Olen gradua vaille valmis luokanopettaja. Gradun mietintä ja työstäminen on alkanut ja aiheen rajaus- ja kohdentamisavuksi ajattelin haistella tuulia ja mielipiteitä täältä myös täältä.
Eli kiinnostuksen kohteenani on tämän päivän lapsuus ja kasvatuskultuuri. Paljon puhutaan lapsuuden katoamisesta ja siitä kuinka kasvatuskulttuuri on muuttunut ja vaikuttaa näinollen nykypäivän lapsiin.
Ideoita graduaiheen fokusoinnista otan mielelläni vastaan. Mikä sinua mietityttää aiheessa? Millaisista asioista haluaisit tuloksia?
Itseäni kiinnostaa lasten tutkiminen aiheesta esim haastattelemassa jne. Mitenhän lapsia voisi haastatella, jotta saisi tietoa kasvatuskulttuurista ja tämänpäivän lapsuudesta? Aikuisten haastattelussa usein piilee vaara, että saa "kaunisteltuja" vastauksia, jotka eivät johda mihinkään tuloksiin.
Kiitos teille!
Eli kiinnostuksen kohteenani on tämän päivän lapsuus ja kasvatuskultuuri. Paljon puhutaan lapsuuden katoamisesta ja siitä kuinka kasvatuskulttuuri on muuttunut ja vaikuttaa näinollen nykypäivän lapsiin.
Ideoita graduaiheen fokusoinnista otan mielelläni vastaan. Mikä sinua mietityttää aiheessa? Millaisista asioista haluaisit tuloksia?
Itseäni kiinnostaa lasten tutkiminen aiheesta esim haastattelemassa jne. Mitenhän lapsia voisi haastatella, jotta saisi tietoa kasvatuskulttuurista ja tämänpäivän lapsuudesta? Aikuisten haastattelussa usein piilee vaara, että saa "kaunisteltuja" vastauksia, jotka eivät johda mihinkään tuloksiin.
Kiitos teille!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuossa tulikin mieleeni kun pohdin, että miltä ulkopuolisen korvaan kuulostaisi sellainen, jos ottaisin otoksen tämän päivän lapsista (muutama jostakin tietystä ikäryhmästä) sekä näiden lisäksi haastattelisin vanhuksia heidän lapsuusmuistoistaan ja-kokemuksistaan kysellen?
Kyselisin esim. minkä ikäinen oli/on lapsi siinä kulttuurissa missä eli/elää?, mistä lapsi sai/saa päättää?, mikä oli/on lapsen työtä?... ym.ym lapsuuteen ja lapsena olemiseen liittyvä asioita.
Näin tulisi näkökulmaa kahdesta aivan erilaisesta kasvatuskulttuurissa, niissä eläneiltä yksilöiltä. Ja niitä voisi sitten verrata, sekä aidon elämän esimerkeillä todistaa sitä onko lapsuus muuttunut ja miten.
Uskon vanhusten olevan vieläpä lähempänä lapsuuttaan, kuin tätä päivää. Niinhän sitä sanotaan, että vanhus tulee lapseksi jälleen. Ympyrä sulkeutuu.
kolmee sukupolvee, noita"suuria ikäluokkia" sotien aikaan lapsuuttaan eläneet, sitten -80 luvulla lapsuuttaan eläneet ja nyt nämä 2000-luvun naperot.
Mun ja mun pojan (16v) lapsuuden aikana jo on kaikki mullistunut, kaikilla tavoin. Olis varmaan hieno tutkimus yhdistää kolmen sukupolven kokemukset yksiin kansiin, oisko liikaa?
hyvä idea tuo useammankin sukupolven mukaanotto. En tiedä sitten meneekö se liian laajaksi? Kun en todellakaan halua elämäntyötä tästä gradusta!:D
tuleekin viisaustieteen rohvessori, olis ainakin aineistoo! =)
mut oikeesti, jos vertaat 1900-luvun alun ja 2000-luvun alusta näkemyseroja, ehkä riittäis ;)
ei se tuollaisellakaan otoksella välttämättä mene liian laajaksi, rajaat vain tutkimusongelmat mahdollisimman hyvin. Nyt sinulla on mielestäni hippasen liian laaja skaala. Mieti mitä oikeastaan haluat tietää, siis ihan selkeä kysymys ja lähdet siltä pohjalta miettimään. Alkuperäisessä viestistäsi poimin jo neljä suureempaa ja erittäin laajaa pääkäsitettä. Jo pelkästään niiden määrittelyyn teoriaosassa menisi parisen sataa sivua, puhumattakaan tutkimuskysymysten keksimisestä.
Rajaus, rajaus ja rajaus, ne on ne tärkeimmät. Ja ainahan voit sitten laajentaa samasta aiheesta kun teet väittärin sitten joskus ;D
"Itseäni kiinnostaa lasten tutkiminen aiheesta esim haastattelemassa jne. Mitenhän lapsia voisi haastatella, jotta saisi tietoa kasvatuskulttuurista ja tämänpäivän lapsuudesta?"
Tästä tulee mieleen, että mennään jälleen hieman väärässä järjestyksessä. Eli fiksuinta on kyllä miettiä mitä haluaa tutkia, rajata aihetta ja sen jälkeen vasta menetelmiä.
Ylipäänsä lasten kanssa kannattaa miettiä minkä ikäiselle "kuiva" haastattelu on paras keino selvittää lapsen ajatuksia.
..tehnyt proseminaarini lyhenevän lapsuuden ilmiöstä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Olisi mielenkiintoista jatkaa samasta aiheesta.
Siitä kiinnostukseni juuri tämän päivän lasten tutkimiseen ja heidän mielipiteidensä kartoittamiseen lapsena olosta ja lapsuudesta 2000 -luvulla.
Törmäsin kuitenkin samasta aiheesta tehtyyn graduun.. Katkaiseekohan se ideoiltani siivet? Gradu oli tehty tosin vuonna -93 eli yli 10 vuotta sitten ja siinä oli haastateltu 9 -vuotiaita lapsia em. aiheesta.
Voithan ottaa jollain tavalla hieman eri näkökulman ym. kuin mitä aiemmassa gradussa on. Oliko tuossa gradussa haastateltu ainoastaan lapsia, vai myös vanhuksia tai vanhempia ihmisiä?
...näkökulmana oli vain lasten haastattelu. Siksipä mietinkin, että jos ottaisin omaan graduuni lasten ajatusten lisäksi vanhusten muistelmia...
Olenko oikeassa että tämänkaltaisen tutkimuksen kannattaisi tehdä haastattelemalla?
Toisaalta olisihan se enemmän rajattu tutkimusongelma, jos keskittyisin ainoastaa tämän päivän lasten käsityksiin. Ei menisi liian laajaksi.
Toinen gradu on tehty yli 10 vuotta sitten (itseasiassa omana lapsuusaikanani) ja tuostakin lähtien asiat ovat jo paljon muuttuneet. Pakostakin omaan tutkimukseeni tulisi samoja aineksia ja osa-alueita kuin tuohon toiseenkin graduun. Että olisiko se sitten plagioinnin merkki.
Ei se ole plagiointia, jos mainitset ja jopa käytät aikaisempaa gradua omassa teoreettisessa viitekehyksessäsi. Päinvastoin on toivottavaa, että oma tutkimus suhteutetaan aikaisempiin saman aiheen tutkimuksiin. Plagioinniksi se menee silloin jos kopiot työn tai osia siitä, mainitsematta lähdettä, omaan työhösi.
Lasten haastattelemisessa on omat ongelmansa. Siihen vaaditaan vähintään huoltajien suostumus ja joskus jopa huoltajat ovat mukana haastattelussa, siinä tulee sitten näitä luotettavuusongelmia -esim. vastaako lapsi rehellisesti, vai vanhempien mieliksi. Mutta aihe on kyllä mielenkiintoinen.
nykyään lapset leikkimisen sijaan (tytöt etenkin) käyttävät aikansa shoppailuun ja muuhun aikuismaiseen toimintaan. Oikein ottaa päähän kun kadulla tulee vastaan pikkutyttöjä käsilaukut olalla ja melkein on korkokengätkin jalassa(olen nähnyt) ja kännykät ja viimeisimmät muotikuteet, melkeen hienompia ku aikuisilla...sit käydään mäkkärissä yms. ite siinä iässä leikki viel tyyliin nukeilla. Ois hienoa jos nykyäänkin lapset pysyis lapsina eikä heistä tehtäisi ns. "seksikäitä". vanhemmat eivät ehkä tähän voi vaikuttaa nykyajan painostuksen lomassa. lapset vinkuu et mäkin haluun miss sixty farkut ku kaikilla kavereillakin on. no joo mut jotain rajaa..ei lapsille voi antaa kaikkee mitä ne haluu...