Joskus ystävyys oli vahvinta maailmassa,
sitten tuli rakkaus.
Rakkaus poltti, kului pois, tuli uusia pitämisen muotoja, väljähtyneen oluen makuisia.
Kaikki tärkeä jäi muistoiksi jonnekin sinne taakse.
Elämme välinpitämättömyyden aikaa, nyt emme pidä edes itsestämme.
sitten tuli rakkaus.
Rakkaus poltti, kului pois, tuli uusia pitämisen muotoja, väljähtyneen oluen makuisia.
Kaikki tärkeä jäi muistoiksi jonnekin sinne taakse.
Elämme välinpitämättömyyden aikaa, nyt emme pidä edes itsestämme.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pidin aika paljon runoistasi. Sinulla on kyky nähdä olennainen. Pelkistäminen on usein hyvä, runossa, jossa tila on rajattu. Kiinnitä huomiota myös muodon hiomiseen, koska muoto tukee sitä. Muoto on selkäranka, ja sisältö liha ja ehkä sielukin.
Pidän haiku- ja tanka-runoista. Se varmasti näkyy muodon valinnassa ja kirjoitustyylissä.
Em. runoissa tavujen määrät ovat tärkeitä. En itse kuitenkaan pyri pikkutarkkaan määrittelyyn, vaan pikemminkin asiaan, jonka näen näissä aasialaisissa runoissa olennaisena: rytmiikka, lyhyessä runossakin, juoksee soljuvasti, runon tai säkeen usein päättyessä jonkinlaiseen huomioon tai koukkuun.
Omien vahvojen tunnetilojen pukeminen sanoiksi ei aina välttämättä ole niin soljuvaa kuin esikuvansa.
Lopuksi Pertti Niemisen suomentama tanka-runo Dogenilta
Keväässä kukat
kirsikan, ja kesässä
kukunta käen.
Syksyssä kuu. Talvessa
lumi, selkeä, kylmä.
Elämme viimeisiä aikoja, kuten Raamatussa manitaan :D
Vaikka huvitunkin tuosta lauseesta (koska kukaan ei ikinä ota sitä tosissaan), tunnen silti ahdistusta tuosta... :'(
sanaparin "ahdistusta ja iloa".
Se on tuntemukseni nykymaailmasta. Nauran ihmisille mielessäni päin naamaa, koska kukaan ei ole yhtään mitään, mutta toisaalta ahdistaa, kun ei ole tavannut vielä "sopivaa" ihmistä tähän mennessä (sopiva? tarkoitan sellaista ihmistä, jossa on kaikki se, mitä toivonkin hänessä olevan... saattaa toki kuulostaa pikkasen lapselliselta toivomukselta, mutta uskon että sellainen ihminen täällä maailmassa ainakin elää. Se on asia erikseen, tulenko näkemään häntä koskaan (saattaa asua maapallon toisella puolella!))
Mitä mä tuollaisia menen tänne höpöttämään? Menee ihan asian vierestä!!
Tunnen itseni aika hupsuksi (ellen sitten hulluksi) :D :D :D
Tuo lisäykseni oli sekavin viestini, mitä olen koskaan kirjoittanut!
Voisin toki selventää sitä, mutta koska koko aihe on ihan asian vierestä, taidan jättää väliin.
Tähän ajatustenvirtaan voi kai vain vastata jotenkin profeetallisesti Kahlil Gibranin sanoin:
Ihmisen merkitys ei ole siinä, mitä hän saavuttaa,
vaan pikemminkin siinä, mitä hän kaipaa.
---
Aika lopettaa, on perjantai-ilta.
Kiitos rohkaisusta.
Hmm... minun merkitykseni on siinä mitä minä kaipaan? Mitä minä kaipaan? No ymmärrystä, ainakin tällä palstalla... :D
Luin itse uudestaan tuon, mitä kirjoitin silloin, ja täytyy sanoa etten itsekään ymmärrä! Kunnon katkos on tapahtunut aivoissa juuri tuolloin...