se meni näin ku ajattelin 3v,n olisi aika opetella tämä taito.
viime jouluna mummin luona nukuttiin kolmestaan ja neiti keskellä,mummi alotti: levolle laske luo.. heti hartaasti kuulu keskeltä yksi .kaksi.kolme...
siihen loppu haarjotukset .otti siis niin nauruhermoon että......nyt kyllä menee jo niinkuin pitääkin......onko vastaavia kokemuksia.....
viime jouluna mummin luona nukuttiin kolmestaan ja neiti keskellä,mummi alotti: levolle laske luo.. heti hartaasti kuulu keskeltä yksi .kaksi.kolme...
siihen loppu haarjotukset .otti siis niin nauruhermoon että......nyt kyllä menee jo niinkuin pitääkin......onko vastaavia kokemuksia.....
Vastaukset 8
Vanhimmat
opetella? Eikö lapsiparalla ole omia aivoja ajatella maailmaa?
Niinpä... Mutta toisaalta mikäs sen helpompaa kuin kolmevuotiaan aivopesu?
Meillä on ainakin se periaate, että lapset elävät muun perheen vakaumuksen mukaan. Sitten kun alkavat itse pohtia uskonnon kysymyksiä saavat sitten päättää, mitä haluavat. Mutta perheen arjessa emme käy erottelemaan, miten lapsia kohdellaan. Ihan samalla tavalla elävät kuin aikuisetkin.
Täällä on kumma periaate ihmisillä, ihan kuin kristinusko olisi joku kauhea asia ja aivopesua, ei siinä mitään aivopesuja tarvita, kun normaalia arkea eletään.
Ehkä väärä palsta tähän, mutta kommentoinpa vaan!
Nykyään vaan on ihan hillittömän kamalaa se että kuulutaan kirkkoon saati että sen järjestämissä tapahtumissa käydään! Tämä on kyllä käsittämätöntä... eihän nykyiset srk:n järjestämät tapahtumat edes ole niin uskonnollisia kuin ennen!
Fanaattisuus ja kiihkoilu on yhtä älyttömiä joka asiassa... koski se sitten uskontoa, USKONNOTTOMUUTTA, politiikkaa tai mitä tahansa!
Itse ainakin aion omat muksuni kasvattaa seurakuntaan samalla tavalla kuin mitä itsekkin olen... jäseneksi muttei kiihkoilijaksi! Tehköön sitten myöhemmin päätöksensä itse!
minä voin ainakin sanoo että vaikka lapselle opettaa iltarukouksen nii ei se välttämättää ole uskonnollista...
Voin nimittäin myöntää suoraan että itse en kuulu uskonnolliseen perheeseen, eli uskonto ei näy arkisessa elämässä ollenkaan, mutta mummoni on opettanut minulle jo pienenä joskus ollessani 3-4 vuotias iltarukouksen (Levolle laske luojani, armias ole suojani....) ja olen siitä mummolleni kiitollinen... Tämä iltarukous on jäänyt minulle vieläkin perinteeksi, jotenkin tuntuu että en osaisi edes nukahtaa illalla jos iltarukous unohtuu. Tämä iltarukous on tullut luettua jo lähes 20 vuotta.
Äiti opetti minulle iltarukoksen "levolle lasken luojani...". Se oli iltarutiini, joka toi turvallisuutta. Luin sen ensin äidin kanssa, sitten itse. Lapset tarvitsevat rutíineja ja turvallisuutta. Aikuisena iltarukous jäi pois.
nii eli sama juttu mullakin.. mummi on opettanu sen joskus siin kans 3-4 vuotiaan ja oon siitä tosi kiitollinen.. ja se on jääny mullekkin..
olii kyl aika naurettvaa et joku kirjottaa tuol lasten aivopesusta... huh huh!
Miks täällä pitää AINA alkaa moralisoimaan joka helvetin ja saatanan asiaa??????? Koskaan ei mikään oo hyvin, aina toinen tekee väärin, koskaan ei kukaan tee mitään niinku pitää!