Kuten otsikossa.

pesun taas istahdin,mikähän on kun istumaan vain jalka vaatii.

Vaikeuksista voi puhua ja pitääkin,ainahan joku voi lohtua antaa,jopa ongelmien ratkaisuja.
Olet varmaan samaa mieltä, vaikeuksia ei ole puskasta huudellut tokaisut.
Erimieltäkin voimme olla, mutta asian voi esittää niin ettei toinen loukkaannu, vaan keskustelu jatkuu.
Ymmärtämistähän sellainen viestittely vaatii, sitä voisimme opetella, ainakin minun pitäisi.

Tasinpa olla minä, joka sanoin ettei voida asioille mitään, uskon edelleen ettei "isokenkäiset" tänne ehdi, mutta kukas estää meitä heille tavatessamme kertomasta näitäkin keskusteluja, minä olen kyllä yrittänytkin ja "pääkallon" paikalle on viestini lentänyt, se saako se aikaan mitään, on jo toinen juttu.

Olen capt.cöpenicin kanssa samaa mieltä siinä, että ihmisen persoonallisuus on kerroksellinen juttu.
Elämään kuuluu nousuja ja laskuja haluttiin niin tai ei. Se on se segertvarma juttu.
Yhtenä päivänä, kun elämä tuntuu kepeämmältä, voi hymyillä ja otta rennommin.
Mutta sitten kun turhautuminen pukkaa esiin, niin silloin on tottavie jopa kiroiltava, perkele.
Silloin ei hymistellä, vaan annetaan palaa täysillä.
Näin se vaan on.
Antakaa meille yksinäisille ratsastajille mahdollisuus purkaa paineita, silloin, kun pää höyryää ja kupla on otsassa.

Voi hyvät hyssykät Sinunkin capteenin kanssa!! Osaat - kun niin tahdot - ajatella asioita laajemminkin, uskon.
Onko Sinullekin leppoisa kanssakäyminen pelkkää hymistelyä!? Voimmehan toki olla eri mieltä asioista, mutta leppoisissa merkeissä, eikä riitaisesti toisiamme nimitellen. - Öitä!