisten joukossa, kuten kirurkini sanoi. jaksamista kaikille ja positiivinen asenne, vaik välillä pelottaa minuakin. aika näyttää.

aika kumma lekuri on jos mitään ei meinaa oma-alotteisesti kertoa :-/ tuolla ylemmässä osiossa on minun kuulema selitys siitä miten ne kromihiutaleet toimii siellä...sikäli olen oikein ymmärtänyt sen.

anneli inka kirjoitappas miten voit nyt

Jos olen oikein ymmärtänyt, kaikille ei leikkaus ole mahdollinen. Ainakin minulle on sanottu että AVM ja siihen liittyvä aneurysma sijaitsevat paikassa, jossa leikkaus olisi liian riskaabeli.

En minäkään lääkärien ammattitaitoa kyseenalaista, kommunikaatiokyvyt vain ovat kovasti puutteelliset. Ainakin yksi tapaamani miespuolinen neurokirurgi ja radiologi ovat sellaisia tuppisuita, että pitää osata kysellä. Vastaavasti olen tavannut naispuolisen radiologin, jolla on kyky selittää vaikeitakin asioita niin, että tavallinen ihminen ymmärtää.

En halua pelotella, mutta toimenpiteissä on aina riskinsä. Ihan luottavaisena lähden taas itsekin TYKSiin hoitoon.

Inka kirjoitti:

Jos olen oikein ymmärtänyt, kaikille ei leikkaus ole mahdollinen. Ainakin minulle on sanottu että AVM ja siihen liittyvä aneurysma sijaitsevat paikassa, jossa leikkaus olisi liian riskaabeli.

En minäkään lääkärien ammattitaitoa kyseenalaista, kommunikaatiokyvyt vain ovat kovasti puutteelliset. Ainakin yksi tapaamani miespuolinen neurokirurgi ja radiologi ovat sellaisia tuppisuita, että pitää osata kysellä. Vastaavasti olen tavannut naispuolisen radiologin, jolla on kyky selittää vaikeitakin asioita niin, että tavallinen ihminen ymmärtää.

En halua pelotella, mutta toimenpiteissä on aina riskinsä. Ihan luottavaisena lähden taas itsekin TYKSiin hoitoon.

Lue lisää

leikkaus on mahdollinen..ja tässä nyt on vielä vähän aikaa miettiä asiaa,noin 2 kuukauden päästä olisi neurokirurgin vastaanotto missä päätetään että leikataanko vai tukitaanko katetroimalla..kyllä minäkin leikkaukseen luotan vaikka siinä on riskinsä,muta sillä asia on kerralla pois hoidettu..

Kummassa olitkaan, Taysissa vai TYKSissä?

sanoit että vastaat...kerro miten sinulla todettiin..miten alkoi... miten kauan hoitoon pääsy kesti....kaikki edessä minulla...jännittää..pystyitkö olemaan töissä jne....

Minulta leikattiin reilu vuosi sitten Töölössä pullistuma oikealta puolelta. Kysyin leikkaavalta lääkäriltä riskeistä (halvaus, epilepsia jne. pyörivät mielessäni). Lääkäri kertoi, että suurempi riski on olla leikkaamatta, koska (jo vuotanut)aneyrysma todennäköisesti vuotaa uudelleen. Kaikki meni hyvin ja 6 viikon sairasloman jälkeen palasin töihin. Lääkäri osaa varmasti kertoa, millaisia riskejä leikkaukseen liittyy (onko pullistuma helpossa vai vaikeassa paikassa). Suunniteltu leikkaus on aina parempi kuin hätäleikkaus sen jälkeen kun vuoto on jo aiheuttanut tuhoa. Tsemppiä kaikille leikkaukseen menijöille !

Rauhallisin mielin kirjoitti:

Minulta leikattiin reilu vuosi sitten Töölössä pullistuma oikealta puolelta. Kysyin leikkaavalta lääkäriltä riskeistä (halvaus, epilepsia jne. pyörivät mielessäni). Lääkäri kertoi, että suurempi riski on olla leikkaamatta, koska (jo vuotanut)aneyrysma todennäköisesti vuotaa uudelleen. Kaikki meni hyvin ja 6 viikon sairasloman jälkeen palasin töihin. Lääkäri osaa varmasti kertoa, millaisia riskejä leikkaukseen liittyy (onko pullistuma helpossa vai vaikeassa paikassa). Suunniteltu leikkaus on aina parempi kuin hätäleikkaus sen jälkeen kun vuoto on jo aiheuttanut tuhoa. Tsemppiä kaikille leikkaukseen menijöille !

Lue lisää

KIITOS KIRJOITUKSESTASI,OLI KIVA KUULLA JOLTAIN,MEILAHTEEN MENEN KUULEMAAN 13.10 JA 18.10.ERI LÄÄKÄREITÄ,NEUROLOOGIA JA VERISUONIKIDURGIA,JA TÖÖLÖNKIN LÄÄKÄRI SANOO SANANSA,SIKSI ODOTTAMINEN KESTÄÄ...RAASTAA RERMOJA .

anneli kirjoitti:

KIITOS KIRJOITUKSESTASI,OLI KIVA KUULLA JOLTAIN,MEILAHTEEN MENEN KUULEMAAN 13.10 JA 18.10.ERI LÄÄKÄREITÄ,NEUROLOOGIA JA VERISUONIKIDURGIA,JA TÖÖLÖNKIN LÄÄKÄRI SANOO SANANSA,SIKSI ODOTTAMINEN KESTÄÄ...RAASTAA RERMOJA .

Lue lisää

Olen juuri palannut TYKSistä. Koilattiin eilen nukutuksessa. Reisivaltimoon reikä, siitä katetri aivoihin. Reikäkin tukittiin kollageenilla, ei enää haulipusseja tai kiristysremmejä.

Huom. Platina on ainoa metalli, joilla näitä aneurysmiä tukitaan, minulle entisen kahden lisäksi kolme. Alkaa olla arvokas pää. Stenteissä (tukiverkoissakin käytetään vain jalometalleja eli nyt on vähän kultaakin päässä).

Menetelmä on parasta valita sen mukaan, mitä lääkäri suosittelee, molemmissa tietysti riskinsä, mutta vain lääkärit tietävät kummassa menetelmässä pienempi riski.

Rauhallisin mielin kirjoitti:

Minulta leikattiin reilu vuosi sitten Töölössä pullistuma oikealta puolelta. Kysyin leikkaavalta lääkäriltä riskeistä (halvaus, epilepsia jne. pyörivät mielessäni). Lääkäri kertoi, että suurempi riski on olla leikkaamatta, koska (jo vuotanut)aneyrysma todennäköisesti vuotaa uudelleen. Kaikki meni hyvin ja 6 viikon sairasloman jälkeen palasin töihin. Lääkäri osaa varmasti kertoa, millaisia riskejä leikkaukseen liittyy (onko pullistuma helpossa vai vaikeassa paikassa). Suunniteltu leikkaus on aina parempi kuin hätäleikkaus sen jälkeen kun vuoto on jo aiheuttanut tuhoa. Tsemppiä kaikille leikkaukseen menijöille !

Lue lisää

odotitko kauan leikkaukseen ,vai ehtikö sinulla puhjeta,töölöön minullakin on kutsu,tilasin kuvat itselleni cd.llä.tuntuu vain niin ....tämä odottaminen.mitä teit odotusajan....

anneli kirjoitti:

odotitko kauan leikkaukseen ,vai ehtikö sinulla puhjeta,töölöön minullakin on kutsu,tilasin kuvat itselleni cd.llä.tuntuu vain niin ....tämä odottaminen.mitä teit odotusajan....

Lue lisää

Minulla meni yhteensä n. kuukausi ennenkuin pääsin kuvaukseen (oireet hävisivät, joten eivät kai pitäneet kiireellisenä)ja siitä viikon kuluttua sain tulokset,joissa todettiin aivoverenvuoto ja kuvissa näkyi epäilys pullistumasta. Lääkäri käski välttää "kannonkääntöä" eli rehkimistä ennenkuin pääsisin Töölöön tarkempiin kuvauksiin, joissa tulisi varmistus pullistumaepäilylle. Viikon kuluttua perjantaina soitin Töölöön ja kysyin, että onko mitään tietoa, milloin kutsu tulee. Ystävällinen hoitaja kertoi, että osaston ylilääkäri katsoo lähetteet ja päättää kiireellisyydestä ja kehoitti soittamaan viikon kuluttua, jos kutsua ei sitä ennen tule. Seuraavana tiistaina (eli 3 päivän kuluttua) Töölöstä soitettiin, että seuraavana päivänä pitäisi olla siellä. Keskiviikkona minut kuvattiin Töölössä ( otettiin verikokeita, sydänfilmi jne) ja pullistuma varmistui. Seuraavana päivänä leikattiin. Olin töissä odottaessani kutsua. Oikeastaan vasta jälkikäteen on pelottanut (ja raivostuttanut) luettuani kuinka todennäköistä on, että jo kerran vuotanut aneyrysma vuotaa uudelleen. Olin onnekas, ettei se vuotanut uudestaan odotellessani leikkausta !Mutta jos aneyrysma ei ole vuotanut aiemmin ei varmaankaan ole niin kiire leikkaukseen. Voihan olla, ettei se vuoda koskaan.

rauhallisin mielin kirjoitti:

Minulla meni yhteensä n. kuukausi ennenkuin pääsin kuvaukseen (oireet hävisivät, joten eivät kai pitäneet kiireellisenä)ja siitä viikon kuluttua sain tulokset,joissa todettiin aivoverenvuoto ja kuvissa näkyi epäilys pullistumasta. Lääkäri käski välttää "kannonkääntöä" eli rehkimistä ennenkuin pääsisin Töölöön tarkempiin kuvauksiin, joissa tulisi varmistus pullistumaepäilylle. Viikon kuluttua perjantaina soitin Töölöön ja kysyin, että onko mitään tietoa, milloin kutsu tulee. Ystävällinen hoitaja kertoi, että osaston ylilääkäri katsoo lähetteet ja päättää kiireellisyydestä ja kehoitti soittamaan viikon kuluttua, jos kutsua ei sitä ennen tule. Seuraavana tiistaina (eli 3 päivän kuluttua) Töölöstä soitettiin, että seuraavana päivänä pitäisi olla siellä. Keskiviikkona minut kuvattiin Töölössä ( otettiin verikokeita, sydänfilmi jne) ja pullistuma varmistui. Seuraavana päivänä leikattiin. Olin töissä odottaessani kutsua. Oikeastaan vasta jälkikäteen on pelottanut (ja raivostuttanut) luettuani kuinka todennäköistä on, että jo kerran vuotanut aneyrysma vuotaa uudelleen. Olin onnekas, ettei se vuotanut uudestaan odotellessani leikkausta !Mutta jos aneyrysma ei ole vuotanut aiemmin ei varmaankaan ole niin kiire leikkaukseen. Voihan olla, ettei se vuoda koskaan.

Lue lisää

En halua peloitella ketään, mutta haluaisin korjata edellisen kirjoittajan tietoa. Minulla todettiin vasta varsinaisen leikkauksen yhteydessä, että oli kyseessä ehkä muutamista viikoista, kunnes jokin aneurysmistani olisi vuotanut. Jos nyt ihan tarkkaan ajatellaan niin rauhallisin mielin-aneurysma oli myös vuotanut kerran. Etukäteen ei kukaan voi sanoa mikä aneurysma vuotaa milloin ja mikä ei ehkä koskaan. Totuus nyt vain on se, että hoitamattomat aneurysmat ovat aina suuri riski ja minä olen todella todella onnellinen, että päässäni olevat on nyt hoidettu. Ennen niiden hoitoa ja yhden vaarallisessa paikassa olleen itselleen sulkeutumista koin rehellistä kuolemanpelkoa. Aneurysmien olemassaolo sai minut todella tajuamaan miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Tärkeintä on kuitenkin että aneurysmat on todettu ja niitä voidaan hoitaa. Koettakaa jaksaa!

Saksa kirjoitti:

En halua peloitella ketään, mutta haluaisin korjata edellisen kirjoittajan tietoa. Minulla todettiin vasta varsinaisen leikkauksen yhteydessä, että oli kyseessä ehkä muutamista viikoista, kunnes jokin aneurysmistani olisi vuotanut. Jos nyt ihan tarkkaan ajatellaan niin rauhallisin mielin-aneurysma oli myös vuotanut kerran. Etukäteen ei kukaan voi sanoa mikä aneurysma vuotaa milloin ja mikä ei ehkä koskaan. Totuus nyt vain on se, että hoitamattomat aneurysmat ovat aina suuri riski ja minä olen todella todella onnellinen, että päässäni olevat on nyt hoidettu. Ennen niiden hoitoa ja yhden vaarallisessa paikassa olleen itselleen sulkeutumista koin rehellistä kuolemanpelkoa. Aneurysmien olemassaolo sai minut todella tajuamaan miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Tärkeintä on kuitenkin että aneurysmat on todettu ja niitä voidaan hoitaa. Koettakaa jaksaa!

Lue lisää

Saksa on ihan oikeassa siinä, että aneurysma voi vuotaa milloin tahansa (tai olla kokonaan puhkeamatta eliniän). Halusin vain rauhoitella Annelia, koska hän ei voi nyt tehdä muuta kuin odotella. Lääkäri päättää kiireellisyydestä. Jäljempänä kirjoitinkin hänelle, että sairaslomaa kannattaa hakea heti, jos jotakin oireita tulee ja muutenkin olla rehkimättä. Jos aneurysma on jo vuotanut, on vieläkin suurempi todennäköisyys, että se vuotaa uudelleen jos sitä ei hoideta pois verenkierrosta.

hei,multa leikattiin vuotava aneyrysma tänä syksynä,odotan helmikuussa koilausta,pelottaa tosi paljon,kun lääkärit puhuvat tois puoleis halvauksesta,kiitos etu käteen jos haluat vastata oman oasasi puolesta,pelkään tosi paljon halvaantuymisriskiä,on viisi lasta,ja kolme koiraa,kolme kissaa,yks papukaijs.tiedåt ettätyötäon,vastaa ,please

Kiva kuulla, että todella on muitakin kuin minä, joilla AVM. Pitkään elin niin, etten ollut kuullut kenestäkään muusta, jolla sama diagnoosi.

Onneksi haulipussit taitavat olla historiaa (muutaman tunnin paikallaanolo ei), nyt asennetiin Angio-Seal sulkulaite, joka liukenee 90 päivän kuluessa. Suonen sisäpuolella on jokin ihme ankkuri (pitää ottaa selvää mikä se on), ulkopuolella kollageenipaikka. Tiedot ohjeesta, jota täytyy kolme kuukautta kiikuttaa mukana.

Saatiinko sinun avm:si kokonaan eristetyksi verenkierrosta. Jäikö mitään haittoja?

Minulla on syöttäviä suonia tukittu liimalla, mutta malformaatioon johtavissa valtimoissa olevia aneurysmia hoidettu platinakierukoilla.

Inka kirjoitti:

Kiva kuulla, että todella on muitakin kuin minä, joilla AVM. Pitkään elin niin, etten ollut kuullut kenestäkään muusta, jolla sama diagnoosi.

Onneksi haulipussit taitavat olla historiaa (muutaman tunnin paikallaanolo ei), nyt asennetiin Angio-Seal sulkulaite, joka liukenee 90 päivän kuluessa. Suonen sisäpuolella on jokin ihme ankkuri (pitää ottaa selvää mikä se on), ulkopuolella kollageenipaikka. Tiedot ohjeesta, jota täytyy kolme kuukautta kiikuttaa mukana.

Saatiinko sinun avm:si kokonaan eristetyksi verenkierrosta. Jäikö mitään haittoja?

Minulla on syöttäviä suonia tukittu liimalla, mutta malformaatioon johtavissa valtimoissa olevia aneurysmia hoidettu platinakierukoilla.

Lue lisää

minulle sanottiin jotain että verkko laitetaan suonen ympärille....kohta kuulen enemmän

anneli kirjoitti:

minulle sanottiin jotain että verkko laitetaan suonen ympärille....kohta kuulen enemmän

Aikamoisia temppuja neurokirurgit, ja tässä tapauksessa radiologit tekevät, mutta siihen ne eivät vielä pysty, että suonensisäisellä toimenpiteellä saataisiin tukiverkko verisuonen ulkopuolelle. Se olisi tietysti hienoa, tulisivat taloyhtiöiden putkiremontitkin halvaksi. Sama periaate niissäkin uusissa menetelmissä on, että sisäpuolelta vahvistetaan seinämää.

Minulle selitettiin, että tukiverkkoa (ks Googlella stentti) tarvitaan aneurysman tukkimisessa silloin kun aneurysma on leveäkaulainen. Aneurysman kaulaan asennetaan tukiverkko, koska vain sen avulla saadaan platinakierukat varmasti pysymään paikallaan, niin etteivät lähde seilaamaan muualle verenkiertoon.

Ainakin minulla laitettiin hetkeksi verisuoneen aneurysman kaulan jälkeen muovitulppa, jotta stentti saatiin paikalleen pullistuman kaulaan. Ja lääkäri pahus vannoi nauraen, että tulppa otettiin pois : "Muuten ette olisi enää siinä".

Ne pahukset ei ota enää minua vakavasti :) Vakavasti puhuen nyt vasta alan ymmärtää mistä oikein on kysymys, kun on tehty useita toimenpiteitä. Nykyään lääkärit osaavat myös piirtää (ja selittää kansantajuisesti).

Inka kirjoitti:

Kiva kuulla, että todella on muitakin kuin minä, joilla AVM. Pitkään elin niin, etten ollut kuullut kenestäkään muusta, jolla sama diagnoosi.

Onneksi haulipussit taitavat olla historiaa (muutaman tunnin paikallaanolo ei), nyt asennetiin Angio-Seal sulkulaite, joka liukenee 90 päivän kuluessa. Suonen sisäpuolella on jokin ihme ankkuri (pitää ottaa selvää mikä se on), ulkopuolella kollageenipaikka. Tiedot ohjeesta, jota täytyy kolme kuukautta kiikuttaa mukana.

Saatiinko sinun avm:si kokonaan eristetyksi verenkierrosta. Jäikö mitään haittoja?

Minulla on syöttäviä suonia tukittu liimalla, mutta malformaatioon johtavissa valtimoissa olevia aneurysmia hoidettu platinakierukoilla.

Lue lisää

Tästä taisi olla jo vähän tarinaa toisessa ketjussa.
Ei ole saatu eristettyä verenkierrosta eikä ilmeisesti saada, se hirviö on liian suuri. Nyt viime syksynä koetettiin sitten säteilyttää ytimen nidushaaraumat, koettaen näin "romahduttaa" se. Periaatteessa kuulemma AVM:n pitäisi olla n. luumun kokoinen ennen kyseistä hoitoa, mutta sitä haluttiin kuitenkin nyt kokeilla. Hoito tuli kyseeseen kohdallani heti kun professori vaihtui. Ajatella...

anneli kirjoitti:

minulle sanottiin jotain että verkko laitetaan suonen ympärille....kohta kuulen enemmän

nyt sain viime viikolla tampereelta kirjeen jossa todettiin että tämä pullistuma ei olekkaan varma,ja perässä tuli kutsu vielä cf-angiografiaan jonka jälkeen se sitten pitäisi olla varmaa että onko vai ei..vielä odottelua..

vazman kirjoitti:

nyt sain viime viikolla tampereelta kirjeen jossa todettiin että tämä pullistuma ei olekkaan varma,ja perässä tuli kutsu vielä cf-angiografiaan jonka jälkeen se sitten pitäisi olla varmaa että onko vai ei..vielä odottelua..

Lue lisää

suunilleen 1.9.2005,alkoi selvitä että on kaulavaltimonahtauma,kuvauksia oli monenlaisia ja ultra ,sitten oli sivulöydöksenä tämä pullistuma aivoverisuonessa 5mm,15.9.05 jäin sairaslomalle,työni on liikealalla raskasta ja verenpaine heittelee(stressi)13.10.05,taas meilahdessa neuroloogi selitti asiaa,kaulavaltimoista,pullistumajutta laitettiin töölöön,arvioitavaksi ja että odotellaan,jatkoi sairaslomaa 13.11.05 saakka,kun kysyin voinko elää normaalisti,nostella raskaita jne,eräänkin työpäivän jälkeen oli paineet 170/110 olin yön hyvinkäänsairaalassa,ja nythän ei saisi paineet nousta.tänään tuli töölöstä kirje ....13.1.2006.on aika poliklinikalle,kyllä
ei ole kivaa odotella,menenkö välillä töihin vai mitä teen....jos menen töihin ja yritän työskennellä normaalisti .....eli n.1.9.05 tais olla tun totesivat vikani,13.1.2006,jotain päätetään.....kertokaa nyt ihmeessä miten te kestitte,pystyittekö elämään normaalisti,entä työ.....

anneli kirjoitti:

suunilleen 1.9.2005,alkoi selvitä että on kaulavaltimonahtauma,kuvauksia oli monenlaisia ja ultra ,sitten oli sivulöydöksenä tämä pullistuma aivoverisuonessa 5mm,15.9.05 jäin sairaslomalle,työni on liikealalla raskasta ja verenpaine heittelee(stressi)13.10.05,taas meilahdessa neuroloogi selitti asiaa,kaulavaltimoista,pullistumajutta laitettiin töölöön,arvioitavaksi ja että odotellaan,jatkoi sairaslomaa 13.11.05 saakka,kun kysyin voinko elää normaalisti,nostella raskaita jne,eräänkin työpäivän jälkeen oli paineet 170/110 olin yön hyvinkäänsairaalassa,ja nythän ei saisi paineet nousta.tänään tuli töölöstä kirje ....13.1.2006.on aika poliklinikalle,kyllä
ei ole kivaa odotella,menenkö välillä töihin vai mitä teen....jos menen töihin ja yritän työskennellä normaalisti .....eli n.1.9.05 tais olla tun totesivat vikani,13.1.2006,jotain päätetään.....kertokaa nyt ihmeessä miten te kestitte,pystyittekö elämään normaalisti,entä työ.....

Lue lisää

Hei Anneli !

Odottele rauhassa tammikuuta, mutta sinuna jäisin sairaslomalle heti, jos aihetta on. Aneyrysma ei todennäköisesti aiheuta ongelmia, sehän on voinut olla sinulla jo syntymästä asti. Mutta jos verenpaine kohoaa kovin korkeaksi, niin se ei varmasti ole hyväksi. Terveys on tärkeintä, töitä ehtii tehdä myöhemminkin :)

rauhallisin mielin kirjoitti:

Hei Anneli !

Odottele rauhassa tammikuuta, mutta sinuna jäisin sairaslomalle heti, jos aihetta on. Aneyrysma ei todennäköisesti aiheuta ongelmia, sehän on voinut olla sinulla jo syntymästä asti. Mutta jos verenpaine kohoaa kovin korkeaksi, niin se ei varmasti ole hyväksi. Terveys on tärkeintä, töitä ehtii tehdä myöhemminkin :)

Lue lisää

kiitos kun vastasit,kyllä meni päivä harakoille kun avasin kirjeen,,,,minulla meni muutenkin asiat sekaisin kun löysivät 2-asiaa eli se kaulavaltimonahtauma,siinnä on halvautumisen vaara jos ei leikata,ja alkukesästä meni lenkillä näkökin hetkeksi totaalisesti,ja ne kohtaukset kun taju alkaa mennä,niistähän tämä tutkiminen alkoikin,ja kun sukurasiteon vahva...

anneli kirjoitti:

kiitos kun vastasit,kyllä meni päivä harakoille kun avasin kirjeen,,,,minulla meni muutenkin asiat sekaisin kun löysivät 2-asiaa eli se kaulavaltimonahtauma,siinnä on halvautumisen vaara jos ei leikata,ja alkukesästä meni lenkillä näkökin hetkeksi totaalisesti,ja ne kohtaukset kun taju alkaa mennä,niistähän tämä tutkiminen alkoikin,ja kun sukurasiteon vahva...

Lue lisää

Kirjoitin ylhäällä ehkä vähän turhankin suoraan. Minä en kuitenkaan neuvoisi rauhoittumaan. Tiedän nimittäin omalta kohdaltani ettei se ollut mahdollista. Minulla meni ensimmäisestä magneettikuvasta leikkaukseen 2,5 kk. Työskentelin siinä välissä kaksi kuukautta. Kun ilmoitin naispomolleni jääväni päivää suunniteltua aikaisemmin sairaslomalle, kysyi hän millä oikeudella. Eli töiden taholta ei ollut ymmärtämystä odotettavissa. Ilmoitin lääkärini halunneen kirjoittaa minut jo aikaa sitten sairaslomalle, mutta en halunnut.

Jalkojen ja käsien puutuminen ja päänsäryt olivat aika pahoja ja pahenivat ajan kuluessa (ehkä varoitus tulevasta vuodosta) ja saivat keskittymisen heikkenemään niin että oli vaikea keskittyä töihin. Siihen aikaan minulla oli aivan liikaa asiakkaita, opettelin ruotsin kielen uudestaan 4 viikossa ja neljännen kielen päivittäinen käyttäminen todella vei voimia. Kotona odotti 5-vuotias, joka tietenkin vaatii huomiota yksinhuoltajaäidiltään. Se oli täyttä helvettiä enkä hetkeksikään voinut unohtaa aikapommia päässäni varsinkin kun diagnoosi oli alussa väärä ja aina käskettiin odottaa joitain tuloksia.

Itkin koko päivän ennen leikkausta (minut leikattiin yöllä)lääkärien jo alkuun uhkaamaa osittaista sokeutta ja sitä hemmetin avuttomuutta. Istun nyt tässä koneen äärellä ja itken kun ajattelen sitä aikaa.

Inka kirjoitti minulle aikoinaan että heti kun tuntuu siltä niin täytyy vaatia sairaslomaa. Hän kertoi kuinka aikaisemmin kukaan ei ymmärtänyt aneurysmien aiheuttamaa henkistä puolta. Eikä sitä vieläkään ymmärrä kukaan joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Niinhän se on muissakin asioissa. Vaadi sairaslomaa, jos tunnet ettet jaksa. Toivon sinulle paljon voimia!

Saksa kirjoitti:

Kirjoitin ylhäällä ehkä vähän turhankin suoraan. Minä en kuitenkaan neuvoisi rauhoittumaan. Tiedän nimittäin omalta kohdaltani ettei se ollut mahdollista. Minulla meni ensimmäisestä magneettikuvasta leikkaukseen 2,5 kk. Työskentelin siinä välissä kaksi kuukautta. Kun ilmoitin naispomolleni jääväni päivää suunniteltua aikaisemmin sairaslomalle, kysyi hän millä oikeudella. Eli töiden taholta ei ollut ymmärtämystä odotettavissa. Ilmoitin lääkärini halunneen kirjoittaa minut jo aikaa sitten sairaslomalle, mutta en halunnut.

Jalkojen ja käsien puutuminen ja päänsäryt olivat aika pahoja ja pahenivat ajan kuluessa (ehkä varoitus tulevasta vuodosta) ja saivat keskittymisen heikkenemään niin että oli vaikea keskittyä töihin. Siihen aikaan minulla oli aivan liikaa asiakkaita, opettelin ruotsin kielen uudestaan 4 viikossa ja neljännen kielen päivittäinen käyttäminen todella vei voimia. Kotona odotti 5-vuotias, joka tietenkin vaatii huomiota yksinhuoltajaäidiltään. Se oli täyttä helvettiä enkä hetkeksikään voinut unohtaa aikapommia päässäni varsinkin kun diagnoosi oli alussa väärä ja aina käskettiin odottaa joitain tuloksia.

Itkin koko päivän ennen leikkausta (minut leikattiin yöllä)lääkärien jo alkuun uhkaamaa osittaista sokeutta ja sitä hemmetin avuttomuutta. Istun nyt tässä koneen äärellä ja itken kun ajattelen sitä aikaa.

Inka kirjoitti minulle aikoinaan että heti kun tuntuu siltä niin täytyy vaatia sairaslomaa. Hän kertoi kuinka aikaisemmin kukaan ei ymmärtänyt aneurysmien aiheuttamaa henkistä puolta. Eikä sitä vieläkään ymmärrä kukaan joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Niinhän se on muissakin asioissa. Vaadi sairaslomaa, jos tunnet ettet jaksa. Toivon sinulle paljon voimia!

Lue lisää

juuri tarkoitin ! Jos on noin pahoja oireita, niin ehdottomasti sairaslomalle ja kannattaisi käydä myös ensiavussa tms. josko se nopeuttaisi varsinaiseen hoitoon pääsyä. Itselläni oireet hävisivät täysin kahdessa viikossa ja kun pääsin kuvauksiin vasta n. kuukauden kuluttua tapahtuneesta, niin diagnoosi oli yllätys. Oireiden ollessa päällä (kuumetta, outo päänsärky, huimausta, puhevaikeuksia jne.) kävin viikon aikana kolme kertaa ensiavussa (näin jälkikäteen ajatellen minunhan olisi oireiden perusteella pitänyt päästä kuvaan heti), josta sitten laitettiin lähete neurologille. Hän katsoi oireet sellaiseksi, että lähete kuvaan tuli suoraan ennen neurologin tapaamista. Onneksi näin, koska kaikkien oireiden jo hävittyä olisin itsekin saattanut vähätellä tapahtunutta päästyäni viikojen kuluttua neurologin pakeille.

anneli kirjoitti:

suunilleen 1.9.2005,alkoi selvitä että on kaulavaltimonahtauma,kuvauksia oli monenlaisia ja ultra ,sitten oli sivulöydöksenä tämä pullistuma aivoverisuonessa 5mm,15.9.05 jäin sairaslomalle,työni on liikealalla raskasta ja verenpaine heittelee(stressi)13.10.05,taas meilahdessa neuroloogi selitti asiaa,kaulavaltimoista,pullistumajutta laitettiin töölöön,arvioitavaksi ja että odotellaan,jatkoi sairaslomaa 13.11.05 saakka,kun kysyin voinko elää normaalisti,nostella raskaita jne,eräänkin työpäivän jälkeen oli paineet 170/110 olin yön hyvinkäänsairaalassa,ja nythän ei saisi paineet nousta.tänään tuli töölöstä kirje ....13.1.2006.on aika poliklinikalle,kyllä
ei ole kivaa odotella,menenkö välillä töihin vai mitä teen....jos menen töihin ja yritän työskennellä normaalisti .....eli n.1.9.05 tais olla tun totesivat vikani,13.1.2006,jotain päätetään.....kertokaa nyt ihmeessä miten te kestitte,pystyittekö elämään normaalisti,entä työ.....

Lue lisää

Tämä on tilanne, jossa tieto lisää tuskaa. Kun minulla aikanaan, (olin silloin parikymppinen) todettiin AVM ja kerrottiin sen voivan aiheuttaa aivoverenvuotoja, kesti hyvinkin yli puoli vuotta ennen kuin muut asiat alkoivat ohittaa tuon tiedon. Varsinaista sairaslomaa ei ollut koska opiskelin. Kun vuosia kului, asia unohtui pitkiksi ajoiksi (ei ollut nettiä, eikä näistä asioista puhuttu julkisuudessa muutenkaan).


Tietämättäni minulla oli AVM:ään liittyen lääkärin isoksi kuvaama aneurysma, joka hoidettiin n 10 vuotta sitten. Kevään kontrollissa todettiin jälleen aneurysma, joka tämän kuun alussa hoidettiin pois. Tämä odottelu oli ajoittain tosi rankkaa, onneksi vain ajoittain. Jouduin työkyvyttömyyseläkkelle 1999, joten "sairaslomaa" ei nytkään.

Minusta sinulla on oikeus sairaslomaan, etenkin kun työsi on raskasta. Kannattaa tarvittaessa hakea psyykelle tukea mielenterveystoimistosta, tai mistä helpoiten saat. Ulkopuoliselle on helppo puhua, ja samalla ajatukset selkenevät. Ei myöskään kannata kieltäytyä psyykenlääkkeistä, jos lääkäri suosittelee. Sairaslomaa voi saada tarvittaessa stressin perusteella.

Nyt on sallittua tv:n katsominen, itkettävien roskaromaanien lukeminen (aina kannattaa käydä kirjastossa), nyyhkymusiikin kuunteleminen. Kunnon itku tekee hyvää. Kannattaa surra oikein kunnolla. Ei nyt tarvitsekaan elää normaalisti, eihän sinulla mikään normaali tilanne ole.

Verenpaineesta en olisi huolissani, minullakin on pitkään ollut melko korkea. Lukemia en viitsi edes kertoa, vaihtelevat hirveästi riippuen mittarista. Vanhanaikaisella mittarilla saadaan lähes normaaleja lukemia, mitä uudempi digitaalinen mittari, sitä korkeammat lukemat.

Kirjoittele tänne, jos se edes vähn helpottaa.
Me kuuntelemme ja edes vähän ymmärrämme, sukulaiset ja ystävät eivät välttämättä ymmärrä.

Voikaa edes kohtuullisen hyvin, kaikki palstalla kävijät!

Inka kirjoitti:

Tämä on tilanne, jossa tieto lisää tuskaa. Kun minulla aikanaan, (olin silloin parikymppinen) todettiin AVM ja kerrottiin sen voivan aiheuttaa aivoverenvuotoja, kesti hyvinkin yli puoli vuotta ennen kuin muut asiat alkoivat ohittaa tuon tiedon. Varsinaista sairaslomaa ei ollut koska opiskelin. Kun vuosia kului, asia unohtui pitkiksi ajoiksi (ei ollut nettiä, eikä näistä asioista puhuttu julkisuudessa muutenkaan).


Tietämättäni minulla oli AVM:ään liittyen lääkärin isoksi kuvaama aneurysma, joka hoidettiin n 10 vuotta sitten. Kevään kontrollissa todettiin jälleen aneurysma, joka tämän kuun alussa hoidettiin pois. Tämä odottelu oli ajoittain tosi rankkaa, onneksi vain ajoittain. Jouduin työkyvyttömyyseläkkelle 1999, joten "sairaslomaa" ei nytkään.

Minusta sinulla on oikeus sairaslomaan, etenkin kun työsi on raskasta. Kannattaa tarvittaessa hakea psyykelle tukea mielenterveystoimistosta, tai mistä helpoiten saat. Ulkopuoliselle on helppo puhua, ja samalla ajatukset selkenevät. Ei myöskään kannata kieltäytyä psyykenlääkkeistä, jos lääkäri suosittelee. Sairaslomaa voi saada tarvittaessa stressin perusteella.

Nyt on sallittua tv:n katsominen, itkettävien roskaromaanien lukeminen (aina kannattaa käydä kirjastossa), nyyhkymusiikin kuunteleminen. Kunnon itku tekee hyvää. Kannattaa surra oikein kunnolla. Ei nyt tarvitsekaan elää normaalisti, eihän sinulla mikään normaali tilanne ole.

Verenpaineesta en olisi huolissani, minullakin on pitkään ollut melko korkea. Lukemia en viitsi edes kertoa, vaihtelevat hirveästi riippuen mittarista. Vanhanaikaisella mittarilla saadaan lähes normaaleja lukemia, mitä uudempi digitaalinen mittari, sitä korkeammat lukemat.

Kirjoittele tänne, jos se edes vähn helpottaa.
Me kuuntelemme ja edes vähän ymmärrämme, sukulaiset ja ystävät eivät välttämättä ymmärrä.

Voikaa edes kohtuullisen hyvin, kaikki palstalla kävijät!

Lue lisää

on todella helpottavaa kun aina jotenkin muistatte...kun soitin sinne töölöön olen kiireellisyysluokka 2.sitten soitin meilahden verisuonipolille missä olin vastaanotolla ekan kerran,siellä sairaanhoitaja oli tosi kultainen sanoi:nyt sinut on tosiaan jätetty heitteille,kysyin kuka on paperini ja kuvani tulkinnut ,no aivan outo lääkäri jota en koskaan edes ole nähnyt,miten on voinnut kirjoittaa asioita paperille....sain lääkärin numeron kenen luonna ENSIMMÄISEN kerran olin hoitaja kyllä sanoi että on varmaan leikkaussalissa tänään,soitin iltapäivällä,mahtavaa...kysyin olisiko hetki aikaa....oli...muistikin minut kysyi joko olen ollut töölössä,kerroin koko tähänastisen rumban,sanoin että osaan naisenlogikallakin ajatella että kun olikin 2-asiaa niin meni oikosulkuun koko asia,lääkäri myönsikin,mutta sanoi että ottaa nyt heti paperit itselleen ja pääset pian sinne töölöön ja katsotaan sitten,sanoin että nyt täytyy sanoa että olette ainoa lääkäri joka on ottanut asian tosissaan ja selittänyt että ymmärrän itsekkin.toivotaan nyt että jotain alkaa selviämään.kyllä jos ihminen on sairas oikeesti eikä osaa itse ajaa asiaansa niin sinne jäät.ereskin lääkäri sanoi että jos en halua mennä yksityisesti.....töölöön sanoin että johan teidän jonoihin ehtii kuolla...vastaus oli että niin joskus käy....1-2-3-kiireellisyysluokat on töölöön,mutta töölöhän on paikka mihin kaikki paikattavat tuodaankin,onhan se ymmärrettävää....jos en itse olisi jonossa,sanoinkin jos minulla ei olisi 12v-lapsi voisin olla vaikka luokassa 5.-

Saksa kirjoitti:

Kirjoitin ylhäällä ehkä vähän turhankin suoraan. Minä en kuitenkaan neuvoisi rauhoittumaan. Tiedän nimittäin omalta kohdaltani ettei se ollut mahdollista. Minulla meni ensimmäisestä magneettikuvasta leikkaukseen 2,5 kk. Työskentelin siinä välissä kaksi kuukautta. Kun ilmoitin naispomolleni jääväni päivää suunniteltua aikaisemmin sairaslomalle, kysyi hän millä oikeudella. Eli töiden taholta ei ollut ymmärtämystä odotettavissa. Ilmoitin lääkärini halunneen kirjoittaa minut jo aikaa sitten sairaslomalle, mutta en halunnut.

Jalkojen ja käsien puutuminen ja päänsäryt olivat aika pahoja ja pahenivat ajan kuluessa (ehkä varoitus tulevasta vuodosta) ja saivat keskittymisen heikkenemään niin että oli vaikea keskittyä töihin. Siihen aikaan minulla oli aivan liikaa asiakkaita, opettelin ruotsin kielen uudestaan 4 viikossa ja neljännen kielen päivittäinen käyttäminen todella vei voimia. Kotona odotti 5-vuotias, joka tietenkin vaatii huomiota yksinhuoltajaäidiltään. Se oli täyttä helvettiä enkä hetkeksikään voinut unohtaa aikapommia päässäni varsinkin kun diagnoosi oli alussa väärä ja aina käskettiin odottaa joitain tuloksia.

Itkin koko päivän ennen leikkausta (minut leikattiin yöllä)lääkärien jo alkuun uhkaamaa osittaista sokeutta ja sitä hemmetin avuttomuutta. Istun nyt tässä koneen äärellä ja itken kun ajattelen sitä aikaa.

Inka kirjoitti minulle aikoinaan että heti kun tuntuu siltä niin täytyy vaatia sairaslomaa. Hän kertoi kuinka aikaisemmin kukaan ei ymmärtänyt aneurysmien aiheuttamaa henkistä puolta. Eikä sitä vieläkään ymmärrä kukaan joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Niinhän se on muissakin asioissa. Vaadi sairaslomaa, jos tunnet ettet jaksa. Toivon sinulle paljon voimia!

Lue lisää

jotenkin kiva lukea ...höh. ihan omia tuntemuksiani.todella tuntuu kun olisi kävelevä aikapommi.toiset katsoo että noin terve eikä ole töissä,koiran kanssa kävellessä joku kysyy oletko lomalla...yöllä alussa kirjoitin jo jäähyväiset siinnä muodossa ketkä saa olla arkkuani kantamassa...mutta on tietty parempiakin päiviä,aina kuitenkin mielessä,ainakin kun käy nukkumaan.nyt sain cd-missä on pään kuvani ja pullistuma huh.kaulasuonikuva olisi pitänyt pyytää eri paikasta.o d o t e l l a a n

Oma AVM aiheutti epileptisiä kohtauksia, ei mitään muuta. Kohtausten takia kuvattiin ja löytyi. Hoidettiin verisuonia pitkin sädehoidolla. Epilepsia siitä jäi muistoksi..

Hei! mistä olette tienneet teillä olevista pullistumista? minkälaisia oireita ja missä iässä?

kukkis- kirjoitti:

Hei! mistä olette tienneet teillä olevista pullistumista? minkälaisia oireita ja missä iässä?

Minä en tiennyt koko aneurysmasta, ennen kuin tuli kouristuskohtaus 2004 ja taju meni. Ikää oli silloin 42. Sen jälkeen tukittiin liimalla pari kertaa Oys:ssa. Saatiin tukittua n.80%, jolloin jäljelle jäi vain leikkaus mahdollisuus, joka hoidettiin Hus:ssa todella hienosti.Tietenkin pääkipu oli jumalattoman kova jonkin aikaa,mutta se siitä. Vielä ei ainakaan ole ollut mitään oireita uusimisesta.

kukkis- kirjoitti:

Hei! mistä olette tienneet teillä olevista pullistumista? minkälaisia oireita ja missä iässä?

Minun veli menehtyi aivovernvuotoon!
Muutama vuosi tuon jälkeen sisko hakeutui lääkäriin päässä tuntuvien vaivojen vuoksi ja tutkimuksissa todettiin hänellä aivoverisuonten pullistumat.
Sisko leikattiin ja hän sen jälkeen on voinut hyvin.

Nykyinen käytäntö on että jos sisarusparvella tai suvussa kahdella on pullistumia pään suonissa kehoitetaan muitakin sisaruksia tai sukulaisia menemään tutkimuksiin.

Siskon leikkauksen jälkeen noin 2 vuotta hakeuduin minäkin tutkimuksiin ,terve ja salskea 46 vuotias mies.

Elokuun alussa kuvattiin magneettitutkimus ja tulokset sain viikko sitten.

Pirullista ja masentaa!

Pään vasemmalla puolen aivoverisuonen pullistuma 5 mm.

Elämä romahti viikoksi mutta nyt on jo parempi olo...suoraan sanoen vituttaa.

Edessä paikantamistähystys reisivaltimon kautta ja sen jälkeen leikkaus.

Seppovm62 kirjoitti:

Minun veli menehtyi aivovernvuotoon!
Muutama vuosi tuon jälkeen sisko hakeutui lääkäriin päässä tuntuvien vaivojen vuoksi ja tutkimuksissa todettiin hänellä aivoverisuonten pullistumat.
Sisko leikattiin ja hän sen jälkeen on voinut hyvin.

Nykyinen käytäntö on että jos sisarusparvella tai suvussa kahdella on pullistumia pään suonissa kehoitetaan muitakin sisaruksia tai sukulaisia menemään tutkimuksiin.

Siskon leikkauksen jälkeen noin 2 vuotta hakeuduin minäkin tutkimuksiin ,terve ja salskea 46 vuotias mies.

Elokuun alussa kuvattiin magneettitutkimus ja tulokset sain viikko sitten.

Pirullista ja masentaa!

Pään vasemmalla puolen aivoverisuonen pullistuma 5 mm.

Elämä romahti viikoksi mutta nyt on jo parempi olo...suoraan sanoen vituttaa.

Edessä paikantamistähystys reisivaltimon kautta ja sen jälkeen leikkaus.

Lue lisää

Moiskis, pirllista on odottavan aika tiedän kun olen sen jo kolme kertaa kokenut! I14 vuotta sitten leikattiin sav joka vuoti ja toinen joka ei vuotannu,samana vuonna leikattiin iso AVMalformaatio pään vasemmalta puolelta. Minä olin pöljä tyttö ja kuvittelin ton shown loppuneen noihin ,mut ei nyten elokuussa leikattiin töölössä taas 4 pullistumaa perinteisesti ja ainakin vielä olen hengissä,mitä nyt eka leikkaukkesta jäi epilepsia korroptio lahjukseksi,et silleen!

harjoitus tekele kirjoitti:

Moiskis, pirllista on odottavan aika tiedän kun olen sen jo kolme kertaa kokenut! I14 vuotta sitten leikattiin sav joka vuoti ja toinen joka ei vuotannu,samana vuonna leikattiin iso AVMalformaatio pään vasemmalta puolelta. Minä olin pöljä tyttö ja kuvittelin ton shown loppuneen noihin ,mut ei nyten elokuussa leikattiin töölössä taas 4 pullistumaa perinteisesti ja ainakin vielä olen hengissä,mitä nyt eka leikkaukkesta jäi epilepsia korroptio lahjukseksi,et silleen!

Lue lisää

Hei kaikki kanssatoverini! Olen 38-vuotias nainen. Minulla todettiin v. 1997 aivoissa oikean korvan takana valtimopullistuma. Tuolloin oli Kuopion yliopistollisessa sairaalassa valmiiksi saateltu tutkimus aneyrusman mahdollisesta perinnöllisyydestä. Tuona vuonna odotin ensimmäistä poikaani ja työterveyslääkäri kartoitti näitä perinnöllisiä sairauksi. Suvussani mummollani, hänen kaksoisiskollaan ja vanhemmalla siskollaan oli todettu eri elämänvaiheessa verisuonen puhkeamat. Mitään oireita minulla ei ollut, ainoastaan tämän työterveyslääkärin toteama; "kannattaisiko kuvata hattu, miltä siellä näyttää" vei asiaa eteenpäin. Odottelimme ensimmäiset raskauskuukaudet ja kun magneettikuvaus oli sikiölle turvallinen kuvattiin ja siitä kaikki alkoi. Löydös oli 8 mm suuruinen pullistuma. Erinäisten lääkäreiden kommenttien saattelemana neljän kuukauden kuluttua synnytin terveen poikalapsen ja kuukausi siitä Tampereella koilaamalla hoidettiin pullistuma. Tuolloin minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa, joko leikkaus tai tämä koilaus. Isona tekijänä oli poikalapsemme, jos olisin valinnut leikkauksen lapsen sylissä pitäminen olisi ollut mahdotonta eli valitsin koilauksen. Tuolloin hyvin harvalle oli tehty vastaavanlainen toimenpide ja ajattelin että rohkea rokan syö. Toimenpiteen aikana minulla tuli kolmesti tuntemus ettei hoitokatetri mahdu kulkemaan suonistossa ja varsinkin kaulan seudulla tuli hyvin voimakkaita tuntemuksia. Tästä syystä katetrien kokoja toimenpiteen aikaan pienennettiin. Muutoin kaikki meni hyvin, mutta sairaalasta päästyäni 3 vrk kuluttua minulle tuli ensimmäinen poissaolokohtaus. ( lähtökohta ennen toimenpidettä perusterve 23 vuotias nainen). Kohtauksen muutuivat hyvin nopeasti tajuttomuus- ja kouristelukohtauksiksi ja söinkin 10 vuoden ajan epilepsialääkkeitä. 33 vuotiaana lähdettiin purkamaan lääkitystä oireettomuuden takia, hyvä niin sillä kukapa nyt mieluusti syö minkääntyyppisiä neurologisia lääkkeitä. Tässä taustani melko tarkasti, haluaisinkin kysyä teiltä kanssatoverit onko teillä ollut minkään tyyppisiä tuntemuksia tämän koilaustoimenpiteen jälkeen? Entä kun vuosia on kulunut? Minulla on säännöllisen epäsäännöllisesti tullut voimakkaita ns. suonenvetoja tuolle pään aluelleelle ja tuntemukset puutuneisuutena ja kuumotuksena ovat jatkuneet jonkin aikaa. Lisäksi reagoin voimakkaasti voimalinjojen alituksiin eli pään alue ( missä tämä platina kerä on ) alkaa kihelmöimään ja sen jälkeen pientä paineen tunnetta joka vähitellen häviää. Olen joskus kysynyt hoitavilta lääkäreiltä syytä näihin ja he eivät ole osanneet oikein vastata, yleisin on vastaus " suonistossa ei ole tuntoa eli tuntuu erikoiselta, olisiko mahdollisesti niska/ hartiaseudun vaivoista sittenkin kyse". No, toki niitäkin voi olla. V. 2008 olen viimeksi käynyt varjoainekuvaksessa sillä silloin epäiltiin pullistuman huipulla olevan verenkiertoa, mutta kaikki olikin hyvin, hyvä niin. Nyt elämä on jatkunut normaaliin tapaan, mutta kieltämättä välillä sitä miettii tätä pallukkaan ja mitä "hatulle" kuuluu! Tuolloin v. 1997 tätä hoitotoimenpidettä oltiin tehty melko harvakseen eli nyt varmastikin löytyy jo kanssatovereita jotka osaisivat kertoa tämän hetkisestä tilanteestaan. Hyvää syksyä ja toivon että tämä viestiketju saavuttaa mahdollisimman monen ihmisen jolla on kokemuksia asiasta!

Hattu76 kirjoitti:

Hei kaikki kanssatoverini! Olen 38-vuotias nainen. Minulla todettiin v. 1997 aivoissa oikean korvan takana valtimopullistuma. Tuolloin oli Kuopion yliopistollisessa sairaalassa valmiiksi saateltu tutkimus aneyrusman mahdollisesta perinnöllisyydestä. Tuona vuonna odotin ensimmäistä poikaani ja työterveyslääkäri kartoitti näitä perinnöllisiä sairauksi. Suvussani mummollani, hänen kaksoisiskollaan ja vanhemmalla siskollaan oli todettu eri elämänvaiheessa verisuonen puhkeamat. Mitään oireita minulla ei ollut, ainoastaan tämän työterveyslääkärin toteama; "kannattaisiko kuvata hattu, miltä siellä näyttää" vei asiaa eteenpäin. Odottelimme ensimmäiset raskauskuukaudet ja kun magneettikuvaus oli sikiölle turvallinen kuvattiin ja siitä kaikki alkoi. Löydös oli 8 mm suuruinen pullistuma. Erinäisten lääkäreiden kommenttien saattelemana neljän kuukauden kuluttua synnytin terveen poikalapsen ja kuukausi siitä Tampereella koilaamalla hoidettiin pullistuma. Tuolloin minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa, joko leikkaus tai tämä koilaus. Isona tekijänä oli poikalapsemme, jos olisin valinnut leikkauksen lapsen sylissä pitäminen olisi ollut mahdotonta eli valitsin koilauksen. Tuolloin hyvin harvalle oli tehty vastaavanlainen toimenpide ja ajattelin että rohkea rokan syö. Toimenpiteen aikana minulla tuli kolmesti tuntemus ettei hoitokatetri mahdu kulkemaan suonistossa ja varsinkin kaulan seudulla tuli hyvin voimakkaita tuntemuksia. Tästä syystä katetrien kokoja toimenpiteen aikaan pienennettiin. Muutoin kaikki meni hyvin, mutta sairaalasta päästyäni 3 vrk kuluttua minulle tuli ensimmäinen poissaolokohtaus. ( lähtökohta ennen toimenpidettä perusterve 23 vuotias nainen). Kohtauksen muutuivat hyvin nopeasti tajuttomuus- ja kouristelukohtauksiksi ja söinkin 10 vuoden ajan epilepsialääkkeitä. 33 vuotiaana lähdettiin purkamaan lääkitystä oireettomuuden takia, hyvä niin sillä kukapa nyt mieluusti syö minkääntyyppisiä neurologisia lääkkeitä. Tässä taustani melko tarkasti, haluaisinkin kysyä teiltä kanssatoverit onko teillä ollut minkään tyyppisiä tuntemuksia tämän koilaustoimenpiteen jälkeen? Entä kun vuosia on kulunut? Minulla on säännöllisen epäsäännöllisesti tullut voimakkaita ns. suonenvetoja tuolle pään aluelleelle ja tuntemukset puutuneisuutena ja kuumotuksena ovat jatkuneet jonkin aikaa. Lisäksi reagoin voimakkaasti voimalinjojen alituksiin eli pään alue ( missä tämä platina kerä on ) alkaa kihelmöimään ja sen jälkeen pientä paineen tunnetta joka vähitellen häviää. Olen joskus kysynyt hoitavilta lääkäreiltä syytä näihin ja he eivät ole osanneet oikein vastata, yleisin on vastaus " suonistossa ei ole tuntoa eli tuntuu erikoiselta, olisiko mahdollisesti niska/ hartiaseudun vaivoista sittenkin kyse". No, toki niitäkin voi olla. V. 2008 olen viimeksi käynyt varjoainekuvaksessa sillä silloin epäiltiin pullistuman huipulla olevan verenkiertoa, mutta kaikki olikin hyvin, hyvä niin. Nyt elämä on jatkunut normaaliin tapaan, mutta kieltämättä välillä sitä miettii tätä pallukkaan ja mitä "hatulle" kuuluu! Tuolloin v. 1997 tätä hoitotoimenpidettä oltiin tehty melko harvakseen eli nyt varmastikin löytyy jo kanssatovereita jotka osaisivat kertoa tämän hetkisestä tilanteestaan. Hyvää syksyä ja toivon että tämä viestiketju saavuttaa mahdollisimman monen ihmisen jolla on kokemuksia asiasta!

Lue lisää

hei jotka haluavat lukea 8-9 kpl pullistumasta. olen ollut tutkimuksissa vuonna 2006. Kokeet oli huippuhyviä, kun käteni ei kesällä toiminut ehkä 5 min.Jouluna 2006 kysyttiin suvun sairauksista, ainut rakkaideni kuolinsyy oli aivoverenvuoto. Jouduin uudestaan kuvauksiin, kerrottiin, että parempi tutkimus kertoisi tuloksen. Tulos oli 4kpl, joista osa oli 1,2cm ja sijaitsi päävaltimoissa. Menin Tampereelle ja 1 operaatioon kesällä, jota ei voitu tehdä lainkaan. Ei tehty jalan kautta. Sain odottaa puoli vuotta. Odotin ja menin pääkalloleikkkaukseen, jonne jouduin uudestaan tammikuulla 2008 vain tutkimukseen kaulani vuoksi. Ei hätää onneksi. Pääsin leikkaukseen huhtikuussa 2008. Leikkaus kova, oli vasemmalla 2 ainakin. jonka leikkauksessa jouduin infraktiin.Onneksi sain apua mutta sähköiskuja ja toisessa silmässä oli mustavalkoisuutta. Mutta vuoden 2009 leikkaus helmikuussa onnistui hyvin, kiitin kauniisti lääkäriä kaikesta suuresta tehtävästä. Halusin töihin kun ei rahat riittäneet. Olin ollut koulussa uudessa ammatissa harjoittelemassa ja pääsin töihin , mutta tulot pienet. Nuorin poikani kuoli vuonna 2010, aiheutti ystävä autollaan ja poikani lähti alunperin kuskiin ja oli täysin syytön Autonomistaja otti autonsa, ja meidän rakas enkeli kuoli. velkaa jäi kun oli auto oma kotona. Omalle perheelleni tosi kipeä kohtalo. Nuorin poikani kuolema elämässä teki paljon kipeää, hän oli enkeli eläessään. velkaa jäi ja mieheni sai sydärin 2011. Minä pääsin kokoaikatöihin firmaan ja sain ihanan työporukan rakkaita ystäviä. Kaikkemme halusimme mutta minulla tuli nyt viikko sitten epilepsia lauantaina ja matkalla sain toisenkin epilepsian. Olin tajuton hengitys loppui. He saivat minut elämään ja ajattelin vain rakkaitani. minulla on operoidut kunnossa ja niitä oli oikeasti 8-9 kpl. Minulla töissä noin 2v. sitten juuri näitä sähköiskuja. Ne ovat tehneet juuri ohimolleni 3,3cm kasvaimen.Ei elämä ole helppoa kuin sinnikkäälle . Se olen minä, poikani oli paras. Hän itki koko päivän leikkauksesta 2009 ja kertoi veljelleen, jos maailman paras äiti kuolisi, hän ei kestäisi sitä. Mutta miksi äidin pitää kestää tätä elämää oman pojan kuolemalla kun on ihanimmat lapsetlapset kasvamassa ja 2 nuorta aikuista kasvamassa minulta kuoli pikkuveli 7pv vanhana. isoveli 31 v vanhana ja isäni 39v. vanhana kaikki aivoverenvuotoon 1 kpl kaikilla. minulla ei helppoa, rakastan omaisiani täysillä, mutta helpompi luovuttaa.Minulla helppo mennä rakkaan poikani viereen. Minulla erittäin tärkeä ajokortti, jonka sain 28v. menetin sen ainakin vuodeksi. Koska minulla tosi uhkarohkeaa, kun ei tiedä mitä tapahtuu. en ole tehnyt mitään pahaa liikenteessä. Kun mieheni opetti minulle autosta kaikki. Päätin itse opettaa myös rakkaille pojilleni kun he täyttäisivät 18. Itse olen nyt 55v ja poikani 30v ja 37v En ole saanut uniini rakasta nuorintani olisi pian 28v , vaikka olen pyytänyt. On kova ikävä eikä helpota yhtään 4 v. jälkeen. Oman lapsen kuolema kauhein elämässä. Minä yritin olla sitkeä, joku rouva itki kun kuuli minusta. Hänen mielestään voisin nyt yrittää kirjoittaa jos saisin voimaa taivaasta rakkailtani

kukkis- kirjoitti:

Hei! mistä olette tienneet teillä olevista pullistumista? minkälaisia oireita ja missä iässä?

Minäkin haluaisin tietää, miten ne todettiin?

sitkeä? kirjoitti:

hei jotka haluavat lukea 8-9 kpl pullistumasta. olen ollut tutkimuksissa vuonna 2006. Kokeet oli huippuhyviä, kun käteni ei kesällä toiminut ehkä 5 min.Jouluna 2006 kysyttiin suvun sairauksista, ainut rakkaideni kuolinsyy oli aivoverenvuoto. Jouduin uudestaan kuvauksiin, kerrottiin, että parempi tutkimus kertoisi tuloksen. Tulos oli 4kpl, joista osa oli 1,2cm ja sijaitsi päävaltimoissa. Menin Tampereelle ja 1 operaatioon kesällä, jota ei voitu tehdä lainkaan. Ei tehty jalan kautta. Sain odottaa puoli vuotta. Odotin ja menin pääkalloleikkkaukseen, jonne jouduin uudestaan tammikuulla 2008 vain tutkimukseen kaulani vuoksi. Ei hätää onneksi. Pääsin leikkaukseen huhtikuussa 2008. Leikkaus kova, oli vasemmalla 2 ainakin. jonka leikkauksessa jouduin infraktiin.Onneksi sain apua mutta sähköiskuja ja toisessa silmässä oli mustavalkoisuutta. Mutta vuoden 2009 leikkaus helmikuussa onnistui hyvin, kiitin kauniisti lääkäriä kaikesta suuresta tehtävästä. Halusin töihin kun ei rahat riittäneet. Olin ollut koulussa uudessa ammatissa harjoittelemassa ja pääsin töihin , mutta tulot pienet. Nuorin poikani kuoli vuonna 2010, aiheutti ystävä autollaan ja poikani lähti alunperin kuskiin ja oli täysin syytön Autonomistaja otti autonsa, ja meidän rakas enkeli kuoli. velkaa jäi kun oli auto oma kotona. Omalle perheelleni tosi kipeä kohtalo. Nuorin poikani kuolema elämässä teki paljon kipeää, hän oli enkeli eläessään. velkaa jäi ja mieheni sai sydärin 2011. Minä pääsin kokoaikatöihin firmaan ja sain ihanan työporukan rakkaita ystäviä. Kaikkemme halusimme mutta minulla tuli nyt viikko sitten epilepsia lauantaina ja matkalla sain toisenkin epilepsian. Olin tajuton hengitys loppui. He saivat minut elämään ja ajattelin vain rakkaitani. minulla on operoidut kunnossa ja niitä oli oikeasti 8-9 kpl. Minulla töissä noin 2v. sitten juuri näitä sähköiskuja. Ne ovat tehneet juuri ohimolleni 3,3cm kasvaimen.Ei elämä ole helppoa kuin sinnikkäälle . Se olen minä, poikani oli paras. Hän itki koko päivän leikkauksesta 2009 ja kertoi veljelleen, jos maailman paras äiti kuolisi, hän ei kestäisi sitä. Mutta miksi äidin pitää kestää tätä elämää oman pojan kuolemalla kun on ihanimmat lapsetlapset kasvamassa ja 2 nuorta aikuista kasvamassa minulta kuoli pikkuveli 7pv vanhana. isoveli 31 v vanhana ja isäni 39v. vanhana kaikki aivoverenvuotoon 1 kpl kaikilla. minulla ei helppoa, rakastan omaisiani täysillä, mutta helpompi luovuttaa.Minulla helppo mennä rakkaan poikani viereen. Minulla erittäin tärkeä ajokortti, jonka sain 28v. menetin sen ainakin vuodeksi. Koska minulla tosi uhkarohkeaa, kun ei tiedä mitä tapahtuu. en ole tehnyt mitään pahaa liikenteessä. Kun mieheni opetti minulle autosta kaikki. Päätin itse opettaa myös rakkaille pojilleni kun he täyttäisivät 18. Itse olen nyt 55v ja poikani 30v ja 37v En ole saanut uniini rakasta nuorintani olisi pian 28v , vaikka olen pyytänyt. On kova ikävä eikä helpota yhtään 4 v. jälkeen. Oman lapsen kuolema kauhein elämässä. Minä yritin olla sitkeä, joku rouva itki kun kuuli minusta. Hänen mielestään voisin nyt yrittää kirjoittaa jos saisin voimaa taivaasta rakkailtani

Lue lisää

Voimia sinulle💗🙏

Hei
Kyllä täällä yksi ainakin on, joka tätä ketjua on lukenut monesti. Mitä tarjoittaa "embolisaatio"?Minäkin kaipaisin ihan uutta tietoa pullistuman hoidosta. Olen menossa pika puolin varjoainekuvaan tyksiin ja sen jälkeen päätetään mitä tehdään. Tuleeko tuosta varjoainekuvauksesta jotain sivuoireita ja tuleeko sairaslomaa?

Embolisaatio tarkoittaa sitä, että mennään valtimoa pitkin tuonne AVM:oon ja tukitaan se liimalla...
Tehdäänkö sulle siis tuo angiografia? Mulla se meni tosi hyvin eikä tullut muita sivuoireita kuin päänsärkyä ja muutamassa tunnissa ohi menevät näköhäiriöt. Mulle tehtiin se operaatio perjantaina ja koko seuraavan viikon olin sairaslomalla, ku sitä nivusta pitää varoa. Kaiken kaikkiaan kokemuksena ookoo, pelkäsin sitä aikalailla, mutta olikin iisimpi kuin olin kuvitellut!