kysymys tytöille?

Vastaus riippuu varmaankin masennuksen asteesta. En tiedä, jaksaisinko yhdessä syvästi masentuneen ihmisen kanssa. Se voisi olla aika raskasta. Ja toisaalta rakkauden pitäisi kestää kaikki...

Toisaalta taas minulla on kaveri, joka syö masennuslääkkeitä ja käy terapiassa, enkä koe hänenkään seuraansa mitenkään raskaaksi, eikä ilmeisesti hänen poikaystävänsäkään.

Sanotaan nyt näin, että todennäköisesti ainakin uskaltaisin yrittää seurustelua, mikäli olisin tosissani kiinnostunut tuosta pojasta.

Kyllä mä tarkkaan harkitsisin rupeasinko mihinkään vakavaan, koska jos suhde kariutuisi, masentunut ottaa asiat hieman rankemmin. Miettisin tarkkaan haluaisinko olla vastuussa sairaasta ihmisestä ja siitä, että saattaisin pahentaa ihmisen oloa.

Se poikki menenminen kun on kuitenkin aina riskinä suhteissa. On sitten suhde laadultaan minkälainen tahansa.

Toiseksi kun itse en ole kovinkaan vahvaa sorttia henkisesti, ja olen myös kärsinyt masennuksesta, niin mietityttäisi jaksaisinko kantaa toisen taakkaa myös.

Mutta ei se mahdottomuus olisi, mutta tarkkaan harkitsisin kyllä ennen mitään päätöstä.

Eipä tuo ainakaan itseäni haittaisi, sillä eihän masennuksen nyt herranjestas pitäisi olla mikään este seurustelulle, jos tyyppi on muuten mukava ja kaikin puolin sellainen, josta tykkäisi.

Eihän se, että on masentunut tee kenestäkään huonompaa kuin muistakaan, seurustelu saattaa tietenkin paikoittain olla vaikeaa, jos kundilla olisi erittäin huono tilanne, mutta jos toisesta oikeasti välittäisi, niin tusklimpa kukaan alkaisi hylkimään yms..

Ja kyllä uskon, että pystyisin olemaan tukena ja auttaa, jos poikaystävälläni olisi vaikeaa, sillä olen itsekin masentunut ja tiedän miten arvokasta olisi, jos olisi joku johon turvautua -joku muukin kuin psykiatri.

Tietenkin eri ihmiset suhtautuvat asiaa eri tavoilla, eivätkä kaikki ehkä pystyisi olemaan suhteessa masentuneen kanssa, mutta on niitäkin, joita se ei haittaisi.
Kuulostaa melko kornilta nyt tähän laitettuna, mutta koeta jaksaa ja kaikea hyvää sinulle. :)

no, se riippuu iha siit, et millanen tyttö on kysees mut kyllaähän se ehkä vähä saatas vaikuttaa siihen, ja kyllähän mä ainaki haluisin tukee sua!! Eli koita ettiä sellanen "mukavatyttö" joka arvostaa sua sellasenaa ku sä olet! tsemppiä :-) p.s. Älä oo turhaa siit asiast huolissas!! mun luokal on yks poika, jol on keskittymishäiriö johon se syö lääkkeit, ja se on varmasti iha eri asia, kuin sinä!

Kyllä järkevä tyttö tajuaa, että kun rakkaus osuu kohdalle, lentävät myös masennuslääkkeet useimmiten roskakoriin, koska niitä ei enää siinä vaiheessa edes tarvita. Rakkaus kun on parasta lääkettä masennuksen voittamiseen.

itse olen ainakin valmis sellaisen ottamaan...siis se olisi oikeastaan aika ihanaa kokea se kaikki kyseisen pojan kanssa...saattaa tietty olla että tahtoisin sitä myös sen takia että hän tahtoisi ola kanssani ja sen olisi hyvä olla mun kanssa ja itsekkin olen oikeastaan vähän terapian tarpeessa oleva ihminen...mutta en nyt ala selittää mitään typerää...

joten vastaus on tietysti ^^' jos pitäisin pojasta niin tietty kestäisin sen kaiken pojan kanssa

No mitäs sä ajattelisit jos tyttö oiski sellanen..? Tai mitä muut ajattelis?

Osasitpas heittää kiperän kysymyksen ilmoille.
Jos olisin tekopyhä, niin sanoisin, ettei se tietenkään haittaa, että poika on masentunut ja syö siihen lääkkeitä. Mutten ole tekopyhä, vaan minä.
Siksi sanonkin, että se haittaa hieman seurustelusuhteen syntyä, jos toinen on masentenut. Siinä tilanteessa testataan se, miten kova halu on olla toisen kanssa. Minä ainakin miettisin, kestänkö itse jatkuvaa masennusta, sillä olen itsekin taipuvainen kyseiseen mielialaan. Yhtaikainen masennuskausi saattaisi olla erittäin kohtalokas monessa mielessä.
Kuitenkin toisesta välittäminen nousisi aika isoon rooliin. On toki vaikeaa seurustella masennuksesta kärsivän ihmisen kanssa, mutta ei se parisuhde pelkkää helppouden tavoittelua ole.

niin eli ei haittaisi mua, jos poika olis masentunut. mulla on yks kaveri (on kyllä tyttö) joka sairastaa masennusta, ja se on mulle tosi tärkee kaveri.. alussa oli vähän hankalaa kun toinen ei halunnut myöntää masennustaan (kukapa haluaisi) mutta siinä sitten ajan kanssa on oppinut elämään asian kanssa, vaikaa vaikeatahan se on ja tukea hän tarvitse.. eli mua ei haittaisi se yhtään että poikakaverillani olis masennus, vaikken sitä tietenkään kenellekkään toivo! olisin valmis olemaan tukena ym. ja luulen että suhdekkin olisi aika vahva jos ei sellainen asia haittaa sitä.. kun välittää toisesta ei se haittaa ollenkaan, usko pois!

oisin tukena, ja auttaisin pojan masennuksen yli.