Läheinen

Minä petyin pahasti nuoruudessani sellaiseen ystävään,joka vannoi olevansa todellinen ystävä,ja ei kertoisi mitään eteenpäin,
mutta kuinka ollakkaan 2 viikon kuluttua sain silmilleni herkän asian jonka olin hänelle luottamuksellisesti kertonut.Sen jälkeen usko ystävään sammui.

Sini-vuokko kirjoitti:

Minä petyin pahasti nuoruudessani sellaiseen ystävään,joka vannoi olevansa todellinen ystävä,ja ei kertoisi mitään eteenpäin,
mutta kuinka ollakkaan 2 viikon kuluttua sain silmilleni herkän asian jonka olin hänelle luottamuksellisesti kertonut.Sen jälkeen usko ystävään sammui.

Lue lisää

välttämättä ole parhaita ystäviä.
Joku siskoista on ehkä läheisempi, mutta sellainen ruma ,ilkeä asia kuin sisarkateus(ei mitenkään harvinainen) vallitsee monissa perheissä.
Onkohan läheinen, tiivis parisuhde aviomiehen kanssa se paras ystävyssuhde kuitenkin, sulkematta pois mahdollisuutta omistaa ystäviä - muitakin.

Muija kirjoitti:

välttämättä ole parhaita ystäviä.
Joku siskoista on ehkä läheisempi, mutta sellainen ruma ,ilkeä asia kuin sisarkateus(ei mitenkään harvinainen) vallitsee monissa perheissä.
Onkohan läheinen, tiivis parisuhde aviomiehen kanssa se paras ystävyssuhde kuitenkin, sulkematta pois mahdollisuutta omistaa ystäviä - muitakin.

Lue lisää

Ei minulla ainakaan ole totaalista kaveruutta sisarusteni kanssa. Asutaan eri puolilla Suomea, joten päivittäin ei tavata, mutta vaikka asuisimmekin, ei minun luonteellani kaikkea sisaruksille kerrota. Paras ystäväni on vaimoni ja sitten tulevat harrasteistani saamani ystävät.

vaarivaari kirjoitti:

Ei minulla ainakaan ole totaalista kaveruutta sisarusteni kanssa. Asutaan eri puolilla Suomea, joten päivittäin ei tavata, mutta vaikka asuisimmekin, ei minun luonteellani kaikkea sisaruksille kerrota. Paras ystäväni on vaimoni ja sitten tulevat harrasteistani saamani ystävät.

Lue lisää

Sisaria on kolme, joista yksi asuu samalla paikkakunnalla kuin minä, mutta juuri hän on se jonka kanssa emme erikoisemmin välitä tapailla.
Kauempana asuva toinen siskoistani on läheisempi, mutta juuri se pitkä maantieteellinen ero estää henkilökohtaiset tapaamisemme niin usein kuin haluaisimme.
Vanha äitini kehoitta aina meitä pitämään tiivisti yhteyttä, sillä hänellä ei ollut itsellään siskoja, eikä veljiä.
Entiset työkaverit ovat(jotkut) jääneet kavereiksi ja harrastuksissa tapaa mukavia ihmisiä.

Lukiessani Muijan kirjoituksen haluan lisätä sen verran edelliseen kirjoitukseeni, että mainitsemani ystävyys syntyi vasta mieheni kuoleman jälkeen. Mieheni toimitti sekä rakastajani että uskottuni virkaa niin hyvin, ettei muita tarvittu sydänystäviksi.

Leny kirjoitti:

Lukiessani Muijan kirjoituksen haluan lisätä sen verran edelliseen kirjoitukseeni, että mainitsemani ystävyys syntyi vasta mieheni kuoleman jälkeen. Mieheni toimitti sekä rakastajani että uskottuni virkaa niin hyvin, ettei muita tarvittu sydänystäviksi.

Lue lisää

Lenyn viestin viimeisessä lauseessa piilee "villakoiran ydin". Minulla oli ihan sama tilanne. Oltiin niin itseriittoisia, ettei muun ystävän tarve tullut edes mieleen. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti!

Sitten, kun jäi yksin, tuntui koko elämältä putoavan pohja pois. Ei ollut ketään... ei kerta kaikkisen ketään, jolle purkaa surunsa, murheensa ja yksinäisyytensä. Lapset eivät ole oikea kohde siihen. Eivätkä muutkaan sukulaiset.

Vaikka siitä on jo yli kahdeksan vuotta aikaa, nilkutan yhä sellaisen ystävän puutteessa, jonka kanssa voisi puhua mistä vain.

Hintriika kirjoitti:

Lenyn viestin viimeisessä lauseessa piilee "villakoiran ydin". Minulla oli ihan sama tilanne. Oltiin niin itseriittoisia, ettei muun ystävän tarve tullut edes mieleen. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti!

Sitten, kun jäi yksin, tuntui koko elämältä putoavan pohja pois. Ei ollut ketään... ei kerta kaikkisen ketään, jolle purkaa surunsa, murheensa ja yksinäisyytensä. Lapset eivät ole oikea kohde siihen. Eivätkä muutkaan sukulaiset.

Vaikka siitä on jo yli kahdeksan vuotta aikaa, nilkutan yhä sellaisen ystävän puutteessa, jonka kanssa voisi puhua mistä vain.

Lue lisää

parisuhteessa elävät ovat varmaan kokeneet tuon, että kun leskeys tulee osaksi elämää, ollaankin ystävyyssuhteitten puolesta tyhjän päällä.
Ei olla koettu tarvetta ylläpitää yhteydenpitoa vanhojen työ ja lapsuudenystävien kanssa.
Toimiva parisuhde on riittänyt ja sen mahdollinen päättyminen on sitten siellä jossain.....kaukana tulevaisuudessa.

Itse koen kohdallani, että leskeyden kohdatessa, en voisi kuvitellakaan uutta ihmissuhdetta ikäänkuin korvaamaan, tai lohdutamaan, sillä uskon, etteivät miehet sillä tavoin koe ja toimi. Ei mies lohduta, eivät useimmat ole oppineet kyseistä käyttäyymismallia.
Olen melkein varma, ettö jos naisleski löytää seurustelukumppanin, niin mies tahtoo sitä seksiä ensisijaisesti ja kuollutta puolisoaan kaipaava harvoin on sellaiseen heti valmis.

Hintriika kirjoitti:

Lenyn viestin viimeisessä lauseessa piilee "villakoiran ydin". Minulla oli ihan sama tilanne. Oltiin niin itseriittoisia, ettei muun ystävän tarve tullut edes mieleen. Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti!

Sitten, kun jäi yksin, tuntui koko elämältä putoavan pohja pois. Ei ollut ketään... ei kerta kaikkisen ketään, jolle purkaa surunsa, murheensa ja yksinäisyytensä. Lapset eivät ole oikea kohde siihen. Eivätkä muutkaan sukulaiset.

Vaikka siitä on jo yli kahdeksan vuotta aikaa, nilkutan yhä sellaisen ystävän puutteessa, jonka kanssa voisi puhua mistä vain.

Lue lisää

Olen parille rouvalle yrittänyt kauniisti kertoa, että hankkikaa itsellenne nais tuttavia ja ystäviä. Vastaus on ÄLÄ SINÄ HÖPÄJÄ JOUTAVAA!!! MINÄ EN OLE KUTEN SINÄ "SOSIAALLINEN" MINULLE RIITTÄÄ MINUN MIES JA LAPSET... Okei sanoin minä, itseppä edestäsi löydät, jollet kuole ennen kuin miehesi.?

Angi * kirjoitti:

Olen parille rouvalle yrittänyt kauniisti kertoa, että hankkikaa itsellenne nais tuttavia ja ystäviä. Vastaus on ÄLÄ SINÄ HÖPÄJÄ JOUTAVAA!!! MINÄ EN OLE KUTEN SINÄ "SOSIAALLINEN" MINULLE RIITTÄÄ MINUN MIES JA LAPSET... Okei sanoin minä, itseppä edestäsi löydät, jollet kuole ennen kuin miehesi.?

Lue lisää

sanoa vanhalle ihmiselle tosi rumasti!

sinun tunnustaa,kun oot löytäny niin oot,vai onko siinä jotaki häpeemistä.

Jotkut täällä on pettyneet ystäviinsä nuorella iällä..." Luotto on mennyt kaikkiin.." Uskomatonta miten kylmiä ihmisiä voikin vielä olla olemassa.. Taikka kypsymättömiä ihmisenä, naisena ja aikuisena. Kuinka joku kehtaa sanoa koko ikänsä olla pelokas jos kerran on sattunut kohdalle väärä henkilö? Kai ihmiset tekevät aina erehdyksiä niin varmaan tekin jotka koko ikänne pelkäätte tosi ystävyyttä. Ensinnäkin Ystävyys suhde on molemmin puolinen. Jos sinä kerrot niin myös hän kertoo. Niin ja luonne asiat ovat myös yhtä tärkeät, kuten avioliitossakin. Ei naisystäviäkään voi keskenään tehdä vääristä merkeistä, luonteitten on sovittava yhteen.

Angi * kirjoitti:

Jotkut täällä on pettyneet ystäviinsä nuorella iällä..." Luotto on mennyt kaikkiin.." Uskomatonta miten kylmiä ihmisiä voikin vielä olla olemassa.. Taikka kypsymättömiä ihmisenä, naisena ja aikuisena. Kuinka joku kehtaa sanoa koko ikänsä olla pelokas jos kerran on sattunut kohdalle väärä henkilö? Kai ihmiset tekevät aina erehdyksiä niin varmaan tekin jotka koko ikänne pelkäätte tosi ystävyyttä. Ensinnäkin Ystävyys suhde on molemmin puolinen. Jos sinä kerrot niin myös hän kertoo. Niin ja luonne asiat ovat myös yhtä tärkeät, kuten avioliitossakin. Ei naisystäviäkään voi keskenään tehdä vääristä merkeistä, luonteitten on sovittava yhteen.

Lue lisää

Oman ura-tohellukseni aikana hän aina auttoi , vaikka
minulla olikin huomattavasti paremmat tulot. Kysyi aina vaan ”paljonko?
Molemilla oli takana aviolitto ja hänellä lapsi , jota yhteienä pidimme
Molemmat olimme vapaita, ja parhaat riehamme koimme yhdessä.
Hän oli muistini. Kun kävelimme kotikaupunkimme katuja, hän saattoi sanoa, katsos kuka tuolla,
No kuka? Mutta sinähän seurustelit sen kaa.
Suunnittelimme yhteistä eläkeaikaa.
Järjestäisimme sitten yhdessä iltapukujuhlia , nauttisimme elämästä
Emme koskaan mummoudu.
Olimme yhdessä loppuun asti, Minä häntä kannatellen, kunnes tuoni nouti.
Ikävä ei meinannut loppua, aina oli selainen käsittämätön tyhjä paikka olemuksen keskivaiheilla
”Voi, Sinttu, nyt mun täytyy kertoo ja puhelin putosi kun ei ollutkaan kelle kertoo.

soilike kirjoitti:

Oman ura-tohellukseni aikana hän aina auttoi , vaikka
minulla olikin huomattavasti paremmat tulot. Kysyi aina vaan ”paljonko?
Molemilla oli takana aviolitto ja hänellä lapsi , jota yhteienä pidimme
Molemmat olimme vapaita, ja parhaat riehamme koimme yhdessä.
Hän oli muistini. Kun kävelimme kotikaupunkimme katuja, hän saattoi sanoa, katsos kuka tuolla,
No kuka? Mutta sinähän seurustelit sen kaa.
Suunnittelimme yhteistä eläkeaikaa.
Järjestäisimme sitten yhdessä iltapukujuhlia , nauttisimme elämästä
Emme koskaan mummoudu.
Olimme yhdessä loppuun asti, Minä häntä kannatellen, kunnes tuoni nouti.
Ikävä ei meinannut loppua, aina oli selainen käsittämätön tyhjä paikka olemuksen keskivaiheilla
”Voi, Sinttu, nyt mun täytyy kertoo ja puhelin putosi kun ei ollutkaan kelle kertoo.

Lue lisää

Aivan kyyneleet tulivat silmiini kun luin tuon viestisi.
Harvoin on sisarilla noin lämmin ja läheinen suhde,ihanaa kertakaikkiaan.
Olet ollut onnellisessa asemassa,omistaessasi tuollaisen sisaren,minäkin aina nuoruudessani haavelin tälläisestä sisaresta,mutta ei minulla ollut sellaista onnea.
Miten pärjäät sen jälkeen,kun hän joutui lähtemään?

soilike kirjoitti:

Oman ura-tohellukseni aikana hän aina auttoi , vaikka
minulla olikin huomattavasti paremmat tulot. Kysyi aina vaan ”paljonko?
Molemilla oli takana aviolitto ja hänellä lapsi , jota yhteienä pidimme
Molemmat olimme vapaita, ja parhaat riehamme koimme yhdessä.
Hän oli muistini. Kun kävelimme kotikaupunkimme katuja, hän saattoi sanoa, katsos kuka tuolla,
No kuka? Mutta sinähän seurustelit sen kaa.
Suunnittelimme yhteistä eläkeaikaa.
Järjestäisimme sitten yhdessä iltapukujuhlia , nauttisimme elämästä
Emme koskaan mummoudu.
Olimme yhdessä loppuun asti, Minä häntä kannatellen, kunnes tuoni nouti.
Ikävä ei meinannut loppua, aina oli selainen käsittämätön tyhjä paikka olemuksen keskivaiheilla
”Voi, Sinttu, nyt mun täytyy kertoo ja puhelin putosi kun ei ollutkaan kelle kertoo.

Lue lisää

Aivan kyyneleet tulivat silmiini kun luin tuon viestisi.
Harvoin on sisarilla noin lämmin ja läheinen suhde,ihanaa kertakaikkiaan.
Olet ollut onnellisessa asemassa,omistaessasi tuollaisen sisaren,minäkin aina nuoruudessani haavelin tälläisestä sisaresta,mutta ei minulla ollut sellaista onnea.
Miten pärjäät sen jälkeen,kun hän joutui lähtemään?

soilike kirjoitti:

Oman ura-tohellukseni aikana hän aina auttoi , vaikka
minulla olikin huomattavasti paremmat tulot. Kysyi aina vaan ”paljonko?
Molemilla oli takana aviolitto ja hänellä lapsi , jota yhteienä pidimme
Molemmat olimme vapaita, ja parhaat riehamme koimme yhdessä.
Hän oli muistini. Kun kävelimme kotikaupunkimme katuja, hän saattoi sanoa, katsos kuka tuolla,
No kuka? Mutta sinähän seurustelit sen kaa.
Suunnittelimme yhteistä eläkeaikaa.
Järjestäisimme sitten yhdessä iltapukujuhlia , nauttisimme elämästä
Emme koskaan mummoudu.
Olimme yhdessä loppuun asti, Minä häntä kannatellen, kunnes tuoni nouti.
Ikävä ei meinannut loppua, aina oli selainen käsittämätön tyhjä paikka olemuksen keskivaiheilla
”Voi, Sinttu, nyt mun täytyy kertoo ja puhelin putosi kun ei ollutkaan kelle kertoo.

Lue lisää

taas temppuilee
anteeksi antakaa.

Asrid* kirjoitti:

Aivan kyyneleet tulivat silmiini kun luin tuon viestisi.
Harvoin on sisarilla noin lämmin ja läheinen suhde,ihanaa kertakaikkiaan.
Olet ollut onnellisessa asemassa,omistaessasi tuollaisen sisaren,minäkin aina nuoruudessani haavelin tälläisestä sisaresta,mutta ei minulla ollut sellaista onnea.
Miten pärjäät sen jälkeen,kun hän joutui lähtemään?

Lue lisää

Aika kultaa muistot,kyllä varmaan on ollut teilläkin huonot hetkenaä.

kaksi kertaa kirjoitti:

taas temppuilee
anteeksi antakaa.

on käynyt minullekkin useammin kuin kerran,jopa kolme kertaakin peräkkäin.

Tuosta sisar suhteesta sanoisin sen verran,että minulla oli riitaisa isosiskoni,mutta aina ne riidat sovittiin kun vain minä annoin periksi.
Mutta en olisi milloinkaan hänelle mitään juttujani kertonut.
Mutta rauha hänen sielulleen.En olisi kuitenkaan häntä menettää halunnut.
Kaikesta huolimatta rakastimme toisiamme.

sattuu ja tapahtuu kirjoitti:

on käynyt minullekkin useammin kuin kerran,jopa kolme kertaakin peräkkäin.

Tuosta sisar suhteesta sanoisin sen verran,että minulla oli riitaisa isosiskoni,mutta aina ne riidat sovittiin kun vain minä annoin periksi.
Mutta en olisi milloinkaan hänelle mitään juttujani kertonut.
Mutta rauha hänen sielulleen.En olisi kuitenkaan häntä menettää halunnut.
Kaikesta huolimatta rakastimme toisiamme.

Lue lisää

ollut ensimmäistäkään.
Tai tytär oli, mutta hänen mielensä pimeni 14-vuotiaana psykopaattiäitinsä kiusaamana.
Ei ole ollut eikä kai tulekaan, olenhan jo yli 60 v.
Yksin oot sinä ihminen, yksin...

Minä vain taas kirjoitti:

ollut ensimmäistäkään.
Tai tytär oli, mutta hänen mielensä pimeni 14-vuotiaana psykopaattiäitinsä kiusaamana.
Ei ole ollut eikä kai tulekaan, olenhan jo yli 60 v.
Yksin oot sinä ihminen, yksin...

Lue lisää

Tämä nettihän voi yksinäisyyttä lievittää. Kirjoittele vaan tänne ajatuksiasi. Ei aina tietenkään vastausta tule, mutta toisella kertaa joku voi vastatakin. Onhan tämä oiva harrastus yksinäisille. Keksi itsellesi nimi, niin saat helpommin kontaktin muihin. Minäkin luen aina nimettömätkin, mutta mukava on nähdä tuttujen palstalla kävijöiden nimet edessään. Niinkuin johonkin kerhoon poikkeaisi.

Angi * kirjoitti:

Jotkut täällä on pettyneet ystäviinsä nuorella iällä..." Luotto on mennyt kaikkiin.." Uskomatonta miten kylmiä ihmisiä voikin vielä olla olemassa.. Taikka kypsymättömiä ihmisenä, naisena ja aikuisena. Kuinka joku kehtaa sanoa koko ikänsä olla pelokas jos kerran on sattunut kohdalle väärä henkilö? Kai ihmiset tekevät aina erehdyksiä niin varmaan tekin jotka koko ikänne pelkäätte tosi ystävyyttä. Ensinnäkin Ystävyys suhde on molemmin puolinen. Jos sinä kerrot niin myös hän kertoo. Niin ja luonne asiat ovat myös yhtä tärkeät, kuten avioliitossakin. Ei naisystäviäkään voi keskenään tehdä vääristä merkeistä, luonteitten on sovittava yhteen.

Lue lisää

moittia ketään kanssakirjoittelijoitasi(ah mikä sana) kypsymättömiksi tai kylmiksi. Voi olla, että ei ole ollut tarvetta sellaiseen "henkiystävään", jolle kaiken sisuksensa purkaisi. On ollut niin läheiset suhteet perheeseen, että ei ole ollut aikaakaan moiseen.
Kuten jo sanoin, onhan niitä ystäviä, joiden kanssa seurustellaan, mutta siinä kaikki.

En minä pelkää tosi ystävyyttä, jos sellaisen tarve tulee joskus ajankohtaiseksi.

Voihan se olla itsesuojeluvaistoakin, että ei lurittele asioitaan kaikenkansan kuultavaksi.

mummeliini kirjoitti:

moittia ketään kanssakirjoittelijoitasi(ah mikä sana) kypsymättömiksi tai kylmiksi. Voi olla, että ei ole ollut tarvetta sellaiseen "henkiystävään", jolle kaiken sisuksensa purkaisi. On ollut niin läheiset suhteet perheeseen, että ei ole ollut aikaakaan moiseen.
Kuten jo sanoin, onhan niitä ystäviä, joiden kanssa seurustellaan, mutta siinä kaikki.

En minä pelkää tosi ystävyyttä, jos sellaisen tarve tulee joskus ajankohtaiseksi.

Voihan se olla itsesuojeluvaistoakin, että ei lurittele asioitaan kaikenkansan kuultavaksi.

Lue lisää

menoa sanoisin tuohon kylmyys, kypsymättömyys ja tuntettomuus asiaan oman ajatukseni.

Ihmisestä tulee karvaan pettymyksen jälkeen varovainen - yleensä. Aina uuden ihmisssuhteen tullessa eteen mieleen palautuu se kokemus, missä sai pettyä 'ystävään'.

En minäkään suinpäin luota kehen tahansa ja minun mummoni sanoi usein,että ihmisen tuntee vasta kun on syönyt hänen kanssaan yhdesä kapallisen suolaa.
Kun on riittävän varovainen, välttyy pahalta mieleltä minkä petetyksi joutumisen tunne aiheuttaa.

Nyt olen miettinyt syvällisia tunneasioita ja menenkin tästä nukkumaan toivottaen kaikille Hyvää Yötä ja lämpimiä ajatuksia ennen uneen vaipumista.

hyvin, niin kauan kun puoliso rinnalla on.
En halua peloitella, mutta tilanteeseen joutuen, kerron, että ei olekaan niin helppoa solmia ystävyyssuhdetta kun kuolema toisen osapuolen korjaa.
Kohdallani olen onnellinen, että minulla oli naisystävä, jonka koin ystäväksi jo mieheni elin aikana ja sitten hänen poistuttuaan oli aivan mahtava kuuntelija.
Hän antoi minun purkaa tuskaani joka kerta tavatessamme ja kun soitin , että olen tuskaani pakahtua, hän tuli luokseni.
Sain itkeä hänelle suruani ja hän vain kuunteli,minulle hän oli ystävien ystävä.
Edelleenkin ajoittain hänelle voin kertoa sieluni "möykystä"mikä hyvin paljon vieläkin elämääni varjostaa.

Olen miettinyt pystynkö minä hänelle jotakin tarjoamaan, kun hänen tilanne, ehkä joskus on samankaltainen.Yritän parhaani.
Yksi hyvä ystävä on aarre.

Leny kirjoitti:

Tämä nettihän voi yksinäisyyttä lievittää. Kirjoittele vaan tänne ajatuksiasi. Ei aina tietenkään vastausta tule, mutta toisella kertaa joku voi vastatakin. Onhan tämä oiva harrastus yksinäisille. Keksi itsellesi nimi, niin saat helpommin kontaktin muihin. Minäkin luen aina nimettömätkin, mutta mukava on nähdä tuttujen palstalla kävijöiden nimet edessään. Niinkuin johonkin kerhoon poikkeaisi.

Lue lisää

sanoit poikkeavasi kerhoon... Niin kyllä voin samoin sanoa minäkin. Joskus kun on jotenkin vetämätön olo eikä oikein tiedä mitä tekisi tai soittaisko jollekkin, niin tulee tänne ja lukee kaikki aiheet ja vastailee kuten nyt teen. Joskus vastaan kaikkiin joilla ei ole montaa vastaajaa tai ei yhtään. On se vaan mukavaa kun joku joskus vastaa, eikös? Useimmiten minulla on sanottavaa myös. Sitten kun lukee muiden viestejä niin syntyy uusia ajatuksia ja aloitan sitämyöten uuden jutun. Joskus onnistuu löytämään uuden aiheen johon kaikki haluaa vastata. Silloin tulee paljon erillaisia asioita esille.

mummeliini kirjoitti:

moittia ketään kanssakirjoittelijoitasi(ah mikä sana) kypsymättömiksi tai kylmiksi. Voi olla, että ei ole ollut tarvetta sellaiseen "henkiystävään", jolle kaiken sisuksensa purkaisi. On ollut niin läheiset suhteet perheeseen, että ei ole ollut aikaakaan moiseen.
Kuten jo sanoin, onhan niitä ystäviä, joiden kanssa seurustellaan, mutta siinä kaikki.

En minä pelkää tosi ystävyyttä, jos sellaisen tarve tulee joskus ajankohtaiseksi.

Voihan se olla itsesuojeluvaistoakin, että ei lurittele asioitaan kaikenkansan kuultavaksi.

Lue lisää

Joskus vain kirjoittaessa lipsahtaa sellainen muoto kirjoitukseen ettei sitä oikein pohjimmiltaan edes haluaisi sanoa.
Mutta kyllä minä kuitenkin olen sitä mieltä että jos vanhemmilla on ulkopuolella kodin hyvä ja luotettava ystävä, johon voi todellisuudessa luottaa ja on myös itse luotettava.Saa lapset siitä hyvän esimerkin itselleen tulevaisuuteen. Mitä vähemmän vanhemmilla on ystäviä sitä heikommin lapset pärjäävät elämässään.
Sitten tulee tämä kauhea leskeys monen osaksi. Silloin olet tyhjiössä ei ole ketään jolle kertoisi. Kaikki ystävät ovat vain hyvän päivän tuttuja jotka ovat sitä edelleenkin.

Muija kirjoitti:

menoa sanoisin tuohon kylmyys, kypsymättömyys ja tuntettomuus asiaan oman ajatukseni.

Ihmisestä tulee karvaan pettymyksen jälkeen varovainen - yleensä. Aina uuden ihmisssuhteen tullessa eteen mieleen palautuu se kokemus, missä sai pettyä 'ystävään'.

En minäkään suinpäin luota kehen tahansa ja minun mummoni sanoi usein,että ihmisen tuntee vasta kun on syönyt hänen kanssaan yhdesä kapallisen suolaa.
Kun on riittävän varovainen, välttyy pahalta mieleltä minkä petetyksi joutumisen tunne aiheuttaa.

Nyt olen miettinyt syvällisia tunneasioita ja menenkin tästä nukkumaan toivottaen kaikille Hyvää Yötä ja lämpimiä ajatuksia ennen uneen vaipumista.

Lue lisää

vieläkin vierelläsi kun sinua on kohdannut raskas asia johon tarvitset todellisen ystävän. Silloin näet oliko hän ystäväsi... Minulle on sattunut pettymyksiä myös, mutta en antanut sen vaivata itseäni kauan. Uskoin kuitenkin ihmiseen ja annoin itseni ystäväksi hänelle jonka ystävä nyt olen. Minä huolehdin itse siitä että olen luotettava ja uskon että hänkin on sitä. Minulla oli kerran oikein hyvä ystävä jonka löysin lapsuudessa noin 7 vuotiaana. Ystävyyttä kesti noin 40 ikään saakka. Ystäväni kuoli tulipalossa. Silloin minusta revästiin suuri pala pois jonka haava kesti 10 vuotta parantua.

SkillaN kirjoitti:

hyvin, niin kauan kun puoliso rinnalla on.
En halua peloitella, mutta tilanteeseen joutuen, kerron, että ei olekaan niin helppoa solmia ystävyyssuhdetta kun kuolema toisen osapuolen korjaa.
Kohdallani olen onnellinen, että minulla oli naisystävä, jonka koin ystäväksi jo mieheni elin aikana ja sitten hänen poistuttuaan oli aivan mahtava kuuntelija.
Hän antoi minun purkaa tuskaani joka kerta tavatessamme ja kun soitin , että olen tuskaani pakahtua, hän tuli luokseni.
Sain itkeä hänelle suruani ja hän vain kuunteli,minulle hän oli ystävien ystävä.
Edelleenkin ajoittain hänelle voin kertoa sieluni "möykystä"mikä hyvin paljon vieläkin elämääni varjostaa.

Olen miettinyt pystynkö minä hänelle jotakin tarjoamaan, kun hänen tilanne, ehkä joskus on samankaltainen.Yritän parhaani.
Yksi hyvä ystävä on aarre.

Lue lisää

Sinä pystyt aivan samaan kuin hänkin, sitä sinun on turha edes ajatella valmiiksi..

Angi * kirjoitti:

sanoit poikkeavasi kerhoon... Niin kyllä voin samoin sanoa minäkin. Joskus kun on jotenkin vetämätön olo eikä oikein tiedä mitä tekisi tai soittaisko jollekkin, niin tulee tänne ja lukee kaikki aiheet ja vastailee kuten nyt teen. Joskus vastaan kaikkiin joilla ei ole montaa vastaajaa tai ei yhtään. On se vaan mukavaa kun joku joskus vastaa, eikös? Useimmiten minulla on sanottavaa myös. Sitten kun lukee muiden viestejä niin syntyy uusia ajatuksia ja aloitan sitämyöten uuden jutun. Joskus onnistuu löytämään uuden aiheen johon kaikki haluaa vastata. Silloin tulee paljon erillaisia asioita esille.

Lue lisää

Kyllä tämä semmoinen kerho on. Ja minulle ainakin nämä tutuksi tulleet nimet eivät ole pelkkiä nimiä. Ihminen siellä aina on. Hyvää pyhää sinulle, Angi. Hauskaahan tämä on enimmäkseen. Sitten ollaan hiljaa, jos ei ole hauskaa.

Leny kirjoitti:

Kyllä tämä semmoinen kerho on. Ja minulle ainakin nämä tutuksi tulleet nimet eivät ole pelkkiä nimiä. Ihminen siellä aina on. Hyvää pyhää sinulle, Angi. Hauskaahan tämä on enimmäkseen. Sitten ollaan hiljaa, jos ei ole hauskaa.

Lue lisää

sanoja ja kadutaan mitä ollaan taas höyrytty..

Hyvää päivän jatkoa sinulle Lenny..

SkillaN kirjoitti:

hyvin, niin kauan kun puoliso rinnalla on.
En halua peloitella, mutta tilanteeseen joutuen, kerron, että ei olekaan niin helppoa solmia ystävyyssuhdetta kun kuolema toisen osapuolen korjaa.
Kohdallani olen onnellinen, että minulla oli naisystävä, jonka koin ystäväksi jo mieheni elin aikana ja sitten hänen poistuttuaan oli aivan mahtava kuuntelija.
Hän antoi minun purkaa tuskaani joka kerta tavatessamme ja kun soitin , että olen tuskaani pakahtua, hän tuli luokseni.
Sain itkeä hänelle suruani ja hän vain kuunteli,minulle hän oli ystävien ystävä.
Edelleenkin ajoittain hänelle voin kertoa sieluni "möykystä"mikä hyvin paljon vieläkin elämääni varjostaa.

Olen miettinyt pystynkö minä hänelle jotakin tarjoamaan, kun hänen tilanne, ehkä joskus on samankaltainen.Yritän parhaani.
Yksi hyvä ystävä on aarre.

Lue lisää

sellainen asia täällä että ovatko kaikki naiset leskiä,tai vielä kristillisessä avioliitossa,
eikö eronneita ole kukaan,vai pitääkö sen salata
jos on eronnut,eikö heitä huolita keskusteluun mukaan laisinkaan.
Entäs naimattomia,jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa olleetkaan ja entäpä avoliitossa elävät.Tälläinen pieni kyselytunti vain,olisi saanut kyllä tehdä tähän uuden aloituksen,mutta meneehän se näinkin.

ihmetyttää kirjoitti:

sellainen asia täällä että ovatko kaikki naiset leskiä,tai vielä kristillisessä avioliitossa,
eikö eronneita ole kukaan,vai pitääkö sen salata
jos on eronnut,eikö heitä huolita keskusteluun mukaan laisinkaan.
Entäs naimattomia,jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa olleetkaan ja entäpä avoliitossa elävät.Tälläinen pieni kyselytunti vain,olisi saanut kyllä tehdä tähän uuden aloituksen,mutta meneehän se näinkin.

Lue lisää

kun katselin tätä ketjua ja aloin itsekin kirjoitella tämän syyskuun alkupäivinä.
Tunsin olevani ainut "kristillisessä avioliitossa" elävä. Ikäiseni muut kirjoittajat ovat olleet leskiä ja ei siinä mitään, ihan mukavia ihmisiä, mutta eronneita ei ole ollut. Johtuukohan siitä, että meidän ikäluokassamme on vähemmän eronneita. Yksi vanhin eron kokenut ihminen, jonka tunen on oma äitini, lähes 90 v.Hän ei ole koskaan mennyt uudelleen naimisiin. Isäme oli uudessa liitossa ja hänen toinen vaimonsa oli mielestäni oikein mukava ihminen, mutta sitä emme koskaan sanoneet äidille, sillä äiti ei olisi tykännyt, silä siinä taisi olla joku kolmiodraama silloin aikoinaan. Kipea asia.
Joku on sanonut minulle joskus että avioero on sukuvika, mutta en usko, sillä me lapset emme ole ainakan vielä eronneet ja jos olisimmekin, niin eihän se niitä suurimpia pahan tekoja ole, vaikkakin surullista useimmiten.

ihmetyttää kirjoitti:

sellainen asia täällä että ovatko kaikki naiset leskiä,tai vielä kristillisessä avioliitossa,
eikö eronneita ole kukaan,vai pitääkö sen salata
jos on eronnut,eikö heitä huolita keskusteluun mukaan laisinkaan.
Entäs naimattomia,jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa olleetkaan ja entäpä avoliitossa elävät.Tälläinen pieni kyselytunti vain,olisi saanut kyllä tehdä tähän uuden aloituksen,mutta meneehän se näinkin.

Lue lisää

Ai sinua ihmetyttää tällainen asia. Mielestäni se on jokaisen oma asia, mitä itsestään julki tuo. Keskusteluun mukaan huoliminen?? Haluatko itse karsia joitakin sivilisäädyn perusteella? Mutta siitä ei pääse mihinkään, että meitä naisleskiä on paljon ikäihmisten joukossa. Puolison menettänyttä ihmistä ymmärtää parhaiten toinen saman kokenut. Usein puheen vuorot koskettelevat tästä johtuvia tunne asioita. Suotakoon se meille ja heille. Toivottavasti me ei olla pilaamassa tällä muiden keskustelua. En minä ainakaan sitä haluaisi. Elämmehän me lesket (kamala sana) normaalissakin elämässä muiden keskellä.

ihmetyttää kirjoitti:

sellainen asia täällä että ovatko kaikki naiset leskiä,tai vielä kristillisessä avioliitossa,
eikö eronneita ole kukaan,vai pitääkö sen salata
jos on eronnut,eikö heitä huolita keskusteluun mukaan laisinkaan.
Entäs naimattomia,jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa olleetkaan ja entäpä avoliitossa elävät.Tälläinen pieni kyselytunti vain,olisi saanut kyllä tehdä tähän uuden aloituksen,mutta meneehän se näinkin.

Lue lisää

en täällä aikaani viettäisi, en ihan varmasti.
Oli meillä niin paljon yhteistä tekemistä ja harrstuksia ettei aika tullut pitkäksi, eikä kaivannut "virtuaaliystäviä".

Kävi vain niin, että iso osa niistä aviovuosien ystävistä ovat edellenkin pareja ja tiedäthän sen, kilpailevaa, ja varsinkin naisleskeä, on parempi olla liian usein tapaamatta. No, puolileikillään tämä, mutta osin on näin.

Nyt ovat päivät pitkiä, illat yksinäisiä ja viikonloput, niin, ei niissäkään mitään... joten täällä aika ajoin, ja kotitöitä valillä.

Eihän täällä ole väliä, onko mies vai nainen, yksin jäänyt vai jätetty... ja siksi juuri, täällä minäkin ihan liian usein.

Yksin istun iltaa.... mutta nyt omenia keräämään kun tässä jo istuessani vähän aikaa näiden omenien antamien pyhätöiden välillä selkää lepuutin.
Rouskis... omenaa poskeen.

kirjar1 kirjoitti:

en täällä aikaani viettäisi, en ihan varmasti.
Oli meillä niin paljon yhteistä tekemistä ja harrstuksia ettei aika tullut pitkäksi, eikä kaivannut "virtuaaliystäviä".

Kävi vain niin, että iso osa niistä aviovuosien ystävistä ovat edellenkin pareja ja tiedäthän sen, kilpailevaa, ja varsinkin naisleskeä, on parempi olla liian usein tapaamatta. No, puolileikillään tämä, mutta osin on näin.

Nyt ovat päivät pitkiä, illat yksinäisiä ja viikonloput, niin, ei niissäkään mitään... joten täällä aika ajoin, ja kotitöitä valillä.

Eihän täällä ole väliä, onko mies vai nainen, yksin jäänyt vai jätetty... ja siksi juuri, täällä minäkin ihan liian usein.

Yksin istun iltaa.... mutta nyt omenia keräämään kun tässä jo istuessani vähän aikaa näiden omenien antamien pyhätöiden välillä selkää lepuutin.
Rouskis... omenaa poskeen.

Lue lisää

kuusikymppinen leskirouva, ettei ehtisi millään tietokoneella istua kun on niin paljon menoa.
Täytyy käydä päivätansseissa ja eläkeväen riennoissa. Uusia ystaäviä on löytynyt noista menomestoista, miehiä, sekä naisia.
Itsestäni en tiedä miten kohdallani olisi, mutta koen, ettei tämä "palstaelämä" ole mieheltäni mitenkään pois.
Nyt pistänkin koneen kiinni ja lähdemme sunnuntaikylään leskirouva mieheni tädin luo.
Olen tainut joskus mainitakin, että täti aina kerto suoraan ja kainostelematta mitä mieltä hän on kenestäkin lähimmäisestään. Sanoi kyllä avioliitossa ollessaankin, ei leskeys ole häntä muuttanut puoleen eikä toiseen.

ihmetyttää kirjoitti:

sellainen asia täällä että ovatko kaikki naiset leskiä,tai vielä kristillisessä avioliitossa,
eikö eronneita ole kukaan,vai pitääkö sen salata
jos on eronnut,eikö heitä huolita keskusteluun mukaan laisinkaan.
Entäs naimattomia,jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa olleetkaan ja entäpä avoliitossa elävät.Tälläinen pieni kyselytunti vain,olisi saanut kyllä tehdä tähän uuden aloituksen,mutta meneehän se näinkin.

Lue lisää

viestittelijöiltä kysellyt, onko leski vai eronnut,kirjoittajina aivan samassa asemassa.

Ehkäpä lesket puhuvat enemmän yksin jäännistään,ikävästään, eronneet haluavat unohtaa ja etsivät uutta ystävääkin,eivät halua puhua asiasta niin avoimesti.
Monelle ero voi olla kipeä asia ja sitä ei voi riepotella palstoilla.
En minäkään olisi konetta hankkinut mieheni eläessä, mutta nyt on ollut hyvä asia,voin näin purkaa tuntojani, esittää omia mielipiteitäkin.
Ei tarvitse olla yksinäinen, täällä olevat kirjoittajat ovat kuin suurta perhettä ja hyvää seuraa.
Mitä enemmän kirjoittelee, yhteydet lämpenevät,tulee tuttuja nikkejä ja joskus voi jopa tavata aivan livenäkin.

Leny kirjoitti:

Ai sinua ihmetyttää tällainen asia. Mielestäni se on jokaisen oma asia, mitä itsestään julki tuo. Keskusteluun mukaan huoliminen?? Haluatko itse karsia joitakin sivilisäädyn perusteella? Mutta siitä ei pääse mihinkään, että meitä naisleskiä on paljon ikäihmisten joukossa. Puolison menettänyttä ihmistä ymmärtää parhaiten toinen saman kokenut. Usein puheen vuorot koskettelevat tästä johtuvia tunne asioita. Suotakoon se meille ja heille. Toivottavasti me ei olla pilaamassa tällä muiden keskustelua. En minä ainakaan sitä haluaisi. Elämmehän me lesket (kamala sana) normaalissakin elämässä muiden keskellä.

Lue lisää

Kysyit karsisinko joitain pois,no vastaan sinulle,että en sitten varmasti karsisi ketään pois,mutta vähänväliä saa lukea että kun mieheni/vaimoni kuoli,niin tulin vain ajatelleeksi tälläistä asiaa.
Anteeksi ei ollut tarkoitus loukata ketään.
Minun suvussani on ollut synti ja häpeä jos joku olisi eronnut,siksi ajattelin että onkohan täälläkin samanlaista häpeilemistä.
Kyllä niinkutsutussa pakkoavioliitossakin on kurjat oltavat,sen olen tullut huomaamaan vain veljeni liitosta,vaimo sai mennä mielin määrin minne halusi,eikä kenellään ollut nokan koputtamista,sen sai sukuni aikaan,veljeni olisi siitä liitosta lähtenyt,mutta kun olisi heti leimattu mustaksilampaaksi.Ei veljeni sitä kuitenkaan kestänyt kun sai sydäninfaktin ja kärsimykset loppuivat.
Onkohan näitä mummonmökkejä siksi enemmän myynnissä,kun miehet kuolevat ensin,ei ole montakaan vaarin mökkiä näkynyt.

SkillaN kirjoitti:

viestittelijöiltä kysellyt, onko leski vai eronnut,kirjoittajina aivan samassa asemassa.

Ehkäpä lesket puhuvat enemmän yksin jäännistään,ikävästään, eronneet haluavat unohtaa ja etsivät uutta ystävääkin,eivät halua puhua asiasta niin avoimesti.
Monelle ero voi olla kipeä asia ja sitä ei voi riepotella palstoilla.
En minäkään olisi konetta hankkinut mieheni eläessä, mutta nyt on ollut hyvä asia,voin näin purkaa tuntojani, esittää omia mielipiteitäkin.
Ei tarvitse olla yksinäinen, täällä olevat kirjoittajat ovat kuin suurta perhettä ja hyvää seuraa.
Mitä enemmän kirjoittelee, yhteydet lämpenevät,tulee tuttuja nikkejä ja joskus voi jopa tavata aivan livenäkin.

Lue lisää

Siksi minä ajattelin kysellä kun ei kukaan koskaan mainitse siitä asiasta mitään,kyllä on paljon eronneita,kun katselee noita kirjeystäviä hakevia,moni siellä sanoo suoraan että on eronnut,en näe siinä mitään pahaa,olen vain utelias,mökin ukon vaimo.
Minun mielestäni saa erota jos suku ei kovin pahasti paina päälle,niin tiedän tehneen.
Mutta todella pyydän anteeksi jos jotakuta loukkasin.Ja ainahan on niitä kesäleskiäkinDDDDD

ihmetteliä kirjoitti:

Siksi minä ajattelin kysellä kun ei kukaan koskaan mainitse siitä asiasta mitään,kyllä on paljon eronneita,kun katselee noita kirjeystäviä hakevia,moni siellä sanoo suoraan että on eronnut,en näe siinä mitään pahaa,olen vain utelias,mökin ukon vaimo.
Minun mielestäni saa erota jos suku ei kovin pahasti paina päälle,niin tiedän tehneen.
Mutta todella pyydän anteeksi jos jotakuta loukkasin.Ja ainahan on niitä kesäleskiäkinDDDDD

Lue lisää

ainakaan loukannut, et todella.
Vieläkö tänä päivänäkin suku noin paljon vaikuttaa, olen luullut että sellaista ei enää ole.

Angi * kirjoitti:

Joskus vain kirjoittaessa lipsahtaa sellainen muoto kirjoitukseen ettei sitä oikein pohjimmiltaan edes haluaisi sanoa.
Mutta kyllä minä kuitenkin olen sitä mieltä että jos vanhemmilla on ulkopuolella kodin hyvä ja luotettava ystävä, johon voi todellisuudessa luottaa ja on myös itse luotettava.Saa lapset siitä hyvän esimerkin itselleen tulevaisuuteen. Mitä vähemmän vanhemmilla on ystäviä sitä heikommin lapset pärjäävät elämässään.
Sitten tulee tämä kauhea leskeys monen osaksi. Silloin olet tyhjiössä ei ole ketään jolle kertoisi. Kaikki ystävät ovat vain hyvän päivän tuttuja jotka ovat sitä edelleenkin.

Lue lisää

olen hämmentynyt huomatessani, miten samoin sanoin voisin puhua.

Leny kirjoitti:

Ai sinua ihmetyttää tällainen asia. Mielestäni se on jokaisen oma asia, mitä itsestään julki tuo. Keskusteluun mukaan huoliminen?? Haluatko itse karsia joitakin sivilisäädyn perusteella? Mutta siitä ei pääse mihinkään, että meitä naisleskiä on paljon ikäihmisten joukossa. Puolison menettänyttä ihmistä ymmärtää parhaiten toinen saman kokenut. Usein puheen vuorot koskettelevat tästä johtuvia tunne asioita. Suotakoon se meille ja heille. Toivottavasti me ei olla pilaamassa tällä muiden keskustelua. En minä ainakaan sitä haluaisi. Elämmehän me lesket (kamala sana) normaalissakin elämässä muiden keskellä.

Lue lisää

Tuskin kukaan pitää, sillä se titteli ei ole ensimmäisenä toivottujen listalla.

Usein yritänkin sen kiertää sanomalla esim. :"Sillon, kun mieheni vielä eli..." tms., jolloin ei tarvitse sitä käyttää.

Kaikki muut elämän antamat tittelit ovat helpompia: lapsi, tytär, ystävätär, sisko, rakastettu, kihlattu, morsian, vaimo, äiti ,Käly isoäiti, mummi, anoppi, ...

kirjar1 kirjoitti:

en täällä aikaani viettäisi, en ihan varmasti.
Oli meillä niin paljon yhteistä tekemistä ja harrstuksia ettei aika tullut pitkäksi, eikä kaivannut "virtuaaliystäviä".

Kävi vain niin, että iso osa niistä aviovuosien ystävistä ovat edellenkin pareja ja tiedäthän sen, kilpailevaa, ja varsinkin naisleskeä, on parempi olla liian usein tapaamatta. No, puolileikillään tämä, mutta osin on näin.

Nyt ovat päivät pitkiä, illat yksinäisiä ja viikonloput, niin, ei niissäkään mitään... joten täällä aika ajoin, ja kotitöitä valillä.

Eihän täällä ole väliä, onko mies vai nainen, yksin jäänyt vai jätetty... ja siksi juuri, täällä minäkin ihan liian usein.

Yksin istun iltaa.... mutta nyt omenia keräämään kun tässä jo istuessani vähän aikaa näiden omenien antamien pyhätöiden välillä selkää lepuutin.
Rouskis... omenaa poskeen.

Lue lisää

....kyllähän asia on juuri noin.

Mutta niitä kivoja miehiä ei ilmeisesti kasva joka oksalla, niinkuin niitä omppuja.

**********************************

Toivotetaan onnea toinen toisillemme.

*************************************

SkillaN kirjoitti:

viestittelijöiltä kysellyt, onko leski vai eronnut,kirjoittajina aivan samassa asemassa.

Ehkäpä lesket puhuvat enemmän yksin jäännistään,ikävästään, eronneet haluavat unohtaa ja etsivät uutta ystävääkin,eivät halua puhua asiasta niin avoimesti.
Monelle ero voi olla kipeä asia ja sitä ei voi riepotella palstoilla.
En minäkään olisi konetta hankkinut mieheni eläessä, mutta nyt on ollut hyvä asia,voin näin purkaa tuntojani, esittää omia mielipiteitäkin.
Ei tarvitse olla yksinäinen, täällä olevat kirjoittajat ovat kuin suurta perhettä ja hyvää seuraa.
Mitä enemmän kirjoittelee, yhteydet lämpenevät,tulee tuttuja nikkejä ja joskus voi jopa tavata aivan livenäkin.

Lue lisää

tätä alkanut käyttää ajanvietetarkoitukseen. Lasten perheet ostivat lahjaksi uuden, sillä eihän näiden käyttöikä ole kovin pitkä. Ensin luulin, etten ala tätä harrastaa muuta kuin entiseen malliin, asioiden hoitoon, mutta nyt jo täällä viihdyn välillä näilläkin palstoilla.

Oikein hyvää yötä meille kaikille!

Angi * kirjoitti:

Joskus vain kirjoittaessa lipsahtaa sellainen muoto kirjoitukseen ettei sitä oikein pohjimmiltaan edes haluaisi sanoa.
Mutta kyllä minä kuitenkin olen sitä mieltä että jos vanhemmilla on ulkopuolella kodin hyvä ja luotettava ystävä, johon voi todellisuudessa luottaa ja on myös itse luotettava.Saa lapset siitä hyvän esimerkin itselleen tulevaisuuteen. Mitä vähemmän vanhemmilla on ystäviä sitä heikommin lapset pärjäävät elämässään.
Sitten tulee tämä kauhea leskeys monen osaksi. Silloin olet tyhjiössä ei ole ketään jolle kertoisi. Kaikki ystävät ovat vain hyvän päivän tuttuja jotka ovat sitä edelleenkin.

Lue lisää

että meillä on monia perheystäviä, joiden kanssa pidämme yhtä.
Lapsillani on kaikilla perheet ja hyvin paljon ystäviä. Joskus tuntuu, että liian kanssa.
Lapseni ovat menestyneet elämässään ja suokoon Luoja, että jatkossakin kaikki menee hyvin.

Satu kirjoitti:

tätä alkanut käyttää ajanvietetarkoitukseen. Lasten perheet ostivat lahjaksi uuden, sillä eihän näiden käyttöikä ole kovin pitkä. Ensin luulin, etten ala tätä harrastaa muuta kuin entiseen malliin, asioiden hoitoon, mutta nyt jo täällä viihdyn välillä näilläkin palstoilla.

Oikein hyvää yötä meille kaikille!

Lue lisää

kaikille!
Minun siippani huhuilee minua katsomaan kiinnostavaa Ykkösdokumenttia, joka on jo mennyt jonkun aikaa ykköskanavalla.

Satu kirjoitti:

Tuskin kukaan pitää, sillä se titteli ei ole ensimmäisenä toivottujen listalla.

Usein yritänkin sen kiertää sanomalla esim. :"Sillon, kun mieheni vielä eli..." tms., jolloin ei tarvitse sitä käyttää.

Kaikki muut elämän antamat tittelit ovat helpompia: lapsi, tytär, ystävätär, sisko, rakastettu, kihlattu, morsian, vaimo, äiti ,Käly isoäiti, mummi, anoppi, ...

Lue lisää

En myöskään käytä sitä, vaan mieluummin jotain kiertoilmaisua. Kun mieheni kuoli olin vasta 45 vuotias, ja sain odottaa vuosia ennenkuin sain kohtalotoverin tutusta ja sukulaisesta. Vanhemman veljeni vaimokin jäi leskeksi vasta 75 vuotiaana. Nyt vasta eläkkeellä ollessani olen tutustunut muihin kohtalotovereihin. Ja on saanut puhua nyt ne puheet, jotka olisi pitänyt saada purkaa silloin yli 20 vuotta sitten.

Satu kirjoitti:

....kyllähän asia on juuri noin.

Mutta niitä kivoja miehiä ei ilmeisesti kasva joka oksalla, niinkuin niitä omppuja.

**********************************

Toivotetaan onnea toinen toisillemme.

*************************************

Lue lisää

yhtä sun toista yhdessä. Illat on sellaista aikaa, jonka kumpikin viettää tavallaan. Mieheni pitää sellaisista TV-ohjelmista, joita minä en välitä katsoa. Minä joko luen tai olen sitten näillä palstoilla.
Huutelemme kyllä toisillemme pitkin iltaa juttuja, joita juolahtaa mieleemme. Ei kai se nyt tarkoita, että pitäisi joka hetki kyhnöttää vierekkäin. Annamme sentään toisillemme jonkinlaisia vapauksiakin.

Lienee syytä minullakin onnitella itseäni ja rakasta miestäni, että olemme saaneet elää tähän asti suht. koht. onnellisen elämän. Mutta niinhän se on, eilinen on mennyt, huomisesta en mitään tiedä, tänään auttaa Herra.

mummeliini kirjoitti:

että meillä on monia perheystäviä, joiden kanssa pidämme yhtä.
Lapsillani on kaikilla perheet ja hyvin paljon ystäviä. Joskus tuntuu, että liian kanssa.
Lapseni ovat menestyneet elämässään ja suokoon Luoja, että jatkossakin kaikki menee hyvin.

Lue lisää

kotonaan erottamaan jyvät akanoista. Kun teillä on paljon ystäviä ollut niin lapset ovat kuulleet teidän maininnan kuka oli mukavin, tai kuka jotakin oli sanonut väärin. Lapsilla on tarkat korvat ja vanhemmat ovat heidän esikuviaan.. Siksi haluaisinkin että kaikilla lapsilla olisi omat rakkaat vanhemmat, tai hyvät kasvatti vanhemmat.

ihmetyttää kirjoitti:

sellainen asia täällä että ovatko kaikki naiset leskiä,tai vielä kristillisessä avioliitossa,
eikö eronneita ole kukaan,vai pitääkö sen salata
jos on eronnut,eikö heitä huolita keskusteluun mukaan laisinkaan.
Entäs naimattomia,jotka eivät ole koskaan olleetkaan naimisissa olleetkaan ja entäpä avoliitossa elävät.Tälläinen pieni kyselytunti vain,olisi saanut kyllä tehdä tähän uuden aloituksen,mutta meneehän se näinkin.

Lue lisää

Sinä olet ja kaikki eronneet sydämellisesti tervetulleita kirjoittamaan mieli piteitä siinä kuin aviossa olevat. Ei kukaan tule paremmaksi ihmiseksi jos on aviossa tai leski. Kaikki ihmiset ovat minun näkökulmastani yhtä hyviä. Samoin naimattomat kaikki ovat aivan yhtä siunattuja. En ymmärrä mistä olet sellaisen ajatuksen saanut itsellesi, että jotenkin hyljeksittäisiin? Ei hyvänen aika niin ei saa tapahtua.

Muija kirjoitti:

kun katselin tätä ketjua ja aloin itsekin kirjoitella tämän syyskuun alkupäivinä.
Tunsin olevani ainut "kristillisessä avioliitossa" elävä. Ikäiseni muut kirjoittajat ovat olleet leskiä ja ei siinä mitään, ihan mukavia ihmisiä, mutta eronneita ei ole ollut. Johtuukohan siitä, että meidän ikäluokassamme on vähemmän eronneita. Yksi vanhin eron kokenut ihminen, jonka tunen on oma äitini, lähes 90 v.Hän ei ole koskaan mennyt uudelleen naimisiin. Isäme oli uudessa liitossa ja hänen toinen vaimonsa oli mielestäni oikein mukava ihminen, mutta sitä emme koskaan sanoneet äidille, sillä äiti ei olisi tykännyt, silä siinä taisi olla joku kolmiodraama silloin aikoinaan. Kipea asia.
Joku on sanonut minulle joskus että avioero on sukuvika, mutta en usko, sillä me lapset emme ole ainakan vielä eronneet ja jos olisimmekin, niin eihän se niitä suurimpia pahan tekoja ole, vaikkakin surullista useimmiten.

Lue lisää

Mutta annetaan poiketa.. Voin sinullekkin sanoa ettei avio-ero ole enään mikään kauhu tarina kuten ennen vanhaan. Minun äitinikin on eronnut viisi keraa vasta kuudes avioliitto onnistui. Me naispuoliset emme sitten ole eroilleet kukaan mutta kaikki veljemme kylläkin.

SkillaN kirjoitti:

viestittelijöiltä kysellyt, onko leski vai eronnut,kirjoittajina aivan samassa asemassa.

Ehkäpä lesket puhuvat enemmän yksin jäännistään,ikävästään, eronneet haluavat unohtaa ja etsivät uutta ystävääkin,eivät halua puhua asiasta niin avoimesti.
Monelle ero voi olla kipeä asia ja sitä ei voi riepotella palstoilla.
En minäkään olisi konetta hankkinut mieheni eläessä, mutta nyt on ollut hyvä asia,voin näin purkaa tuntojani, esittää omia mielipiteitäkin.
Ei tarvitse olla yksinäinen, täällä olevat kirjoittajat ovat kuin suurta perhettä ja hyvää seuraa.
Mitä enemmän kirjoittelee, yhteydet lämpenevät,tulee tuttuja nikkejä ja joskus voi jopa tavata aivan livenäkin.

Lue lisää

läheisin ystävä mieheni lisäksi myös ystävä jonka kanssa saan jutella salaisuudet, eikä mikään vaarallinen ole vuotanut,toinenkin yhtä hyvä,sisaruksillenikin kyllä joillekkin, netistä olen saanut muutaman ystävän jonka kanssa voin keskustella mistä vain,tapaamisiin ei ole ehtinyt kun yhden kanssa, odotin nettitapaamisia syksyllä vaan ei sitä kuulunut,

Angi * kirjoitti:

Sinä olet ja kaikki eronneet sydämellisesti tervetulleita kirjoittamaan mieli piteitä siinä kuin aviossa olevat. Ei kukaan tule paremmaksi ihmiseksi jos on aviossa tai leski. Kaikki ihmiset ovat minun näkökulmastani yhtä hyviä. Samoin naimattomat kaikki ovat aivan yhtä siunattuja. En ymmärrä mistä olet sellaisen ajatuksen saanut itsellesi, että jotenkin hyljeksittäisiin? Ei hyvänen aika niin ei saa tapahtua.

Lue lisää

että minä olen eronnut,en muuten ole näin pian paljastuu että,eroteltais jyvät akanoista.
En mene vannomaan vaikka ero tulisikin,mistä sitä tietää,jos ukko löytää nuoremman tai jonku rikkaan lesken.

Angi * kirjoitti:

kotonaan erottamaan jyvät akanoista. Kun teillä on paljon ystäviä ollut niin lapset ovat kuulleet teidän maininnan kuka oli mukavin, tai kuka jotakin oli sanonut väärin. Lapsilla on tarkat korvat ja vanhemmat ovat heidän esikuviaan.. Siksi haluaisinkin että kaikilla lapsilla olisi omat rakkaat vanhemmat, tai hyvät kasvatti vanhemmat.

Lue lisää

oli. Enpä ole maininnut opettaneeni lapsiani erottelemaan jyviä akanoista, kuten sanot. Ehkäpä sinulla on sellaisesta kokemusta, kun moinen päähäsi pälkähti.
Aivan ihmeellinen ja aivan irrallinen mielipide.

Se on totta, että on hyvä, että lapsilla on hyvät, rakastavat vanhemmat, olipa ne sitten biologiset tai kasvatusvanhemmat.

Angi * kirjoitti:

sanoja ja kadutaan mitä ollaan taas höyrytty..

Hyvää päivän jatkoa sinulle Lenny..

Ensirakkaus on kuin rokote,joka estää ihmistä
sairastumasta toistamiseen.

Nämä laulun sanat osuvat aivan oikeaan,
mistä tunnet sa ystävän onko luonasi aina hän.

Mietin tässä kohtaa,että eihän ystävä voi aina olla luonain,mutta kun tulee vaikeaa,silloin
haluais että ystävä olisi luona.

En tarvitse kuin yhden todellisen ystävän,
johon voi luottaa,ja jolle voi uskoutua niin
ilossa kuin surussakin.

Ihminen voi luvata uskollisuutta ja tottelevaisuutta,mutta voiko hän luvata rakkautensa kestvän.Vilpittömästikkin vannottu vala on mielettemyys,ja niinpä se vain harvoin täytetään,joten olisi yhtä hyvin voinut olla vannomatta.

Hehermanni kirjoitti:

Ihminen voi luvata uskollisuutta ja tottelevaisuutta,mutta voiko hän luvata rakkautensa kestvän.Vilpittömästikkin vannottu vala on mielettemyys,ja niinpä se vain harvoin täytetään,joten olisi yhtä hyvin voinut olla vannomatta.

Lue lisää

ken vannoo,ken ei.

puristaa kirjoitti:

ken vannoo,ken ei.

Kaikkihan vannoo papin edessä rakkautta ja uskollisuutta.

mitä vannoo kirjoitti:

Kaikkihan vannoo papin edessä rakkautta ja uskollisuutta.

Mutta minulla oli maailman kultaisin isosisko yhessä tehtiin aina kaikenlaista,kesäisin hän vei minua uimaan,talvisin hiihtään ja laskeen kelkkamäkeä.Hänelle suruni ja iloni kerroin,äiti ei voinut auttaa hän oli kuuromykkä.

Siirrytään etusivulle on helpompaa löytää .

kolkuttaja kirjoitti:

Siirrytään etusivulle on helpompaa löytää .

Minun läheisin ystäväni oli sisareni miehen sisar,aivan ihmeellinen ystävä.