Kaverilleni tehdään maanantaina ensimmäinen keräily. Hänelle on tullut liikaa munasoluja, hänellä vain yksi munasarja. Hänelle oli sanottu että saattaa tulla tuon takia hyvinkin kipeäksi ja oli nyt jo saanut sairaslomaa ja sitten vielä koko ensi viikon. Surkutteli kovasti että mönkään meni nyt hänellä se juttu! Ja hänelle oli sanottu että hän on reagoinut tosi hyvin siihen hoitoon ja että kun ihminen noin hyvin reagoi niin tulee yleensä raskaaksi!
Minä olen käynyt saman läpi, minulle tosin on tehty myös kolme inseminaatiota ja yksi epäonnistunut IVF takana eikä pakaste alkion siirtoon päästy kun ne ei ruvenneet jakautumaan. Että vastoinkäymisiä on ollut, mutta tuntuu ettei kaverini kuuntele minua, eikä hän ymmärrä välttämättä. Meillä 5 v lapsettomuutta takana ja mielestäni hän ei ole yrittänyt kunnolla vielä vauvan tekoa miehensä kanssa. En jaksaisi nyt tukea häntä tässä asiassa, koska tuntuu että hänellä on parempi mahis tulla raskaaksi kuin minulla oli, hänen tilanne on hyvä. Ja enemmän olisin huolissani hänen kohdallaan siitä kun miehen siittiöt ovat huonohkoja, enemmän on niitä hitaita kuin nopeita ja sen kyllä tiedän miksi...
Kuinka siis löytäisin voimia tukemiseen vai voinko yrittää selittää hänelle miten hyvin hänellä asiat on ja jokainen reagoi eri tavalla?
Tuntuu tosiaan että minun taistelu ei ole mitään hänen rinnallaan...tänään en jaksa...
Eli ihminen joka on käynyt läpi saman ei välttämättä pystykään toista kohtalotoveria ymmärtämään vaikka luulisi?! Onko kokemuksia?
Minä olen käynyt saman läpi, minulle tosin on tehty myös kolme inseminaatiota ja yksi epäonnistunut IVF takana eikä pakaste alkion siirtoon päästy kun ne ei ruvenneet jakautumaan. Että vastoinkäymisiä on ollut, mutta tuntuu ettei kaverini kuuntele minua, eikä hän ymmärrä välttämättä. Meillä 5 v lapsettomuutta takana ja mielestäni hän ei ole yrittänyt kunnolla vielä vauvan tekoa miehensä kanssa. En jaksaisi nyt tukea häntä tässä asiassa, koska tuntuu että hänellä on parempi mahis tulla raskaaksi kuin minulla oli, hänen tilanne on hyvä. Ja enemmän olisin huolissani hänen kohdallaan siitä kun miehen siittiöt ovat huonohkoja, enemmän on niitä hitaita kuin nopeita ja sen kyllä tiedän miksi...
Kuinka siis löytäisin voimia tukemiseen vai voinko yrittää selittää hänelle miten hyvin hänellä asiat on ja jokainen reagoi eri tavalla?
Tuntuu tosiaan että minun taistelu ei ole mitään hänen rinnallaan...tänään en jaksa...
Eli ihminen joka on käynyt läpi saman ei välttämättä pystykään toista kohtalotoveria ymmärtämään vaikka luulisi?! Onko kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla ei sinänsä ole kokemusta tilanteestasi, mutta itselläkin pitkä aika takana lapsettomuutta.. En ole kuin kerran käynyt tutkimuksissa, tarkoitus oli jatkaa, mutta tutkimusten jälkeen olin kolarissa ja perheessä kävi kuolema, joten tutkimuksiin ei enää ole ollut voimia.. Ymmärtäkää tai olkaa ymmärtämättä! =/
Voin vain sinulle, arvokas "kohtalotoverini" sanoa, että keskity hyvä ihminen omaan jaksamiseesi! Ei sinun kuulu huolehtia toisten tukemisesta ja ajatuksista, kun omassakin tilanteessa on aivan varmasti tarpeeksi! Ja tässä minulla on kokemusta!
Toivotan sinulle voimia ja kaikkein parasta!
Mitä muuten tarkoitat, että ystäväsi ja hänen miehensä eivät ole kunnolla yrittäneet lapsen tekoa?
ps. Olimme ystäväni kanssa HIUKAN samassa tilanteessa, mutta nyt hän odottaa.. Olen koittanut ajatella, että heidän onni ei ole minulta pois, mutta kateus ja kaikki muu paska ja katkeruus
( anteeksi!! ) on raskasta kantaa.. Varsinkin, kun kaksi parasta kaveria odottavat yhtä aikaa.. Mutta tältä " hiukan lapsettomalta " olen saanut aivan tavattomasti tukea ja toivoa. Hänestä kiitän Taivaan Isää..
Olen ajatellutkin että miksi minun pitäisi jaksaa tukea häntä, ei minuakaan ole kukaan täysin osannut tukea ja ymmärtää...tai sitten minusta vain tuntuu sille.
Minun kohdalleni on myös sattunut kuolemantapauksia, ensimmäinen niistä oli isäni äkillinen kuolema. Tuntuu että elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä mutta kai niillä on jokin tarkoitus.
Eivät he ole voineet kunnolla yrittää edes lasta koska kaverin mies on viikot ja joskus jopa viikonloputkin töissä toisella paikkakunnalla ja kaverillani ollut monia leikkauksia ja niiden seurauksena sitten on myös toinen munasarja poistettu.
Raskaustapauksia on minunkin lähipiirissäni ollut paljon, nyt lähin joka odottaa on oma siskoni, kolmatta lastaan, eikä sitäkään ollut helppo ensin sulattaa.
Vaikka ne raskausuutiset oppisikin jossain vaiheessa sulattamaan loppujen lopuksi ja ajattelemaan niitä ilolla, niin se on totta että se katkeruus ja "paska" on kuitenkin...
Voimia sinulle!!!