Heips! Onko kellään kokemusta tukiperheenä olemisesta? Mielelläni haluaisin kuulla muiden kokemuksista, koska itse olemme harkinneet vakavasti tukiperheeksi ryhtymistä.
Tukiperhetoiminta
mie vaan
7931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toimin tukiperheenä 8v pojalle, joka käy minun ja oman lapseni (alle kouluikäinen) luona noin kerran kuukaudessa. Kaikki on mennyt hienosti ja pojan äidin kanssa olemme pystyneet hyvin sopimaan tapaamisten aikataulut.
Lapset leikkivät mielellään keskenään ja tulevat hyvin toimeen.
Näin meillä. Lisää tukilapsia on tulossa.. :)
Kävitkö jonkun koulutuksen/valmennuksen? Kun meillä mies on ainakin todella huono lähtemään tuommoisiin koulutuksiin...niin ja mitä siellä tehtiin?
Minua kiinnostaa myös kovasti tämä tukiperhetoiminta. Kerro lähemmin juuri mahdollisesta koulutuksesta ja muista käytännön asioista. Tämähän saattaisi olla "pehmeä lasku" mahdolliseen sijaisperhe -toimintaan tulevaisuudessa.
Meillä myös ongelmana itse asiassa tuo miehen koulutuksiin osallistumisen haluttomuus. Tai haluttomuudesta on vaikea puhua, enemmänkin kysymyksessä on ajankäytölliset ongelmat - lue: aivan liikaa töissä. Ja tästä syystä olemme toistaiseksi vielä pitäytyneet vasta haaveilemassa tulevasta perheestä.
meille pride kurssilla ainakin sanottiin että usea kunta käyttää Pride kurssin käyneitä, mutta kannattaa kysellä Pelalta ja omasta sosiaalitoimistosta mikä heidän käytäntö on...
Hei! Siitä on ehkä noin 5 vuotta, kun otin ensimmäisen tukiperhelapsen meille. Olin tuolloin 6-vuotiaan pojan yksinhuoltaja. Hoitosuhde lähti aivan loistavasti liikkeelle, pojat olivat samanikäisiä ja touhua riitti, joten päätin lisätä hoitolasten määrää. Seuraavaksi hoitoon tuli 3 vuotta muita nuorempi poika. Hoitosuhde meni mielestäni hyvin, hoidin poikaa sovitun 12 kk, jonka jälkeen hoitosuhde päättyi (sopimus oli määräaikainen). Vauhti oli välillä melkoista, kun kaksi 7-vuotiasta ja yksi 4-vuotias pojankoltiaista kirmaa ympäri kaksiota. Vieraat pojat kävivät pääsääntöisesti vain viikonloppuisin, joten viikolla oli aikaa hieman levähtää omien töiden lomassa.
Kun nuorempi hoitopojista muutti paikkakunnalta ja vanhemmankin hoitopojan hoitotarve väheni, pidin muutaman vuoden tauon tukilapsien osalta. Vanhempi hoitopoika jäi läheisesti elämäämme muulla tavoin, hän ja omasta pojastani on tullut mitä parhaimmat kaverit, olimme mm. etelässä yhdessä tässä eräänä talvena, ts. pojat taitavat pitää yhteyttä lopun ikää, ainakin toivon, että suhde ei katkea.
Olen ajatellut alkaa uudestaan tukiperhetoiminnan, mutta olen myös miettinyt, että jos/kun jonkin ajan kuluttua tilanteemme tulee muuttumaan (olemme nykyisen miesystäväni kanssa suunnitelleet rakentavamme talon maalle, nyt meillä on siellä vain räjähtänyt mökki),niin silloin voisi harkita sijaislapsen hankkimista perheeseemme. Mutta aika näyttää, miten meidän kannattaa edetä...
ennenkuin saimme sijaislapsia.Tukiperheenä toimimme n.2vuotta 2 sisarrukselle,ja kriisiperheenä myös,eli meille sos.työntekijä pystyi soittamaan miloin vaan ja oltiin tarvittaessa heti valmiita ottamaan vastaan lapsi,joka jostain syystä ei voinut olla kotonaan.Kävimme pride kurssin,ja halusimme sijaisvanhemmiksi.Se on meille sopiva elämäntapa.
Rauhallisempaa,kun lapset ei vaihdu ja tulee se meidän perhe henki.Tukiperheenä toimiminen oli minun mielestä tosi opettavaista ja moni pelko ja jopa ennakkoluulo hävisi niin.Tuntui että osasin vähän tietää mihin ryhdyn kun sijaisvanhemmaksi haluttiin.Nyt emme toimi tukiperheenä,ehkä joskus taas kun lapsemme vanhempia tai arkihulabaloo vähenee?Mukavavia muistoja tukiperheenä olemisesta jäi!
sijaiskoti. Kävimme PRIDE-kurssin sekä sitten myös tukiperheille tarkoitetun kurssin jossa meitä tukipeheiksi aikovia valmisteltiin eri ikäisten lasten tarpeisiin sekä ongelmiin perehtymällä lainsäädäntöihin sekä opintokäyntiä eripaikoissa nuorisovastaanotto, nuoriso kodissa sekä rikosvalvonta keskuksessa kait se oli tuonnepäin se nimitys. Mitkä ovat rikoksista annetut tuomiot alaikäisille jne. Mitä virikkeitä nuorille joilla elämämn arki on tullut tympeäksi ja joutuneet "jengiin" eikä omat vanhemmat jaksa.
Päihteet, huumeet ym. nuorten houkutukset jota pienissäkin kylissä esiintyy. On valtava tarve juuri 12-18 vuotiaille saada tukiperhe. Asumme kylläkin aika suurehkon kaupungin liepeillä. Vaikkakin idyllinen asumis seutu mutta ongelmat tulee ja menee juuri nyt on huumeet kovassa huudossa että valvontaa vanhempien sekä muiden aikuisten taholta tarvitaa.
On tietenkin pieniä ongelmattomiakin lapsia esim. yksinhuoltaja vanhempien lapset heitä tarvitaan myös ja on tuikin tarpeen antaa omaa aikaa yh vanhemmalle.