Löin lastani!

Et ole huono äiti sen takia, että olet väsyneenä ja vihaisena lyönyt lastasi. Tosin teko oli erittäin huono, mutta senhän sinä olet itsekin tajunnut! Siinä on hyvä alku.

Oletko useinkin yötöissä? Asutko yhdessä lapsen isän kanssa?

Olisin itse tullut hulluksi jos minun olisi pitänyt käydä öisin töissä ja päivisin hoitaa lasta. Se on vaativa yhdistelmä! Väsymys on asia, jonka merkitystä ei pidä tapauksessasi vähätellä. Mielestäni sinun pitäisi saada itsellesi tarpeeksi lepoa ja omaa aikaa. Olen varma, että hermolepo auttaa sinua hillitsemään itsesi!

mietippäs.....mua on iskä lyöny monta kertaa....vaikka kuinka monta kertaa....niin kauan kunnes vedin sitä niiku kirjaimellisesti turpaan ja niin että tukka lenti!en nyt tarkota sitä että sua tulisin lyömään=)mut älä lyö....lapses lyö pian sua joskus...se ei ois kivaa...tosin jos mua iskä tulis joku päivä lyömään niin mä pieksisin sen!mut koitahan pärjätä=))))

Et ole huono äiti, vaan selvästi rakastat lastasi. Minäkin sain selkään isältäni tuon tuostakin, mutta siitä huolimatta kunnioitin häntä, enkä kanna hänelle lainkaan kaunaa. Hän antoi risua selvinpäin ja aina aiheesta. Juovuksissa hakkaaminen on sensijaan tuomittavaa.

Isäni ei juonut, oli aina kotona, piti perheestä hyvää huolta ja järkkäsi kotipihaan monenmoista toimintaa meille pojille. Isäni oli mies isolla I:llä. Olen noudattanut samoja kasvatusperiaatteita omiin poikiini ja olen onnistunut hyvin. Pojistani on kasvanut kunnon miehiä ja olemme paljon tekemisissä vieläkin, vaikka pojillani on jo omat perheet.

Olen 24 -vuotias 5 -vuotiaan poikalapsen äiti. Omat vanhempani antoivat selkään harva se päivä, enkä tänäkään päivänä muista miksi. Se varmasti jo kertoo kuinka paljon hyötyä(?!) pieksemisestä on. Minun tapauksessani se loppui myös siihen, kun nappasin remmin äidin kädestä ja pieksin hänet. Kun on kauan satutettu, viha pakkaantuu. Minulla on vielä nykyäänkin raivonpuuskia, joihin osasyynä on varmasti väkivalta ja myös muuten ongelmainen ja ahdistava suhde vanhempiini. Tunnen kuitenkin monia ihmisiä, jotka ovat lapsena saaneet selkään, eikä se heitä haittaa, päinvastoin, he ovat hyvin tasapainoisia ihmisiä.
Olenkin siis tullut siihen tulokseen, että kuritustapa ei sinäänsä ole merkityksellinen, vaan kaikkein tärkeintä on johdonmukaisuus. Itse kuitenkin sanoit, ettet halua lyödä lastasi. Kuulun samaan kastiin. En myöskään kannata remmiä.
Lastani olen kuitenkin lyönyt:(( suutuspäissäni kun on mennyt hermot. Eli omaa pahaa oloani olen purkanut samalla tavalla kuin sinäkin. Muutama kerta meni, etten edes itse tajunnut, mutta kun kolmannen kerran(n.vuosi sitten) löin poikaani poskelle niin, että hän alkoi itkeä, otin yksinkertaisesti puhelimen käteen ja soitin mielenterveystoimistoon.
Sanoin, että olen lyönyt lastani ja varmasti tulen lyömään uudestaankin, jos en saa apua. Sain apua kun en kaunistellut tekojani. Kerroin kuinka lyön ja joskus tekee mieli tehdä kauheita tekoja jne... ihan suoraan, vaikka hävetti.
Nykyään puran harvat raivonpuuskat huutamalla, mikä ei sekään ole hauskaa, mutta parempi onnettomat naapurit, kuin onneton lapsi:)
Toivon sinulle voimia kasvaessasi äidiksi. Minun mielestäni hyvä äiti on se, joka ajattelee lapsensa parasta ja sinähän selvästi teet niin pyytäessäsi apua.
Et ole yksin!!

Olet päässyt hyvään alkuun kun itse tiedostat sen!! minun neuvoni on että puhut ihan ammattiauttajalle, vaikka terveydenhoitajan kautta kysyt jotain, ja työstät sitä asiaa siellä. siellä opetetellaan yhdessä hillitsemis keinoja! ja juuri se että kun on kerran lyöny se tulee niin helposti uudelleen jos ei ole muuta keinoa. ja sinun tapauksesi ei ainakaa vielä ole niin paha että hakkaisit lastasi ihan tosissaaan. mene ihmeessä johonkin terapiaan! lapsesi todella oppii itse muuten samaan. ja jokaiselle meillä on varmasti hermot välillä kireällä ja tekis mieli lyödä mutta pitää opetella purkamaan se tunne johonkin muuhun kuin lapseen. itsekkin kamppailen kun tytöllä uhma ikä ja välillä tekis mieli läimäyttää.. menen eri huoneeseen itse tai vien tytön omaansa ja oven kiinni ja lasken kymmeneen.

Missä helvetissä ne isät kuhnuilee kun naiset ovat näin uupuneina työstä ja lastenhoidosta että eivät enää jaksa.
ISÄT VASTUUSEEN:
Vaatikaa hyvät naiset jo isiäkin huolehtimaan lapsistaan.
Mitä ne tekee, ovat kaljoilla vai löhöövät sohvalla vai ovat jo lähteneet ennen synnytystä käppäseen kun ei huvittanut ottaa vastuuta ja olla kunnolla?HÄ!

Sua pitäs vetästä pari kertaa nenänvarteen oikein olan takaa.
Tämmöset viestit saa mun veren kiehumaan. nytkin oli lähellä etten moukaroinu näppistä hajalle.

Tyttäreni on nyt 6-vuotias. Läpsin ja retuutin joitakin kertoja hänen ollessaan n. 2-4 v. Tätä paljon pelottavempaa lapselle oli varmaankin kylmä raivo mitä joskus tunsin häntä kohtaan, käyttäydyin kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Silloin olin ainut aikuinen ja aika masentunutkin, minkä ikäväkseni olen tajunnut vasta jälkeenpäin.
Vieläkin ajattelen tuota aikaa melkein päivittäin enkä pysty koskaan antamaan anteeksi itselleni omaa paskamaisuuttani. Neuvo: hae apua HETI.

Minua on rangaistu pikkumuksuna kovalla kädellä: tukkapöllyä, vitsaa ja remmiä. Silti minusta on kasvanut terve aikuinen. Jos aiheesta rangaistaan ja myös rakastetaan, ei traumoja jää. Liika väkivalta tietysti pois.

Minuakin äiti löi, kun olin pieni. En ole katkera muutamasta läimäytyksestä, ennemmän suututtaa isäni. Hän kuristi, hakkasi ja tukki hengitystiet ollessaan vihainen.

Etsippä netistä USA-laisia sivustoja "no spanking". Yhdysvalloissa kun on monissa osavaltiossa lasten ruumiillinen kuritus sallittua, jopa kouluissa, niin lyömisen vastustajat ovat paneutuneet aiheeseen tieteellispohjaisesti. Tällaista tietopakettia ei Suomesta löydy. Lueskeltuani sivuja pikapikaa jäi ensisijaisesti mieleeni, että peppu on ns eroottinen alue, joka on hermoradoiltaan yhteydessä (orastavaan) seksuaalisuuteen. Tämähän on aikuisille selvää, tiedämmehän mitä hyväillä kun olemme sängyssä. Läimäys pyllylle voikin olla lapsen tulevaa seksuaalitunne-elämää vahingoittava.
Monet selkäsaunojen kannattajat kerskuvat olevansa kunnon ihmisiä. Voi olla, että ollaan tultu kunnon veronmaksajiksi, mutta tunnepuoli on köyhtynyt, samoin kyky osoittaa tunteita kosketuksen hellin keinoin. Kaikille ei ehkä ole tullut mitään pysyvää.
Tällaisten asoiden laaja ja syvällinen pohtiminen on tosi inhimillisyyttä, näin kukin löytää kestävät ratkaisut omaan elämään.
Jätä yötyö.

Mietin tässä, miksei lapsesi ole päivähoidossa jos itse kerran käyt vuorotyössä? Täytyyhän ihmisen saada nukkua! Vuoroyöläisten on turha kantaa syyllisyyttä josvie lapsensa hoitoon. Onhan se lapsenkin etujen mukaista, että äitikin voi hyvin ja jaksaa lapsen kanssa paremmin. turhaan kukaan enään nykypäivänä ajaa itseään piippuun kun ei kerran ole pakko!

se on tavallaan refleksinomaista toimintaa kun oikein sapettaa. mutta se ei tietenkaan ole oikein, jos lapsesi on pieni. mutta jos ikaa on esim. 10, niin sen ikaiset tietavat mita saavat tehda ja mita ei, joten kylla kuritus on ihan paikallaan. (tietenkin jonkinmoinen kuritus ja rajat pitaa olla jo ennen 10 ikavuotta, muuten se on liian myohaista). mutta tietenkin saat kasvattaa lapsesi aivan niin kuin lystaat, mutta tassa minun mielipiteeni.
minutkin kasvatettin "satikutilla" ja remmia antamalla, ja ihan tasapainooiseksi olen kasvanut. aion kayttaa kuritusta omiin lapsiini kun niita saan. tietenkin siinakin pitaa kayttaa jarkea eika heittaytya ihan hulluksi!

ehdottomasti kannattaa ottaa yhteyttä paikallisiin ammattiauttajiin ja mennä juttelemaan.

Mä voisin käsittää sen, että lyö kerran, mutta jos siitä tulee tapa, niin silloin on joitan pahati pielessä. Pitäitikkö seuraavalla kerralla kun tekee mieli lyöädä lasta käydä vaikka juoksemassa taloympäri täysiä tai tekdä 100 punnerrusta?

Pikastuksissa lyöminen on pahasta. Silloin voi lyödä liian lujaa ja liian pientä lasta. Mutta, paras keino on rauhallisesti selittää lapselle, että hän on téhnyt väärin ja tuhmasti ja jos se toistuu, niin tulee piiskaa. Sitten kun taas lapsi tekee kiellosta huolimatta sitä, niin rauhallisesti otetaan pylly paljaaksi ja annetaan esim. pajuvitsalla muutama napakka isku, jotta koskee. Se ei vahingoita eikä jää arpia, mutta lapsi tietää mitä seuraa ja mistä syystä. Ehkä 2,5 vuotias on vielä hieman nuori, mutta jo 4-5 vuotiaalle on sopiva aloittaa kuri. Muuten saattaa käydä niinkuin lehdistä saa jatkuvasti lukea, kun ei ole mitään rajoja ja vastuuta setettu lapsille.

Täysin paskat vanhemmat! Oottakaa kun lapsi kasvaa nii se ************************************************* teijät. heheheheheh ihan oikeen ei kkiinooossta paskaaakaaan

Olet siis töissä Sairaanhoitaja ja keskustelu netissä?

Lasten lyöminen on väärin. Silti olen itekkin tähän syyllistynyt jo liian monta kertaa ja lapsi vain alle 2v. Pitäisi varmaa hakee apua kun en pysty hillitseen itteeni aina. Yh olen eli isästäkään ei mitää apua. Mua myös lapsena lyöty. Isä löi ja huomaan että lyön omaa lasta samoista syistä kun hän mua. Kamalaa!
Voimia kaikille äideille. Ja yritetään hillitä ittemme. Pakkohan meidän on. En ainakaan itte haluu että lapsestani kasvaa pelokas ja arka niin kuin itse olen.

Lapset vaativat huomiota,mutta heillä oltavat rajat mitä saatehdä mitä ei. Siinä onkin se vanhempien näytönpaikka ei ole helpoa aina.
Vanhemmilla on oltava yhteiset rajat tarkoitan sitä jos toinen kieltää jostakin lapsi kysyy toiselta jos toinen vanhemmista antaa minkä toinen on kieltänyt,lapsi oppi pompottamaan vanhempia kysyy aina siltä joka myötää.

Osa teistä voihottaa siellä hajottavansa näppiksensä ja kertovan sitä että lyöjälle pitää antaa turpaan, mutta siinä syyllistyy juuri siihen mihin ei pidä, eli väkivallan kierteeseen jatkamiseen ym. aggressiivisen käyttäytymisen hyväksyntään. Lyömistä ei pidä hyvksyä vaan pyrkiä tekemään asioita niin että kakilla onn hyvä olla.

Tarvitset traumapsykoterapiaa. Nyt muille enemmän vastuuta lapsen hoidosta ja sinulle terapiaa. Itsekin masentuneena/väsyneenä löin kerran lastani (puolisen vuotta sitten) ja sillä hetkellä tajusin, että minuakin on pienenä lyöty. En sitä kyllä muista, enkä voi olla ihan varma. Muistan vaan hämärästi , että isäni löi äitiäni... Ja huusi ja pelkäsin häntä. Mutta taisin olla itsekin kohde.

Aikamoisia kommentteja vaikka noin vuosi viimisestä viestistä onkin, haluan silti kertoa oman kokemukseni.sain pienempänä selkääni ja jopa remmi lauloi, mutta vain siksi että tein väärin. Fyysinen kuritus on oikein kun vanhemmat tietää missä raja menee. Pieni läpsäys tai tukistus saa pienen lapsen itkemään ja tajuamaan mikä on väärin ja mikä on oikein. Itse opin kunnolliseksi sitä kautta ja että lyöminen sattuu, ja kasvaessani auta armias sellaisten käytöstä joita ei ole koskaan fyysisesti kuritettu, naapurissakin vain kerrottiin että ei saa lyödä, mutta ei tehty mitään sen lopettamiseksi, joka vuosi vain paheni entisestään ja mikä oli lopputulos? Kuriton kakara joka pistää tossunsa vanhempiensa niskan päälle.

Itse en kuitenkaan hyväksy tahallista (esim lyöminen ilman hyvää syytä) tai liian väkivaltaista kuritusta (hakkaaminen, remmi, käy karate tunneilla ja lyö pienempää täysillä jne...) plus onhan se laillisesti kielletty, mutta edes opettajille pitää antaa oikeus palauttaa kuri...Riittää kun katsoo nykypäivän kakaroita, kun ei se sanominen tai jälki-istuntoon jättäminen mitään auta...

Vanha sananlaskukin sanotaan näin: Kerro minulle niin unohdan, näytä niin tiedän, Anna minun kokea, niin ymmärrän. Mikä on teidän mielestänne sanoman opetus liittyen aiheeseen?

provo