Äitini mummo kuoli joskus 1950 luvulla. Ennen kuolemaansa hän oli luvannut ilmestyä jollekin sukulaiselleen.
1959 joulun aikaan äitini meni nukkumaan, kuten tavalllisesti. Yöllä hän heräsi kummallisten aavistusten vallassa. Katosta äitiä kohti leijaili vanhan ihmisen käsi. Samalla hän tunnisti tuon käden mummonsa kädeksi villatakin hihasta. Mummolla oli ollut samanvärinen villatakki.
Käsi vain jatkoi leijailuaan alaspäin. Äiti yritti kauhuissaan herättää vieressään nukkuvaa siskoaan. Sisko oli tällä kertaa sikeässsä unessa. Äiti piiloutui peiton alle ja odotti aamuun asti.
Kysyin heti oliko hän sittenkään hereillä tapauksen sattuessa. Usein ihminen saattaa nähdä unta jossa arvelee olleensa hereillä. Äiti kiisti tämän jyrkästi.
Seuraavaksi kysyin mitä jos hän olisi antanut käden tulla siellä katosta alas asti ja kätellyt sitä kohteliaasti ja samalla napannut sen kiinni. Äiti piti kättä niin todellisena ettei uskaltanut odotella sitä. Vastasin että loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin vain näystä. Jos käsi olisi ollut todellinen, se ei leijailisi hiljalleen alas katosta vaan olisi pudonnut äitini niskaan. Sen jälkeen kysyin miten ihmeessä hän uskalsi odottaa peiton alla katosta tulevaa kättä. Eikö tuo käsi tuntunut peiton läpi kun se oli laskeutunut katosta. Seuraavaksi käsi olisi varmasti hakeutunut peiton alle kuin hämähäkki... Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Minun tulkintani tapahtuneesta: Ei siellä mitään kättä ollut. Se oli vain paha uni. Äiti oli eri mieltä....
1959 joulun aikaan äitini meni nukkumaan, kuten tavalllisesti. Yöllä hän heräsi kummallisten aavistusten vallassa. Katosta äitiä kohti leijaili vanhan ihmisen käsi. Samalla hän tunnisti tuon käden mummonsa kädeksi villatakin hihasta. Mummolla oli ollut samanvärinen villatakki.
Käsi vain jatkoi leijailuaan alaspäin. Äiti yritti kauhuissaan herättää vieressään nukkuvaa siskoaan. Sisko oli tällä kertaa sikeässsä unessa. Äiti piiloutui peiton alle ja odotti aamuun asti.
Kysyin heti oliko hän sittenkään hereillä tapauksen sattuessa. Usein ihminen saattaa nähdä unta jossa arvelee olleensa hereillä. Äiti kiisti tämän jyrkästi.
Seuraavaksi kysyin mitä jos hän olisi antanut käden tulla siellä katosta alas asti ja kätellyt sitä kohteliaasti ja samalla napannut sen kiinni. Äiti piti kättä niin todellisena ettei uskaltanut odotella sitä. Vastasin että loppujen lopuksi kysymys on kuitenkin vain näystä. Jos käsi olisi ollut todellinen, se ei leijailisi hiljalleen alas katosta vaan olisi pudonnut äitini niskaan. Sen jälkeen kysyin miten ihmeessä hän uskalsi odottaa peiton alla katosta tulevaa kättä. Eikö tuo käsi tuntunut peiton läpi kun se oli laskeutunut katosta. Seuraavaksi käsi olisi varmasti hakeutunut peiton alle kuin hämähäkki... Näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Minun tulkintani tapahtuneesta: Ei siellä mitään kättä ollut. Se oli vain paha uni. Äiti oli eri mieltä....
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli joo.uskompa tuon olleen valveunta. itse näen joskus juuri nukahtamisen jälkeen tai ennen heräämistä outoja juttuja!!! tulee pelokas tunne vaikkei mitään välttämättä näkyisikään...Eka reaktioni onkin yleensä peiton alle piiloon ja äkkiä!!! googlettamalla saa lisää tietoo.
äitisi on voinut nähdä ko käden mutta on ollut peloissaan joten mummo on voinut lähteä pois jos on tämän huomannut. MYÖSKIN aaveita voi käskeä pois. ja eipähän niitä pitäisi nähdä jos ei halua.
itselleni on käynyt samalla tavalla mutta kyseessä oli kokonainen hahamo (montakertaa vielläpä). ja täysin hereillä.
ja ihan selvä järkinen olen ollut tähänkin päivään mennessä:D
Korjaus: Näky vuodelta 1957
Unihalvaus vai mikä se on että on unen ja hereillä olon välimaastossa..itse koen niitä kuukausittain..esim katossa kasvoja ja muita juttuja pimeydessä..
Kysymys:
Tiesikö sinun äitisi ennakolta, että mummo oli luvannut ottaa yhteyttä?
Tämä on ratkaisevaa, sillä jos hän tiesi, silloin se olisi saattanut laukaista näyn, unen. Tai, aivan miten vain.
Toinen kysymys:
Minkä ikäinen äitisi oli, kun tämä tapahtui?
Jotenkin käsittäisin äitisi olleen suhteellisen nuoren, koska nukkui sisarensa vieressä.
Lapset aina murroskään saakka ovat vastaanottavaisempia ja herkempiä.
Itse pidän hyvinkin mahdollisena, että mummo lähestyi sitä, jonka katsoi alttiimmaksi kohteeksi.
Ja, sitten, minkä ihmeen takia sinä vähättelet täällä sitä minkä äitisi koki puoli vuosisataa sitten, tuo on hieno tarina suvussakin kulkemaan. Eikä sitä pidä alentaa ja haleventaa.
On totta että jouluyönä on ovi auki tuonne henkimaailmaan.
Olen itse saanut kokea samanlaisia unenkaltaisia kohtaamisia juuri jouluyönä. Mitenkään ensin kerralla odottamatta mitään. Koin unen jossa hyvä naisystäväni joka oli kuollut 10v aikaisemmin tuli ja juteltiin. Kesken kaiken kysyin (tämän muistan selvästi) Miten sinulla on noin pitkä tukka. Se ulottui lantiolle asti. Siihen vastasi: Etkö tiedä että kaikki on mahdollista.
En väitä että joka jouluiset uneni muistaisin, muuten kuin hämärästi. Silti uskon kokemani todeksi. Toiset saa olla toista mieltä.
Olen myös kokenut seuraavaa: Mummu tuli unessa sanoen: Olen tehnyt Eskon kanssa sovinnon, ja lähti. Muuta siinä ei tapahtunut. Kun kerroin tämän vaimolleen sain kuulla seuraavaa. Mummu ei hyväksynyt ilkeätä vävyään. Kun poliisit tulivat kertomaan Eskon hukkuneen, hukkumalla. Putosi mummu polvilleen ja kiitti kädet kyynerpäitä myöden ristissä Jumalaa. Joten kun kerrotaan ettemme antaisi auringon laskeutua vihamme ylle. Niin lopulta joudutaan kohtaamaan ne erheet ja sopimaan asiat.
Kyllä jäpti on näin
Uskon myös näin, sitä ketä vastaan me olemme rikkoneet, jos me eme ole eläessämme ehtineet näitä asioita sopimaan. Ne seuraavat meitä rajan taka, monet henget ahdistuneina ovatkin tämän takia jäänet kuljeksimaan. Itse odotan mielenkiinnolla mitä minulle tulee tapahtumaan,kun olen kuollut. Taivaaseenja helvettiin en usko. Henkimaailmaan kylläkin. Ja ehkäpä juurituohon välivaiheeseen juuttuminen kuoleman jälkeen onkin se helvetti. Taivas, kun uskaltaa astua etenpäin ja kohdata henget keitä vastaan on rikkonut ihmiselämässä.
n iinkö