Tilanteemme on erittäin vaikea: toinen lapsistamme on toistamiseen psykiatrisella osastolla, kouluunmenoa siirretty ja toinenkin lapsemme oirehtii.
Olemme eronneet. Lapset muuttivat isälleen sairauteni vuoksi(ei psyykkinen).
Isän väkivaltaisuuden vuoksi (lopetti itse ilman lääkärin lupaa mielialalääkkeensä) pelkään, kuinka hän kestää lastemme kanssa.
Mitä suosittelette?
A jätän turvallisin mielin lapset isänsä huostaan
B kerron huoleni sosiaaliviranomaisille ja hoitavalle taholle
C otan puheeksi sijaisvanhemmuuden (mahdollisesti läheinen sukulainen)
Olemme eronneet. Lapset muuttivat isälleen sairauteni vuoksi(ei psyykkinen).
Isän väkivaltaisuuden vuoksi (lopetti itse ilman lääkärin lupaa mielialalääkkeensä) pelkään, kuinka hän kestää lastemme kanssa.
Mitä suosittelette?
A jätän turvallisin mielin lapset isänsä huostaan
B kerron huoleni sosiaaliviranomaisille ja hoitavalle taholle
C otan puheeksi sijaisvanhemmuuden (mahdollisesti läheinen sukulainen)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sehän on totta että mielisairaita pitää varoa,koska nämä ovat arvaamattomia. Kumma kun noilla ukoilla onkin tapana aina hyvin mielin ilmoittaa jättävänsä lääkkeet pois, juuri kun on heidän vuoro kaitsea lapsia. Jos sinusta alkaa tuntua, että mies yrittää osoittaa, että hän saattaa olla vaarallinen tai edes vihjata niin kyllä kannattaa ottaa varoituksena ja yrittää varovaisemmin laittaa lapset sinne... koska kaikista vähiten lapset tarvitsevat mekkalaa elämäänsä. Heidän kannaltaan olisi oikesti hyvä jos isä söisi lääkkeensä mutisematta.
Kerro ihan oikeasti sosiaaliviranomaisille ja kysy nätisti mieheltä onko hän nyt varma kun hän sanoi jättävänsä lääkkeetkin pois, että voit pitää heidät. Kyllä sinäkin olet väsynyt, ei sillä, mutta muista että toisella osapuolella on sairaus... Ja tosi vaikea onkin kun ajattelee että teillä on ero ja kaikki...
Entä jos hän lopetti psyykelääkkeet jotta voisi pian alkaa juomaan.... Oletko ihan varma, että haluat lapsillesi lisäjännitystä elämään.
Tuo c-vaihtoehto kuulostaa hyvältä
Rakkain terveisin:Jaksamista.. kyllä se siitä
Entinen mieheni jopa ehdotti, että jäisi kotiin "henkilökohtaiseksi avustajaksi" tälle psykiatrisella osastolla olevalle lapsellemme. Minä pelkään kovasti. Omasta mielestäni hän ei ole siihen tehtävään kykenevä. En halua aliarvioida häntä, mutta olen oppinut kuuntelemaan sisäistä ääntäni lapsia koskevissa asioissa. Et usko, kuinka tuntuu pahalta. Ja riitaa en halua hänen kanssaan haastaa :(
Sitten kun olet tehnyt kaiken voitavan lapiesi tähden voit laittaa istumaan ja juoda kahvia. Tee niin paljon kuin pystyt, kunnes et pysty enää, älä kuitenkaan ylirasita itseäsi, olet korvaamaton lapsillesi.
Exäsi tähden sinun ei tarvi tehdä, eikä pidäkään pistää itseäsi peliin enää. Mutta käytä kaikki kortit mitkä yhteiskunta vaan antaa lastenhoidon tukeen ja muuhun elämiseen. Minusta tuntuu, että arjessa olisi hyvä jos sinullakin olisi tukea kun sinua oikein väsyttää. Muista ottaa apu vastaan...
Anna miehen tehdä mihin hän pystyy. Voin kuvitella kuinka sitä haluaa auttaa pientä lastaan. On ihan tervettäkin yrittää, niin kauan kun sinun ei tarvitse sitoutua yhteiseen aikaan miehen kanssa. On hyvä kun saa auttaa jotenkin
Näistä psyykkisesti sairaista isistä minulla on kokemusta omalta taholta... Ei ikinä tiedä milloin joudut yksin kasvattamaan lapsia kun toinen lähtee toiselle puolelle elämää. Tuosta jaksamisesta myös... Lapset tietyssä iässä osaavat olla stressaavia, jos miehelläsi ei kovasti ole kokemusta lastenhoidosta niin ylimääräinen rasitus tuohon mielentilaan voi olla vähän liian paljon!
Pidä lasten äidistä huolta!!!! Sairaudet ovat vaikeita mutta niiden kanssa voi oppia elämään.
P.S:Saatan olla liian nuori puhumaan näistä, mutta minulla on henkilökohtaista kokemusta ja tietoa monesta sinua koskevasta ongelmasta ja miehestäsi...
P.P.S.Pidä itsesi erossa miehestäsi jos suinkin voit... Joskus saattaa tulla aika, jolloin hän kylvää omaa pahaa mieltään sinuun, ellei ole jo tullut. Kerro kaikki miehestäsi sosiaaliviranomaisille, mutta älä rupea hänen henkilökohtaiseksi psykologikseen, koska exänä sitä et todellakaan voi ikinä olla. Ero on aina vaikea
Hei Äiti!
Et kertonut, millainen ennuste sairaudellasi on. Ei sinun täällä sitä tarvitsekaan kertoa, mutta mielestäni se vaikuttaa paljon lasten tulevaisuuteen. Kuinka paljon pystyt tulevaisuudessa olemaan lastesi elämässä? Pystytkö jossain vaiheessa kasvattamaan lapsia esimerkiksi yksinhuoltajana tukitoimien (tukiperhe, perheneuvola, lasten terapiat...) avulla?
Tietävätkö lapset, mikä sinua vaivaa? Entä tietävätkö, mikä heidän isäänsä vaivaa? Epätietoisuus on pahasta myös pienille lapsille. Se rassaa lapsia ja voi purkautua käyttäytymishäiriöinä tai vaikka psyykkisenä oireiluna. Viime aikoina on tehty lapsille kirjoja mm. mielenterveysongelmista. Niiden avulla lapsille voisi kertoa isänsä ongelmista. Sinunkin sairauksista olisi hyvä kertoa lapsille jotain. Lapset voivat pelätä jomman kumman tai molemman vanhemman kuolemaa. Esimerkiksi Omaiset Mielenterveyden Tukena voisi auttaa sinua pohtimaan sitä, miten lapsille voisi kertoa isän sairaudesta.
Löytyisikö lähipiiristänne sukulaisia, jotka haluaisivat ja kykenisivät kantamaan vastuun oireilevista lapsista? Miten teillä toimisi yhteistyö sijaisvanhempina toimivien sukulaisten kanssa?
Sukulaissijoitus voi olla oikein hyvä vaihtoehto, mutta siinä vaaditaan osapuolilta aika paljon. On huono vaihtoehto, jos lapset joutuvat reissaamaan moneen kertaan eri kodin välillä.
Yksi sijoitusvaihtoehto on ammatillinen perhekoti tai pienryhmäkoti. Siellä on kasvatusalan ammattilaisia vastaamassa lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Koulutetut ihmiset kykenevät yleensä myös siviilisijaisvanhempia huomattavasti paremmin yhteistyöhön biologisten vanhempien kanssa.
Lue tuota Biovanhemmat -keskustelupalstaa. Siellä on paljon riitelyä ja aiheettomia kirjoituksia, mutta siellä on paljon myös tiedonjyviä sekä kokemuksia.
Muista, että jos lapset sijoitetaan perheen ulkopuolelle hoitoon, niin ole jo alusta lähtien mahdollisimman aktiivinen yhteydenpidon suhteen. Muista, että saat vaikuttaa lastesi elämään, kasvatukseen ja tulevaisuuteen, vaikka et pystyisikään heistä täydellisesti huolta kantamaan juuri sillä hetkellä. Pyydä vaikka etukäteen apua asiantuntijoilta (esim. Anu Suomela, Pesue), jotta perheenne yli ei täysin käveltäisi viranomaisten taholta.
Tärkeintä on sinä ja lapset. Pidä teistä huolta!
Vaihtoehtoja kun kysyit, niin ehdottomasti b.Onko isä ollut lapsilleen aiemmin väkivaltainen? Jos ei ole,niin ehkä olisi syytä ensin rauhoittua ja katsoa tilanteen kehittymistä ja lapsiltahan kuulee kyllä sitten millainen isä on käytökseltään ollut.(Jos kysymyksessä on -> Mieliala lääkkeet, esim.(masennukseen) serotoniinin alivajeeseen, syö niitä tilastollisesti lähes joka toinen suomalainen. Jos kysymyksessä on PELKKÄ väkivaltainen käytös, niin se on useimmiten persoonallisuuteen rakentunut, aika hankala lääkkeillä hillitä. Schitzophrenia ym. ovat sitten taas oma lukunsa oheisilmiöineen. Se sijaisvanhemmuuskin(vaihtoehto c) hoidetaan muuten vaihtoehto b:n kautta!
isä oli myös koko avioliittomme ajan väkivaltainen. Kävi käsiksi sekä minuun että lapsiin. Hän söi muistaakseni zoloftia. Soitinkin eilen sos.toimistoon ja osaston sos.tt, jossa lapseni on parhaillaan hoidettavana. Tulee vkl. Pelkään, jos tulee jälleen kiinnipitotilanne. En kykene fyysisten voimieni puolesta viemään välttämättä loppuun sitä ja silloinhan koko "kiinnipitohoito" vesittyy. Isä lupautui tulemaan apuun, vain soitto, vaikka olisikin vähän humalassa, niin hän sanoi, mutta en tahtoisi apuun humalaista...
se on siis skitsofrenia... hö!
Suomalaisia ihmisiä opiskelee ja työskentelee ympäri maailmaa. Osa ulkosuomalaisista keskustelee netissä suomenkielisillä palstoilla. Hän _saattaisi_ olla vaikka yksi heistä. Ei sillä kuitenkaan ole mitään väliä....
Tiedätkö, jokin jutussasi mättää. Jos tiesit miehesi väkivaltaisuudesta lapsia kohtaan, niin kuinka ihmeessä laitoit heidät isälleen asumaan. Tahallisesti altistit heidät väkivallalle.
Esität fyysisesti heikkoa, ennakolta olet varannut isän tulemaan luoksesi mahdollisen kiinnipitotilanteen takia. Sen taas voi provosida tapahtumaan ja isä siis paikalle.
Olisiko mahdollinen lapsen oireilu oireilua vain ja ainoastaan molempien vanhempien henkilökohtaisista ongelmista. Lapsi oireilee vanhempiensa puolesta.
Tahdotko hallita entisen miehesi elämää? Lapsiin kohdistettu väkivalta vanhempien yhteistä käytöstä ja delegoitu isälle?
Mieheni on ainut, joka noihin tilanteisiin "voi tulla", meillä on yhteishuoltajuus. Onneksi mennyt vkl meni erittäin mukavasti :) Meillä oli lasten kanssa kivaa.
Tottakai lapset reagoivat vanhempien jännitystiloihin jne. Meillä on perheenä erittäin vaikeat vuodet takana ja lasten ongelmat, totta, johtuvat vanhempien omista ja keskinäisistä asioista. Silti molemmat rakastamme lapsiamme ja teemme tahoillamme kaiken voitavamme, minkä suinkin osaamme. Tosiasia on, etteivät fyysiset voimani riitä vaikeissa tilanteissa, se on tunnustettava, mutta tänä vkl niitä ei Luojan kiitos, edes tarvittukaan :)
Alkoholi ei meillä ole sinänsä ongelma, eivätkä huumeet tms.
Aikaa tarvitsemme jokainen eheytymiseen, koko elämän :) !