Olen 12v tyttö joka tahtosi tietää mitä thdä kun on koira kuollut. Se alkoi siitä kun olin 3v kinunnut koiraa.Lopulta äiti suostui.Sain aivan ihanan berhandilaisen. Kaikki kamut sano että hoidan sitä tosi hyvin. Kun korani oli 6 vuotta se sairastui ja se piti lopttaa. siitä on kulunut nyt 2 viikkoa. En tahdo enää elää. Äiti on luvasnnut että saan vaikka 3 berhandilasta mutta mikään ei auta.
Mun koira
kukka
5534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
otan osaa suruusi!!!
tiedän tunteen mikä sulla on, itse koin saman huhtikuussa,rakas koirani kuoli yks kaks yllättäen, tieto tuli mulle kuin salama kirkkaalta taivaalta.koirani sydän pysähtyi.mulla oli sama tunne kun sulla, tuntu että elämä loppu siihen,silmissä musteni ja oli oksettava olotila.suru työtä teen vieläkin ja aikaa on kulunut reilut 5kk, ikävä on vieläkin. kauniit muistot säilyy sydämmessä aina ja ikuisesti.tällä hetkellä mulla on uus pentu joka on aivan ihana. suosittelen että ota uus pentu jos äitisi on sen luvannut.kyllä se elämä siitä jatkuu,ja ihanat muistot säilyy koirasta aina!
Jesse -dobermanni, joutui lähtemään viime syksynä pois tästä maailmasta.
On vain ymmärrettävä, että elämä on myös kuolemista.
Usein olemme itsekkäitä, ja haluaisimme pitää itsellämme kaiken, mikä ennenkin oli. Vaan elämä on juuri sellaista, että silloin kun se on, niin se on.
Ja kun elämä loppuu, meillä jälkeenjäävillä on vain muistot.
Vaan muistotkin voivat rikastuttaa! Ajattele miten paljon olet saanut ystävältäsi: ja miten paljon elämällä on vielä sinulle tarjota...
Koirasi muistoa ja suruasi kunnioittaen, Tiinamuori
..se vaan aina on ja pitkän aikaa..
Otan osaa suruusi joka varmasti on valtava. Meidän vanha dopperi herrasmies sairastui viime kesänä vakavasti ja sen oli aika lähteä viimeiselle matkalle. Monivuotisen uskollisen ystävän poismeno tuntuu maailmanlopulta ja muisteleminen aiheuttaa vieläkin hysteerisiä itkun puuskia.Meillä oli jo silloin kaksi muutakin koiraa, ja usko tai älä..se kuitenkin auttaa surussa jonkin verran. Ei se ole tietystikään sama asia kun se vanha uskollinen ystävä, mutta se auttaa sinua pääsemään eteenpäin surusi kanssa ja on sinulle myös jatkossa hyvä uskollinen ystävä!
osanotot sinulle...itselläkin ollut aivan upea bernhardilainen jonka myös itse jouduin lopettamaan....Tiedän että surusi on kova.....oma surunikin oli silloin valtava ja ehkä se joidenkin mielestä kuulostaa oudolta mutta koira ystävän kuolema voi todella tuntua maailmanlopulta.Mutta usko pois,vielä se ei siltä tunnu mutta joku päivä se suru vielä helpottaa.Sinulla on kuitenkin sydämessä hänelle aina paikka ja ihania muistoja.Omasta kokemuksestani on sellaiset pari vuotta mutta silti vielä joskus muistelen aikoja oman koirani kanssa kyyneleet silmissäni.Itsellä on nyt sakemanni narttu(8kk) ja ensi viikolla on perheenlisäystä taas tiedossa rotikka uroksen tiimoilta.Rakastan näitäkin koiria mutta Rousku oli se minun suuri rakkauteni....
Kannattaa ottaa uusi koira. vaikkapa pentu. se vie ajatukset pois edellisen koirasi kohtalosta. vaikka se ensin tuntiusi pettämiseltä edellistä koiraasi kohtaan, niin epäilen, että koirasi olisi ihan iloinen, ettet sure...