Meillä on welsh corgi pembroke, Max. Joku mun ikänen tyttö kiusasi sitä, kun se oli pieni. Nyt Max ei suostu tulemaan mun kanssa lenkille. Olen kokeillut herkkuja, mutta aina se ottaa pannan tai valjaat pois.. Ja tahtoisin että se tulisi luokse kutsusta ILMAN herkkua. Se ei tule ellei näytä herkkua. Muuten sitä voi pitää vapaana, jos olen äitini kanssa, mutta se ei tule kutsusta, jos näkee toisen koiran{jotain syötävää..
Corgi ei tottele
Mari-93
3267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos koiraa on kerran kiusattu, on se ehkä menettänyt luottamuksensa ihmisiin, jotka muistuttavat sitä kiusaajasta. Tuon luulisi kyllä ajan myötä paranevan, kun koira oppii ettet sinä tee sille mitään pahaa, vaan kaikkea kivaa/hyvää. Sinun ja koirasi välien pitää vaan antaa hitaasti normalisoitua/parantua - koiraa ei voi ystäväksi pakottaa. Kärsivällisyyttä vaan.
Luoksetuloharjoituksia voisivat koiran kanssa tehdä nyt alkuun ne perheenjäsenet joita koira ei pelkää/vierasta.
siitä on vaan jo 5-4 vuatta, eikä ole vielä tottunut. Olen yrittänyt lenkittää sitä vasta vuoden, kun sain järkeä päähäni, mutta taitaa olla jo myöhästä..
Hei,
Olen kuullut vastaavista tapauksista muillakin. Meillä myös koira kieltäytyi lähtemästä ulos siskoni kanssa, joka oli minua nuorempi. En muista ainakaan, että olisi ollut mitään yksittäistä kiusaustapausta, jonka vuoksi se olisi sillä tavalla menettänyt luottamuksen, mutta meidän koira yksinkertaisesti ei tuntenut oloaan turvalliseksi siskoni kanssa (hän oli 10-12v). Ei sillä, että hän olisi kovin paljon pelännytkään siskoani, mutta ymmärsi varmaan, että ei olisi ollut isoja koiria tms vastaantullessa ollut turvassa.
Toinen vaihtoehto on, että koiran mielestä olet vieläkin vauva, jonka ei pitäisi lähtä koti pihalta. Meillä ainakin koira oli joskus vähän huolissaan, kun siskoni lähti jonnekin. Saattoi jopa ruveta haukkumaan pihalla, tarkoittaen, hälyttää meillä muille, että tuo yksi karkaa laumasta.Corgihan on paimenkoira, joten senkin kohdalla vastaavasta "ajattelusta" voisi olla kyse.
Kyllä se meidän koira sitten yhtäkkiä vaan eräänä päivänä päätti, että nyt tuo tyttö on tarpeeksi iso, että se voi lähtä mun kanssa ulos. Älä nyt loukkaannu tästä. Koirat ovat vähän tuolla tavalla typeriä. Minun mielestäni siskoni oli tarpeeksi iso jo kauan ennen kuin koiramme mielestä!:)
Luoksetulossakin meidän koiralla oli ongelmia. Se tuli varmuudella vain jos minä käskin. Luulen, että muut lellivät sen niin piloille, että se tajusi, että ne ei sille mitään mahda eikä sitä komentele:) Isä useimmiten koiran ruokki ja käytti ulkona. Aamuistakin se oppi hyvin pian, että minua on ihan turha herätellä. Aamu-uninen kun olen. Joten ehkä minä olin se ainut pomo koiran yläpuolella, "koiran maailmassa" jota piti totella. Kyllä minä sitä myöskin ruokin ja ulkoilutin, paljonkin, mutta en antanut herkkuja pöydästä enkä sen muutenkaan kerjätä. Ei se minulta edes yrittänyt sitä tehdä. Tiesi ihan turhaksi.
Ehkä näistä olisi apua teidänkin koiran kanssa. Odottelet, että koirasi järkiintyy sinun suhteen ja luokse tulon se voi oppia kun muut asiat on kunnossa, eli koira ymmärtää kuka sen pomo oikein on. Ja tämä ei vaadi minkäänlaisia kurinpitotoimenpiteitä. Vain jämptiyttä koiran kasvatuksessa ja koilutuksessa. Koirat oppivat hyvin helposti huomaamaan kuka antaa niille periksi.