Kun ihastutte/rakastutte, niin mikä saa mielenkiintonne heräämään? Onko se ulkonäkö vai luonne vai mikä? Ja jos kyseessä on ulkoinen olemus, niin onko ratkaisevaa jokin tietty yksityiskohta vaiko kokonaisuus?
Asiallisia vastauksia,kiitos!
Asiallisia vastauksia,kiitos!
Vastaukset 27
Vanhimmat
ainakin itsevarma käytös, viehättävä ulkonäkö, sellainen söpöys. Tyypillä pitää olla myös omaa elämää, eikä sellainen jatkuva yhdessä oleminen ole yhtään kiinnostavaa.
hänen olemisensa rytmistä (rauhallinen, mutta kiinnostuva ja innostuva), ulkoisesta olemuksesta (itsensä ja ympäristönsä tiedostava, sopivan itsetuntoinen ja muita arvostava, siisti), kauneudesta (pyrkimys hyvään, tavallinen ulkonäkö) ja ripauksesta kiinnostuksesta minua kohtaan.
Ihastun pikkuasioihin, hymyyn, kauniisiin eleisiin, hellyyteen, iloisuuteen ...
Rakastun aivoihin, näppäriin ajatuksiin, reiluun peliin, kokonaisuuteen ...
on fiksu, savuton, miel. alkoton, trendikäs, huumorintajuinen, osaa "keskustella", huolehtii itsestään niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, vastuuntuntoinen, naisennäköinen.
Ihmistähän oppii tuntemaan vasta ajan kanssa, siksipä ihastukseni ovatkin yleensä aina olleet minulle tuttuja entuudestaan. Esim. voi olla, että olemme treenailleet samalla salilla vuosikaudet kunnes sitten Amor ampuu nuolensa ja se on menoa.
Tämänhetkinen ihastukseni on todella itsevarma, sanavalmis, höpsö, puhelias, rento...Listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta tossa ne keskeisimmät.
*oih että Hän on ihana:D*
Hymy ja pilke silmäkulmassa...
haha, tuo oli minunkin vastaus, mutta mä en puhu suomea hyvin ja "pilke silmäkulmassa" sanakirjasta ei löydy. Kiitos, sinun ansiostasi opin uuden tärkeän sanan :)
ensimmäinen asia jonka huomaan on hymy, ja kun hänellä on loiste silmissään, uuuf... :)
Huomion kiinnittää puoleensa mieluiten lyhyempi, tummaverikkö, - ihastuksen sytyttää vauhdikkuus, kohtalainen älykkyys, huumorintaju, ja se kaikki muodostaa hyvinhoidetun kokonaisuuden, joka ei ole liian "lehmänlämmin", vaan sekoituksessa on ripaus poikamaisuutta.
Siinä lyhyt kuvaus viime ihastuksestani, hetero pelkäänpä.
Minut saa kiinnostumaan ulkonäkö, ja erityisesti luonne/kiinnostuksen kohteet ratkaisee. Varsinkin jos on paljon yhteistä ja muutenkin synkkaa hyvin :)
Ensimmäisenä kiinnittyy huomio onko nainen itsevarma , silmät ja hymy on myös jotakin kertova kokonaisuus. Tietysti ulkonäköä tulee katsottua ja brunetet on mun heikkous, mutta periaatteessa kun oikein rakastuu niin ei sillä sitten niin enää väliä, oma kulta näyttää maailman kauneimmalta ihmiseltä vaikka hän ei olisikaan aina niin parhaimmillaan =) Näiden ominaisuuksien päälle kun vielä omaa keskustelutaidot, niin siinähän se onkin...Onneksi oma paraskultaihanuus on jo löytynyt ja irti en kyllä aio päästää, niin harvassa näin ihanaa naista on =)
Tässäpä muutama kriteeri:
- Itsenäinen
- Itserakas
- Älykäs
- Kaunis
- Järkevä
- Huumorintajuinen
- Empaattinen
- Haasteellinen
- Tempperamenttinen
- Suvaitsevainen...
Tärkein on äly ja persoona. Älykäs ja sivistynyt ihminen saa oitis huomioni ja herättää mielenkiinnon. Ja jos äly on muovannut tälle ihmiselle monitahoisen, pohdiskelevan, syvällisen, kiehtovan ja voimakkaan persoonan, rakastun häneen.
Tarkoitukseni ei ole muuttaa tätä keskustelua taisteluksi, mutta voi hyvänen aika Maitreya.. Oletko varma, että kykenet rakastamaan ketään muuta kuin itseäsi? Sitäpaitsi oikeasti älykäs ihminen ymmärtää olla kehuskelematta älykkyydellään - viittaan tällä profiiliisi ja aikaisempiin kirjoituksiisi täällä eri keskusteluissa. On toki hienoa, jos sinut on testein todettu keskivertoa älykkäämmäksi, mutta tekeekö se sinusta ihmisenä arvokkaamman? Pisti silmään tuo itsesi toistaminen: äly, älykäs, äly...
Jos haluat antaa itsestäsi oikeasti älykkään kuvan, keskustele älykkäästi, kerro itsestäsi jotain mielenkiintoista sen sijaan, että itse painotat koko ajan älyllistä ylivertaisuuttasi ja sitä, kuinka vaadit älykkyyttä myös muilta tai kehuskelet, kuinka olet parempi ihminen kuin muut. Sillä ei ole merkitystä, verhoatko sanomisesi itseironialla vai et, taustalta paistaa liian räikeästi läpi todelliset mielipiteesi.
Mutta toisaalta, olet vielä niin nuori, että sinulla on runsaasti aikaa oppia "tavoille". Rakkauden, vakituisen ja pysyvän kumppaninkin löytäminenkin saattaa tuottaa vaikeuksia ennen kuin opit keskittymään myös muuhunkin, kuin itseesi. Toivon monta kasvun paikkaa ja kaikkea hyvää sinulle elämässäsi!:D
Olitkohan nyt hieman hätäinen arvioinnissa?
Miksei voi kertoa kiinnittävänsä ihannenaisessaan huomiota älykkyyteen? Tai siihen, mitä pitää älykkyytenä. Ja jos on melko älykäs, kai sen voi sanoakin? Kyllä siitä voi olla ylpeä ja iloinen. Ja monesta muustakin ominaisuudesta. Maailma murjoo joka tapauksessa, en usko, että helppoa on kellään, kun elää saa.
Minusta on hienoa, kun nuorella on uskoa itseen ja uskoa mahdollisuuksiin. Meidät suomalaiset on kyykytetty aivan käsittämättömään ylivaatimattomuuteen, manner-Euroopan ihmiset eivät tule koskaan tajuamaan sitä. "Mitä elefantti ajattelee meistä" jne, näin hokee media. Roskaa. Ja myönnän, olen itsekin pitkälle tekovaatimattomuuskasvatuksen tuote.
Mutta häpäisen nyt itteni, minäkin tykkään älykkäänoloisista ihmisistä, valitsen ihan salaa juuri heidät ystävikseni ja kavereikseni. Muut karistan ystävällisesti, mutta varmasti, en jaksa heitä välttämätöntä pitempään. Julistamatta yhtään mitään. Suojelen sillä tavoin itseäni muiden inholta, vaatimattomuudella.
Olkoon vaikka kuinka röyhkeää, jokaisella on valintansa ja makunsa. Eikö toisaalta olisi aika mukavaa, jos edes anonyymilla keskustelupalstalla voisi/uskaltaisi kertoa, mitä todella ajattelee, pukeutumatta sovinnaiseen kaapuun? Ihmiset ikääntyvät, kasvavat ja kypsyvät, muututaanhan me. En pidä kauhean nöyristä, epäilen teennäisyyttä tai sorry, yksinkertaisuutta. Voi joku olla pyhimyskin, ehkä.
Mutta kyllä sinunkin pointtisi ymmärrän, yleisluontoisena arviona sinällään arvokas.
Aidosti älykäs ihminen ymmärtää älynsä arvon. Jos haluaisin kehuskella älykkyydelläni, olisin jo lyönyt numeron pöytään. Sitä en tosin tule koskaan tekemään, sillä pidän tuota "maagista" numeroa enemmänkin poltinmerkkinä kuin kehuskelun aiheena. Se numero vaivaa minua, tekee toisinaan iloiseksi ja ylpeäksi, toisinaan taas masentuneeksi ja vihaiseksi.
Profiilini teksti on kirjoitettu huumoripohjalta ja jos luit sen loppuun asti, huomasit että mainitsin huonoissa puolissa myös ison egoni...:D
Minulle äly on enemmän kuin pelkkä testillä mitattu numero. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta minulle 'äly' tarkoittaa suunnilleen samaa kuin 'sielu' uskovaiselle. Älyssä ovat toisiinsa kietoutuneina persoona, luonne, mieli, kokemukset ja älykkyys. Ne yhdessä muovaavat ihmisen perimmäisen luonteen.
Minä olen ylpeä itsestäni ja älykkyydestäni. Se ei silti tarkoita, että pitäisin itseäni muita parempana. Mikä ihme suomalaisessa kansanluonteessa on vikana, kun mistään ei saisi olla ylpeä ilman että aletaan oitis pitää leuhkana?
Sanoit, että minulla on vielä "aikaa oppia tavoille"? Vastauksestani saat varmasti vain lisää vettä myllyysi, mutta menköön silti: En aio koskaan ns. 'oppia tavoille', vaan elän itselleni ja arvoilleni uskollisena. Ikä ei aina riitä määrittämään kunkin ihmisen elämänkokemuksen määrää, tämän luulisi sinunkin "vanhempana ja viisaampana" tietävän. Minulla on vielä paljon koettavaa ja opittavaa tässä elämässä, vaikka olen nuoresta iästäni huolimatta jo ehtinytkin nähdä, kokea ja oppia asioita. Minun elämääni ei säätele pelko muiden reaktioista tai mielipiteistä. Minulla on unelmia, minä toteutan unelmiani, minä elän unelmiani.
Maailmassa tulee aina olemaan ihmisiä, jotka vieroksuvat tapaani elää. Sen intensiteettiä, idealismia ja hedonismia. He kutsuvat minua itsekkääksi, vaikka todellisuudessa en ymmärrä miten voisin tuottaa onnea läheisteni elämään ellen itse ole onnellinen.
Antaa siis mennä :D
Älykkäissä naisissa on munaa..
Ja viel parempi jos Sulla on hyvä itsetunto - niin oot todellinen huippumimmi
tsemppiä
Loistavasti kirjoitettu. Samaa mieltä kanssasi kaikessa. Tyhjät kattilat kolisevat eniten, ja kirjoituksen kohteenasi ollut henkilö paukuttaa omaa rumpua vähän liian raskaalla kädellä että ottaisin häntä vakavasti. Kerran vielä - hyvin kirjoitettu, loistavaa syksyä sulle!
Sinkkuna ihastuminen oli loppujen lopuksi pintapuolista, ulkoisiin asioihin ihastumista. Mutta kun ihastuin ja myöhemmin rakastuin nykyiseen kultaani, kaikki vaan meni niin itsestään. Huomioni kiinnittyi hänen älykkyyteensä, yhteisiin asioihin, ihaniin silmiin, mielenkiintoiseen/jännittävään persoonaan, verbaliikkaan... hän lähti helposti juttuihin mukaan, oli ihanan hellyyttävä, tarpeeksi haasteellinen. Flirttaili ihanasti silmillään ja tuli vaan ottamaan mut... tiesi mitä tahtoi ja se upposi tähän tyttöön! ;)
Kylläpäs monilla tuntuu olevan kovat vaatimukset kumppaninsa suhteen.Jauhetaan että pitäis olla pilkettä silmäkulmassa ja ilonen ilme,ja flirttaileva ja itsevarma ja rento?
Haloo! kai ihmisissä on arkoja,elämän potkineita, surullisiakin ja silti mahdollisesti aivan ihania kultakimpaleita joissa se pilke, nauru ja huolettomuus on olemassa,mutta se täytyy löytää.
Ja älykkyyttä vaadittiin? siis sellaista matemaattista mensa-älykkyyttäkö? hohhoijaa.
Mun mielestä jonkinlainen viisaus ja kyky ylipäätään pysähtyä ja pohtia asioita,on paremmat termit tälle "älykkyydelle".
Mulle ihannekumppani ois hellä,ajatteleva,mahd.elämän kolhuja kokenut,hassu,herkkä ja miel. naiseksi tunnistettava.
Minun ihannekumppanini on sellainen, joka toivoo ihannekumppaniltaan mainitsemiasi asioita;D
noi Sun vaatimukset;
"kolhuja kokenut,hassu,herkkä ja miel. naiseksi tunnistettava.."
Mut en koe että ois jotenkin väärin haaveilla myös älykkäästä, kauniista, itsenäisestä naiseta.. Koska sellaisiakin on.
Ja on oikein hyvä että meillä on hieman erilainen maku - niin jokaiselle sitten löytyy myös sopiva kumppani - enemmin tai myöhemmin
Tässä on jo aiakaisemmin joku kritisoinut älykkyyden merkitystä ihastumisessa. Ihmeellistä! Tässä tehtiin mielestäni galluppia ja luonnollisesti tulee hyvin erilaisia vastauksia koska olemme erilaisia.
Ja miksi tulkitset älykkyyden negatiivisena asiana? Kun älykkyydestä puhutaan, monille tulee kai mieleen matemaattinen älykkyys, jota mitataan testeillä... äykkyys on kuitenkin laajempi käsite, joka pitää sisällään mm. luovuuden ja sosiaalisen tunneälyn. Myös sivistyneisyys on laskettavissa tuohon... se että on tietoa asioista siinä määrin ,että saadaan rakentavaa keskustelua aikaiseksi.
Ja korjataakseni hieman asiaa: mainitsemani ominaisuudet eivät olleet vaatimuksia, vaan asioita jotka kiinnittivät HÄNESSÄ huomioni ja saivat syttymään. Itse kun olen arempi edes lähestymään ketään... ja luurankonsa on jokaisella kaapissa, luonnollisesti.
Oikeastaan noi asiat, jotka säkin mainitsit, ovat naisessani: "hellä,ajatteleva,mahd.elämän kolhuja kokenut,hassu,herkkä ja miel. naiseksi tunnistettava". Asiat voi pukea sanoiksi niin monella tavalla. Ihanan heleää syyspäivää kaikille!
..mitään tilastotieteilijää tai matemaatikkoa pidä välttämättä sillä tavalla älykkäänä, että haluaisin sellaisen kanssa jakaa elämäni..
Älykäs tai paremminkin tunneälykäs kuvaa monipuolisesti lahjakasta ihmistä jolla elämä on joka sektorilla hanskassa; esim. hänellä on hyvä yleissivistys, osaa keskustella eri asioista ja eri tyyppisten ihmisten kanssa, osaa argumentoida ja kritisoida asioita, on jonkun koulunkin on käynyt, ymmärtää taloudesta, osaa kieliä, on empaattisuutta - niin ja tällainen mun älykkö osaa jopa keittää munankin, heh
ihan täysin yhdyn tuohon mielipiteeseen; ei jaksa tod.hymyillä suu korvissa aina,niin syitä on monia. esim.töissä tapaa usein kivoja tapauksia, mutta ei siinä hirveesti viiti ruveta naureskelemaan...menee siinä jo pasmat sekasin muutenkin helposti ja kiirekin on ..ainakin jos tekee tällasta hommaa ninku minä.vapaalle kun pääsee onhan se eri asia olla rentona ja omana itsenään, mutta ei ne kultakimpaleet söpöt o aina mestoilla.vaatimuksia?mitä enempi on kokenut, sitä vähemmän niitä on.sellainen aito ihminen ja reipas, eikä mikään nyhverö.siinä se,kymppi tulee.
...se on sisin mikä ratkaisee!