Millaisia asuntoja on teillä kenellä on useampia lapsia uusperheessänne? Omassa tapauksessani lapsia on yhteensä viisi, tosin kaikki ovat exillämme noin puolet ajasta. Tarvittaisiin aikasen iso kämppä, että kaikille olisi omat huoneet tai edes osittain jaetut, koska mitään "leirielämää" olohuoneen lattialla en halua kenenkään lapsista joutuvan viettämään. Toistaiseksi olen ollut sitä mieltä, että helpompaa kun on eri asunnot, ihan tällaisesta käytännön syystäkin. Kertokaa omia kokemuksianne.
asuntoasiaa
miten teillä muilla?
161234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä sellainen tilanne, että miehellä yksi lapsi minulla kaksi. Ja lapset käyvät joka toinen viikonloppu ja viikolla. Kyllähän se aika monta huonetta vaatii. Me päädyttiin neliöön, minun lapset jakavat huoneen keskenään, miehen lapsella on oma. Toimii ihan hyvin.
Meillä miehen lapset viettävät leirielämää, joka toinen vkl.Itseäni ärsyttää, kuten varmaan lapsiakin, että tilaa on niin vähän...Olohuone on kuin leiripaikka...
Asuimme kahdestaan poikani kanssa kolmiossani, tavatessani tulevan avoni.
Avoni haluaisi, kuten minäkin, isomman huoneiston, mutta aina se kaatuu maksukysymykseen.
Minulla on tämä kämppä miltei oma jo, miehellä ei ole omaisuutta.
Olen jo miltei 50-kymmppinen, enkä enään halua isoa asuntovelkaa omalle kontolleni, sillä tuskin oma poikani enää kauan kotona asuu.Mies taas ei halua rahoittaa omistusasuntoa kuin 1/4 osaosuudella.Pattitilanne.
Lähes kymmenen vuotta meilläkin oli omat asuntomme ja yhteiselämä sujui erittäin hyvin. Ei mikään pakko ole lyödä hynttyitä saman katon alle heti vaan onkin ihan kasvattavaa jos suhde sujuu ilman yhteen muuttamista ja suujuukin paremmin jos ei hätäillä. Olimmekin itsenäisiä kummatkin joten luulen että itsenäistymisen puutteen vuoksi ja mustasukkaisuuden takia monilla on pakko heti vahtia toista. Minkä muun takia muka sitten pitää äkkiä muuttaa koko paskan samaan luukkuun? Onks se ihan järkevää ja viisasta varsinkaan jos on kummallakin tai toisella jo kakaroita edellisestä suhteesta? Ei mikään ihme jos hermot menee epäluonnollisista kokoonpanoista ja pakottamisesta johonkin yhteis asumiseen! Ihan sairasta niputtaa eri perheiden lapsia väkisin saman katon alle. Johan sijaisperheiden huostaanotetut lapsetkin kärsii ja oirehtii normaaliperheiden lapsia enemmän. Mikä katastroofi se on lapselle jos yht äkkiä kotiin muuttaa tai pitäisi muuttaa saman katon alle joidenkien muukalaisten kanssa kommuuniin.
Seitsemän lasta, kaksi aikuista, tilaa 90 neliötä. Lapsilla (12-21 v.)kaksi pientä huonetta joissa kerrossängyt ja sotku, vanhemmilla pieni huone, jonne juuri mahtuu pieni parisänky. Kaikilla hermot kireällä, mutta rahaa ei ole isompaan eikä kunta tällaisille anna vuokra-asuntoja kun tää on oma.
Täytyykö kamalan sakin ahtautua pieneen bunkkeriin? Ei kannata liikaa alkaa sakkia ahnehtiin samoihin nurkkiin. Johan se on omaa tyhmyyttä ja silloin ei auta valittaakkaan vaan kärsiköön hermojen menetyksestä jos ei äly leikkaa! Säälittää vaan lapsia kun heidän on pakko elää jossain ihme kommuuneissa ja ahtaissa luukuissa sänkyjä kattoon asti kasattuna kuin armeijassa.
Kiitos provosoivasta säälistäsi. Joskus se rakkaus on vaan neliöitä tärkeämpi, vaikka sitten hermoja ahtaus kiristääkin. Eihän ahataudessa mitään järkeä ole, mutta onko siinäkään järkeä, että kaksi ihmistä asuu yli 400 neliön palatsissa. Tämän päivän Suomessa kuitenkin valtaosa asuu ahtaasti, sinulla riittää paljon säälittävää.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! Jokainenhan on oman elämänsä itse kehitellyt ja vastuussa itse tekemisistään jotenka mitä valitatte? Niin makaa kuin petaa, vai mitä? Naurattaa vain surkimusten ruikutukset ja Suomi on harvaan asuttu maa, jotenka ei luulisi kenenkään valittavan ahtaudesta. Ihan oma vika jos ahtaa luukkunsa liian täyteen tuntemattomia!
Naapurissamme on kahdella yli 1000 neliöö ja se alkaa olla jo palatsi. Palatsin näköinenkin verrattuna pikku taloomme.
tajuu jo jotai, yhteen muutetaan, jo taloudellisista syistä, kahden kämpän vuokra,sähköt,ylläpito yleensä, tulee kalliimmaks kun kaksi rakastavaista yhtyy samaan talouteen,lapsineen, sit kun yhdessä ollaan, rahaa säästyy, kaikkeen ylellisyyteen, mihin sun ymmärrys ei riitä, sorry, elämä on...!
Mitä on se ylellisyys jos on hermot menetetty? Säälittekö edes niitä pakosti yhteen niputettujen kakaroiden hermoja? Mikä on niin ylellistä että täytyy ahtaa kaksi perhettä samaan pieneen luukkuun? Sorry mutta olen sitten mielummin vailla "ylellisyyksiä" kuin ahtautuisin hermot kireellä johonkin pieneen luukkuun ulkopuolisten kanssa. Eikö asuin rauha ja väljyys ole sitä parasta ylellisyyttä? Huomaankin jatkuvasti hermot kireellä ja naama punaisena lääkityksellä olevia psyyke vammaisia ihmisiä. Ei mikään ihme jos lääke teollisuus kukoistaa kun nappuloita popsitaan itse aiheutettuihin vaivoihin. Rahan arvoinen keksintö olisi jos joku keksii täsmä lääkkeen taloudellisista syistä yhteen muuttaneiden mieliala lääkitykseen. Lapset vieläpä tarvii sopeutumis lääkkeitä enemmän kuin aikuiset rahan ahneet paskat. Aikuisille vaan tukku rahaa niin vaivat lähtee sillä. Ahneushan maan perii, eikö niin?
Että eräcamping vaan pystyyn ja telttaa teltan viereen, trangialla saa makoisat aamupuurot... ;D
Ei niitä kalliita suuria asuntoja paljoa ostella, jos toinen/molemmat velanottajista ovat elatusvelvollisia. Että taputtakaa käsiänne kaikki katkerat exät, elintason paranemista ei tapahdu myöskään sillä entisellä aviopuolisollanne. Elleivät sitten nai jotakuta todella rikasta ihmistä. ;)
Onko suomalaiset tosiaan noin ilkeitä? Ei näissä kukaan ole valittanut, on vain todettu tosiasiat. Kyllä ahdasta on jos on pienet tilat ja se siitä. Olkaa tyytyväisiä jos teillä on tilaa ja rakkautta, mutta miksi ihmeessä olette tuollaisia leuhkijoita ja yritätte vääntää vahingoniloa mistä vaan. Alkuperäinen kysymys oli asiallinen ja siihen tuli asiallinen vastauskin, mutta sitten alkoi räksyttäminen. Ihme sakkia!
Hyvänen aika sentään! Kait teil on pihas navetta tai joku ulkorakennus! Mene itse sinne omien kakaroittes kans, ja anna miehen ja hänen lastensa olla omassa rauhassa talossa. Jo on kumma että toisten lapset aina tuottaa ongelmia, mutta omat kakarat ei koskaan.
Täällä kaikki naikkoset valittaa aina kun se ja se on ongelmalapsi, mutta koskaan ne ei valita omista kakaroistaan.
Opeta kakaras suvaitsemaan ja luovuttamaan talo ja omat huoneet miehen omille lapsilleen. Kyllä työ nyt navetassa tai ulkohuussissa viikon pärjäätte!
Sopu sijaa antaa.
Vierivä kivi ei sammaloidu.
Kyllä meteliä maailmaan mahtuu.
Aika parantaa... aika monta juttua.
Parempi pyyt pienessä pivossa kuin lepakoita tapulissa. Kaikki on niin suhteellista.
Että jada jada jada vain itsellesikin, mie meen ny lypsämään lehemät. Jo nyt on aikoihin eletty, että joku muuttais navettoon lehemiä hättyyttelemään. Ulkohuussi on vanhentunut laitos.
Me muutimme ensin hiukan isompaan asuntoon siten, että mieheni lapsille tuli oma huone omaan käyttöön. Näin oli sitten kaikilla perheenjäsenillä oma "reviiri". Tai niin kuvittelimme. Ei se yksi huone oikein riittänyt kolmen lapsen tarpeisiin, etenkin, kun nämä ovat meillä huomattavasti enemmän kuin joka toinen viikonloppu. Huomattavasti parempi se kuitenkin oli, kuin aiemmin, jolloin kaikki lapset "leiriytyivät" yhteen huoneeseen, joka silloin muuttui yhdeksi isoksi patjamereksi...
Lopulta kävi niin, että ostimme oman tontin ja rakensimme sille oman kodin, jossa on jokaiselle lapselle oma huone, huolimatta siitä asuuko täällä vakituisesti vai ei. Jopa on sopua riittänyt!
Me puolisoni kanssa asumme (vielä) kaksiossa, ja onhan silloin aika ahdasta kun puolisoni kolme lasta tulevat luoksemme. Silloin meillä ratkaisuna on, että me aikuiset nukumme olohuoneessa (sohva & patja) ja lapset nukkuvat meidän parisängyssä (kaikki mahtuvat hyvin kun ovat vielä niin pieniä, että poikittain voivat siinä nukkua). Päivisin lapset saavat leikkiä olohuoneessa ja makuuhuoneessa, mutta eivät keittiössä (jo turvallisuussyistäkin). Vanhin on ekaluokkalainen ja silloin kun on läksyjen aika niin läksyt hoituu keittiön pöydällä.
Kohta meille on tulossa uusi perheenjäsen (la. 21.12.) ja olemmekin muuttamassa kolmioon. Siellä tilajärjestely on hoidetaan aluksi niin, että isommat lapset saavat itselleen ison makuuhuoneen (yhteiseksi) ja me ja vauveli nukutaan pienessä makuuhuoneessa. Olohuone tulevassa asunnossa on niin pieni ja siellä on vielä takkakin (turvallisuusriski), että siksi on hyvä, että "isoille" lapsille on isompi makkari niin pystyvät paremmin siellä leikkimään. Vaikka eivät olekaan meillä kuin jokatoinen viikonloppu yleensä.
Vaan jos elämä etenee suunnitelmien mukaan niin on meillä jo kolmen-neljän vuoden päästä oma talo. Sellainen, josta löytyy neljä "makkaria": aikuisille oma, nuorimmaiselle (yhteiselle lapselle) oma, poitsulle oma ja tytöille yhteinen. Eikä tuohon määrään tarvi edes mitään hirmu suurta taloa tehdä/ostaa.