Olenko aivan yksin ongelmani kanssa: Olen n kolmekymppinen lesbo-nainen, joka ei tunnu mistään löytävän itselleen sopivaa seuraa. Olen seurustellut useiden naisten kanssa aina samalla kaavalla- ihastuminen, hetken huuma ja totaalinen kyllästyminen. Löydän aina kumppaneistani jotain "vikaa". Kuinka vaikeaa voi olla löytää nainen jota voisi kunnioittaa, katsoa vähän ylöspäin, olisi älykäs, naiseksi tunnistettava, urheilullinen, elämänmyönteinen, rohkea ja itsensä kanssa sinut oleva. Olen tavannut paljon naisia, mutta mikä ihme on etten sitä oikeaa ole tavannut? Missä näitä em ominaisuuksien omaavia naisia tapaa
pk-seudulla?
Oletteko te jo löytäneet sen tietyn ihmisen, jonka kohdalla asia oli heti selvä, että tässä HÄN nyt on?
pk-seudulla?
Oletteko te jo löytäneet sen tietyn ihmisen, jonka kohdalla asia oli heti selvä, että tässä HÄN nyt on?
Vastaukset 48
Vanhimmat
Mulla itselläni aivan sama ongelma. Jotenkin tuntuu ettei kenessäkään ole mitään haastetta! Tavallisia taivaanrannan tuijottelijoita kaikki tyynni.. Kukaan ei ole yllätyksellinen enää viikon jälkeen ja sitten jo nostankin kytkintä.
En toki kuvittele tai usko tai edes luule itse olevani täydellinen, mutta erilainen olen kyllä.
Ja sit jos jollain on päässään muutakin kuin pintaliito niin ulkonäkö estää kaiken kanssakäymisen.. Olen kuitenkin itse ihan timmissä kunnossa ja tahdon sitä toiseltakin..
Kai sitä sitten vaan on niin itsekäs ;)
oikeenko proggis??
No kyllä sitä proggikseksi voi kutsua.
Oletkos sinä nyt sitten juuri sellainen ns. vastapeluri jolle ei millään mitään väliä sillä kenen kanssa seurustelee, kunhan joku perunankukka kainalosta löytyy?
Eikö löydy muuta?
Onnea ja menestystä sinulle ah asennevammainen.
Huh! Kyllähän vedit herneet ja analyysit asennevammoista ym. Huh-huh! Ymmärtää että sulla todellinen prrroggis löytää seuraa joka miellyttää, ja ketää miellytät.
että nuo tuntomerkit sopivat bi-naiseen. Tunnistin itseni heti noista tuntomerkeistä. Ei millään pahalla...
Olenko minä sitten joku poikkeus?:) En todellakaan halua uskoa niin etteikö lesboistakin voisi löytyä edellisessä viestissäni luettelemiani tuntomerkkejä. Olen kyllä muutamia kummajaisia tavannutkin, mutta yhteinen sävel ei sitten ole kuitenkaan löytynyt...
Kirjoitukseni on varmasti joidenkin mielestä ihan kamalaa, mutta pakko oli saada suu auki ja saada muiden kommentteja aiheeseen!
Tyttöystäväni on lesbo ja hän ei halua itselleen lesbonaisia, koska yleensä he ovat juoppoja, katkeria, huonolla itsetunnolla varustettuja, mustasukkaisia, pettäviä yms. siis hän on nuo asiat kertonut, mulle lesbotyttöystäväni on ensimmmäinen kokemus lesboista ja kun olen hänen kanssaan, niin joskus unohtuu, että hän on lesbo eikä bi-nainen, mutta hän on vakuuttanut ettei hän ole bi, koska miehet ei kiinnosta häntä muina kuin ystävinä.
Et todellakaan ole ainoa "tapaus" - olen itse muutaman kerran käynyt treffeillä(toki on ollut takana pitkäaikainen suhde)ja mikään ei ole vaan tuntunut miltään.Myönnän että olen kriittinen,myös itseäni kohtaan.Olen itsestäni huolta pitävä,viehättävä,naisellinen ja en kuulu l-piireihin eli en käy alan kuppiloissa.Olen kai asettanut riman liian korkealle..
että muitakin siis löytyy, en kyllä hetkeäkään epäillyt sitä.
Ongelmallista on tosiaan se, ettei teitä löydä netin ulkopuolelta mistään;)
Ja vielä haluaisin korostaa, että mielestäni ensimmäisessä viestissä mainitsemat asiat eivät todellakaan sulje pois sitä etteikö ihminen voisi olla myös pesunkestävä lesbo...
Voiko sinua kunnioittaa, katsoa ylöspäin (itse en kyllä haluaisi katsoa naistani ylöspäin, vaan haluaisin meidän katsovan toisiamme samalla tasolla), oletko äkykäs, naiseksi tunnistettava, urheilullinen, elämänmyönteinen, rohkea ja itsensä kanssa sinut oleva?
Kai olet.
Vositko sitten ajatella katselevasi naisia joissakin muissa paikoissa, missä olet tähän mennessä heitä pk-seudulla katsellut?
Minulla pari suhdetta takana. Luulen ja toivon sen oikean löytyvän aivan yllättäen sieltä, missä en uskoisikaan häntä tapaavani... Toivottavasti. Tämä pk-seutu on kuitenkin vallan laaja alue ;)
En etsi täydellisyyttä kun en itsekään ole täydellinen, mutta ainahan sitä sopii toivoa. Sen olen huomannut että jos mitään rimaa ei pidä ja vaikka kuinka avarakatseisesti yrittää toiseen tutustua niin jos se toinen ei vaan ole sitä mitä haet niin ei ole.
Ja kyllä minä olen aktiivinen monella eri skenellä, eli en esim. päivystä Hehkussa joka ilta;)
Ala kirjoitella lesbojen keskustelupalstalla Tallinnalaisissa lesbopalstoissa ja Tukholmalaisissa lesbopalstoissa. Tutustu niissä upeisiin naisiin ja rakastu. Niin on moni muukin hesalainen lesbo tehnyt.
Tallinnalaiset lesbot osaavat kieliä ja käyttävät niitä mieluusti. Tukholmalaiset lesbot taas keskustelee mieluiten svenskaksi.
Kun rakastuu tallinnalaisen naisen kanssa, niin hesan ja Tallinan välillä matkaaminen on halvempaa kuin esim. tampereen ja Hesan, ja nopeaakin se on.
Kun se tosi rakkaus löytyy, niin sittenhän sitä jo muutetaan yhteenkin, joten reissaamiset loppuvat.
Avarras siis piirejä, nauti ja elä!
Mitkä ne palstat on?
Ois ihanaa tutustua hyvännäköiseen Virolaiseen naiseen, joka osaa pukeutua ja on naisellisen sensitiivinen..
Tere tere :)
No virolaisten lesbojen kanssa voi keskustella netissä mm. täällä (on siis keskustelu-palsta, eikä deittipalsta, mutta kyllä opastavat sillä palstalla sinua, jos haluat heiltä kysellä virolaista lesbodeittipalstaa):
http://www.meaculpa.ee/
Niin. Kun sitä täydellistä ei ole vielä taidettu keksiäkään...
Itse rakastuin korviani myöten ihanaan, kauniiseen ja fiksuun naiseen. Mutta hän taisi olla sitten kuin sinä. Kyllästyi alkuhuuman jälkeen totaalisesti ja hänen tunteet "kuoli". Nyt olen täällä ja koetan keksiä miten saisin päivän iltaan. Minä&Sydänsurut Co.
Mä en itse oo pyörinyt scenessä varmaan 10 vuoteen, silloin 2-kymppisenä muutama vuosi riitti vallan mainiosti koko loppuelämäksi. Mulle tuli aina lesbohappeningeissä sellainen tunne, että oon ulkopuolinen, koska mua ei kiinnosta mustasukkaiset, ryyppäävät rekat eikä myöskään luonnevikaiset, narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät tyypit, jotka 'rakastuu' aina kerran kuukaudessa. Love junkiet on rasittavia ja lapsellisia. On typerää kuvitella voivansa elää rakkauden huumassa jatkuvasti, arki tulee mihin tahansa suhteeseen.
Eipä silti, en voi valittaa. Naisia on kyllä löytynyt minullekin, nykyisen kanssa olemme olleet kimpassa jo 6 vuotta. Kokeilkaapa vaihteeksi löytää joku kiva harrastus, siellä voi törmätä vaikka keneen:) Niissä iänikuisissa baareissa pyörii ne samat ongelmatapaukset, ne kannattaa suosiolla unohtaa
on. vielä pelottavampaa on että seura tuntuu tekevän kaltaisekseen. Kannattaa varoa:)
mutta mitäs siinä, silmät auki. Itse taas olen vastakohta. Ihmiset ilmeisesti ihastuvat minuun suhteellisen helposti, koska olen tempperamenttinen, naiseksi todellakin tunnistettava, nauravainen ja myös jossain määrin selväjärkinen ja tietoinen siitä mitä tahdon. Sitten siinä suhteen jossain vaiheessa vaan tapahtuu aina sama. Se, mikä alussa herätti kiinnostuksen, kääntyy ongelmaksi. Moni on sanonut myöhemmin, että "olin liian iso pala purtavaksi". Ts. liikaa tempperamenttia ja haastetta. Just. En kuitenkaan ole mikään väkivaltainen, en viinaan menevä, omistaudun suhteelle, harrastan ajattelemista.
Miksi minä aina ihastun lapatossuihin, jotka sitten pelästyvät kun huomaavat että Apua, se että on luonnetta tarkoittaa että tuo voi suuttuakkin!! Entisistäni on sitten aikaa myöten tullut ystäviä, ja useat ovat haikailleet myöhemmin takaisin. Turhauttavaa, koska kyllähän sen tietää, että jos ei pysty handlaamaan voimakastahtoista ja tempperamenttista ihmistä, niin ei se ajalla parane. Vastakohdat vetää puoleensa ja minun kohdallani se menee aina vikaan. *mur mur*
Tiedän silti ihmisiä jotka ovat tavanneet sen jonkun oikean ja se on ollut selvä juttu ensisilmäyksellä. Sitä odotellessa...
..että mikä mussa on se miksi naiset ihastuvat. Vastauksiksi olen saanut sen että olen kaunis, tempperamenttinen, rohkea.
Ja sitten se alkaakin..
Ms. tauti iskee kun muut naiset katselevat perääni ja olen hyvissä väleissä exiini.
Ja muuten totta tosiaan pidän huolen itsestäni.. Olen kyllä sporttinen ja aika lailla naisellinen mutta toki minusta löytyy se kääntöpuolikin.
Olen lesbo, umpi sellainen, en juoppo vaan suhteellisen akateeminen ja varakas muutenkin kuin pään sisältä, jos nyt aina olen sieltä kovin rikas.
Mutta kas kummaa enpä ole vielä kesyttäjääni kohdannut.
En minä jaksa juuri niitä tuoppiin tuijottelijota tirisemään kun väsyneenä kotiin tulen.
Ja sitten vittuillaan siitäkin kun painelen lenkille aamulla ennen töitä ja menen töistä suoraan salille.
Tulee mieleen että mitä nämä naiset sitten oikein ovat vailla?
Sinähän latasit heti täysillä:) Kiinnostavaa...:)
oikein huvittaa joskus baarissa, kun katselee miten ne juopuneet, repsottavat putkiaivo-lesbot viedään käsistä. Fiksut istuu sitten yksin nurkissa ja vielä jos sattuu olemaan kaunis (ainakin osan mielestä) niin saa olla Todella yksin. Tietty niitäkin löytyy jotka marssii eteen huojuen ja pitää sammaltavan palopuheen miten "josh minä shaishin päättää sshä oliscit baarin kaunein nainen!" Vitsit, miksi olenkaan yhä sinkku...
Juuh, eipä tässä paljon muuta kuin sinkkuilua tule tehtyä.
Hetki tai kenties ikuisuus omaa rauhaa.
Miksköhän muuten lepakot juovat niin tajuttomasti?
Eikö ole pokkaa olla oma itsensä selvään päätyyn vai mistä kyse?
Kun myöhemmin käydään exien kanssa keskusteluja ja ihmettelen, miksei esim. eräs exäni ole kiinnostunut tytöstä, joka on ollut häneen ihastunut jo pitkään. Vastauksena oli: "No ei siinä oo oikein sellasta... kipinää. Ei se vaan niinku sytytä." Ja hetken päästä sitten seuraa: "Sä et taida tajuta miten iso juttu olit mulle sillon aikanaan."(blaa blaa siitä se sitten lähtee se haikailu.)Tekis mieli heivata sitä jollain että jospa rouva voisi päättää mitä haluaa. Jos haluaa kipinää, niin silloin saa sen koko kipunoivan ihmisen. Ei tempperamenttia saa pois päältä. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
on täälläkin vatvottu olan takaa. Ihmiset vaan nykyään ryyppää niin älyttömästi. Ehkä se on sitä epävarmuuttakin, kyllä muakin jännittää mennä jutteleen uusille ihmisille. Enkä sitä usein teekkään.
Joo, ikuinen oma rauha ;) Onneks mä viihdyn tässä olotilassa ihan hyvin, niin ei tarvi masistella joka ilta kun kömpii yksin isoon tyhjään sänkyyn. Mun viimesin oli hirvittävän mustasukkainen ja sain siitä niin tarpeekseni että varmaan elän sillä innolla sitten nyt. Hän oli mm. mustis omille kavereilleen, jos nämä puhuivat minulle. Kamalan kiva olla jonkun näyttelyesine, tyyliin "tässä tää nyt ois, katsoa saa mutta älkää hei puhuko sille".
Mulla on varmaan huono päivä tänään kun tulee näin tulikivenkatkuista tekstiä mutta risoo vaan niin älyttömästi kaikki. Ensinnäkin se miks kaikki fiksut ihmiset on mun tavoittamattomissa, ja se miks oon tuhlannut joskus aikaa noin ihme idiootteihin... Mutta nyt lopetan. Oikeasti mäkin osaan olla tosi lempeä ja rakastettava :}
ei ole ainoastaan lesbojen helmasynti, tuntuu että kaikki juo liikaa...
Tämän keskustelun pohjalta teen kuitenkin päätelmän, että teitä, joihin haluaisin tutustua on olemassa- toivottavasti tiemme joskus kohtaavat:)
voi olla sun kirjoittama..eihän vaan?
toki lisää. (kyllä, Minä se olen.)
Mansessa, nääs. Olen sporttinen, naisellinen, itseni kanssa sinut oleva, mukava - ainut harmi taitaa olla se, kun minua ei voi pongata baarista. En nimittäin harrasta baareja. Harrastukseni painottuvat liikunnan pariin.
huokaus ...
Täällä Pohojosessa on ihan sama ongelma, kukaan ihana nainen ei ole reitilleni sattunut metsiin samoamaan =). Oon kohta kolmekymppinen, naisellinen ja urheilullinen aina liikkeessä oleva tyttönen, joka todellakin tietää mitä elämältään tahtoo ja määrätietoisesti puskee päin tulevaisuutta toistaiseksi yksin. Olishan se vaan mahtavaa löytää joku, joka jaksais pysyä menossa mukana, eikä heti säikähtäis, kun kipinät sinnkoilis!
Oli kuin minun suustani.. Urheilee, samoaa metsissä ja karttaa baareja. Sellainen nainen, kun tupsahtaisi elämänpolulleni sulostuttamaan kulkuani.
Hehkussakin on tullut käytyä, mutta porukka on tylyn oloista. Yritäpä kehäkolmosen ulkopuolisena jutella rennosti muille, niin huono makuhan siitä suuhun jää.
Massassa menee pilalle tutustumisen mahdollisuus, kun tuntuu, että ihmiset tulevat välinpitämättömiksi muita kuin omaa seuruettaan kohtaan, mikä harmi. Missä rento avarakatseisuus?
Joskus tuntuu, että trendikkyydestä, naisellisuudesta, savuttomuudesta, juopottelun karttamisesta on vain ongelmaa elämänkuppanin etsimisessä. Silti en muuta itseäni vaan odotan sinnikkäästi oikean löytämistä, senkummempia etsimättä kuitenkaan.
PS. Ja kipinöitähän pitää parisuhteessa välillä sinkoillakin :) .
näille kahdelle kirjoittajalle, olen vähän poikamainen nainen, jolle on tärkeetä että toinen tykkää luonnosta, katselee elämää omien kokemusten ja tapojen kautta, niin ja ei baarista ketään löydy kun harvoin sinne eksyn.
just sellanen pippurinen omalla tavallaan, koska minäkin olen.
Ehkä joskus me tällaiset kohdataan siellä jossain samoilemassa, kehä kolmosen ulkopuolella.
Uskotaan siskot hyvät niin =))
...että meitä on muitakin! No, tänne ylös vaan samoilemaan, muutama sata kilometriä pohjoseen kehä kolmoselta. Kävinkin tuossa justiin koirien kanssa ihailemassa ruskan värejä suolla, kaikki oli niin hienoa, kun puut on keltaiset, sänkipellot on keltaiset ja ilta-aurinko paistaa. Hmm, mukavaa kun on vielä lämmintä. Huomenna alkaa hirven metsästys, joten parasta pitää hatusta kiinni ja laittaa punasta päälle, kun metsään menee. Aurinkoista syksyä teillekin!
Hyvää syksyn jatkoa vain teille ihanaiset =)
niinpä juuri muutama sata kilsaa ylöspäin kehäkolmoselta, olot ovat mahtavat juuri nyt syksyllä, ruskaa ja nähtävää melkoisesti.
Minä ihailen syksyn sävyjä ja riitettä tulevaksi sänkipelloille ja rannoille.
Aivan punaista päälle metsään mennessä syksyn Tapion karjan jahdin alkaessa. En itse metsästä tällä hetkellä, mutta sydämeltäni luonto- ja riistahenkinen.
jos kiinnostaa tutustua paremmin ja kastella kengät märässä metsässä kaukana kehä kolmosesta, käykää vilkaisemassa city-deittiä, laitoin sinne ilmoituksen. Pitäisi näkyä piakkoin... =)
Päivittäin tulee kyllä niitä kenkiä metsässä kasteltua tovi jos toinenkin, mutta lähempänä kehä kolmosta. Ehkä sitten isona kun muutan oikeasti maalle törmätään ;-)
Pitäneepä mennä muuallekin lueskelemaan "wirn".
Mutta nyt menen ulos katselemaan kun lehdet putoavat puista tiedä vielä keneen siellä törmäisi ja sitten kohtapuolin töihin.
perjantaita kohti =)
siinä, että et osaa sitoutua?
sanoo uskovaisetkin..
Varmasti huipputyyppejä on tarjolla. Onkelma lienee kohtaako kysyntä ja tarjonta oikealla hetkellä, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan..
Onnea matkaan ja toivottavasti Sinulla on silmät selässäkin!
Oli pakko tulla tänne kertomaan, että taisin sittenkin löytää HÄNET! Ja lähempää kuin uskoinkaan;) Kyllä elämä on välillä ihan ihmeellistä.
No sehän oli nopeaa toimintaa.. tais olla hyvä ja antoisa viikonloppu ;D
Vaikka tämä onkin vanhan uudelleen lämmittelyä niin viikonlopun tapahtumat ja keskustelut avasivat vähän silmiäni. Tai oikeastaan aika paljon... Mutta ei pidä innostua liiaksi- tulen parin viikon päästä varmaan taas inisemään tänne surkeata suhtautumistani naisiin:)
Huh, hetken jo luulin, että olinko käynyt unissani kirjoittamassa ko. aloituksen!
Minulla on ihan sama ongelma. Inhoan sitä piirrettä itsessäni. Olen jo vuosia sitä yrittänyt muuttaa, mutta huonolla menestyksellä.
Flaksi on käynyt aina ja tapaan koko ajan naisia. Ihastun helposti ja yritän oikein kovasti, että mukavasta alusta kehittyisi tasapainoinen suhde, mutta ei...
Kyllästyn jo muutamassa viikossa :(
Ehkä pitäisi perustaa kerho johon voisivat osallistua kaltaisemme kovan vaatimustason omaavat naiset. Kerhotapaamisissa voisimme sitten rauhassa koetella toisiamme. Parempi se kuin koko ajan jättää taakseen viattomia särkyneitä sydämiä...ANTEEKSI!
Kerho pystyyn heti! Minä ainakin liityn siihen. ;)
jo hetken kuluttua taaksesi jälleen särkyneenä sydämenä...
Etkä kyllästyisi kovin pian...pelkään jo nyt olevani kuitenkin saman kohtalon omaava kuin ne muutkin... Vaikka haluankin uskoa toisin...
nyt kuulostaa karskilta, mutta voisikohan olla niin, että te vain satutte ihastumaan helpommin kuin ihmiset yleensä? Tunnen kaltaisianne tapauksia niin lesbojen kuin heteroidenkin piireistä. Aina sellaisten ihmisten tielle vaan Tupsahtaa jostain ihmisiä, ja sitten sitä ollaan ihan pilvissä ja hetken päästä, kun Oikeasti tutustutaan, niin kaikki into lopahtaa - tai mikä vielä pahempaa; ihastutaankin jo uuteen.
Mielestäni on itsensä pettämistä luulla että teillä olisi jotenkin "korkeampi vaatimustaso" kuin muilla. Luulen sen sijaan, että teillä on yksinkertaisesti kova rakastumisen nälkä, yhdistettynä pahaan hylätyksitulemisen pelkoon. Klassiset läheisriippuvaisen oireet. Paitsi että on parempi livistää ennen kuin se toinen ehtii. Tai mikä on toinen vaihtoehto: huomaakin että sen ihmisen pinnan alta, johon tunsi ensimmäiset pari viikkoa syvää ihastusta, paljastuukin ihan erilainen otus.
Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään katkeran jätetyn vuodatus, koska en sellainen ole. Kunpahan pidän ihmisten analysoinnista ja siitä, että pohdin miksi joku toimii niin kuin toimii. Jos on kykenemätön sitoutumaan, on aika lyhytnäköistä lähteä hakemaan vikaa yksinkertaisesti siitä Toisesta. Ensin olisi hyvä kurkistaa sinne omaan napaan, että onko siellä kaikki mitä toimivaan ihmissuhteeseen tarvitaan : Kyky tutustua, luottaa, antaa ja vastaanottaa rakkautta, hyväksyä ihmiset inhimillisinä olentoina.
Onnea teille sen oikean etsintään!
Olisikohan monella kysymys siitä, että ei vain yksinkertaisesti viitsitä edes paneutua suhteen muodostamiseen ja "kyllästytään" muutamassa viikossa. Helppo sitten sanoa, että vaatimustaso on niin kova, ettei kukaan sitä täytä. No, omaan ylhäisyyteensä linnottautuva saakin sitten olla ilman vakituista suhdetta.
Totta kai jotkut kriteerit on hyvä asettaa, mutta jotenkin tuntuu, että joillakin kyse on omahyväisyydestä ja itsensä jalustalle asettamisesta. Fiksuja naisia kyllä löytyy, jos ei tavoittele kuuta taivaalta.
...että ihastutaan välittömästi, vailla mitään tajua kehen on edes ihastuttu. Ja sitten kun ei miellytäkään, annetaan olla. Mutta niidenhän menetys se on, jotka ovat sitä mieltä että ovat liian hyviä muille- yksin jäävät.