11-vuotiaan kirje äidille oltuaan sijoitettuna yhden vuoden:
KAIPAUS
Olipa kerran tyttö, joka eli onnellisesti äitinsä ja siskonsa kanssa. Eräänä päivänä hän joutui siskonsa kanssa lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen. Hän toivoi kovasti pääsevänsä äitinsä luo. Iltaisin hän rukoili: Jumala sinä tiedät, että äiti pystuu huolehtimaan meistä. Anna meidän mennä äidin luoksu asumaan. Aamen.
Häntä rupesi itkettämään kun hän ajatteli, että äiti ei ole antamassa joka iltaista pusuaan ja sitä iloa pelatessaan hänen kanssaan. Kaikkea sitä lohtua ja hellyyttä, jota äiti voi antaa, sitä hänellä oli ikävä.Kaikki riidat ja erimielisyydet, niitä hänellä oli ikävä. Hänellä oli kaikkea mitä hän sai ja teki äitinsä kanssa, ikävä. Hän rakasti äitiään niin paljon kun toista ihmistä voi rakastaa.
Lots of kisses: Kirsi
Ps. Muista, että mä rakastan sua!
KAIPAUS
Olipa kerran tyttö, joka eli onnellisesti äitinsä ja siskonsa kanssa. Eräänä päivänä hän joutui siskonsa kanssa lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen. Hän toivoi kovasti pääsevänsä äitinsä luo. Iltaisin hän rukoili: Jumala sinä tiedät, että äiti pystuu huolehtimaan meistä. Anna meidän mennä äidin luoksu asumaan. Aamen.
Häntä rupesi itkettämään kun hän ajatteli, että äiti ei ole antamassa joka iltaista pusuaan ja sitä iloa pelatessaan hänen kanssaan. Kaikkea sitä lohtua ja hellyyttä, jota äiti voi antaa, sitä hänellä oli ikävä.Kaikki riidat ja erimielisyydet, niitä hänellä oli ikävä. Hänellä oli kaikkea mitä hän sai ja teki äitinsä kanssa, ikävä. Hän rakasti äitiään niin paljon kun toista ihmistä voi rakastaa.
Lots of kisses: Kirsi
Ps. Muista, että mä rakastan sua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa kerran kaksi lasta, jotka yksinhuoltaja äidin riippuvaisuuden vuoksi lopulta jouduttiin pakkosijoittamaan laitokseen. Äiti oli kustantaakseen riippuvaisuutensa myynyt jopa nuoremman lapsen lastenvaunut ja kodin kaikki huonekalut.
No koska lastensuojelun yhtenä tärkeimpänä asiana on lapsen edun suojelemisen lisäksi perhesuhteiden tukeminen, aloitettiin sitten äidin kanssa tapaamissunnittelu. Äiti kävi uskollisesti tapaamassa lapsiaan, osallistui heidän arkeensa lastensuojelulaitoksessa mallikelpoisesti. Äiti myös säännöllisesti kävi hoidossa riippuvaisuutensa tiimoilta. Päästiin pikku hiljaa siihen, että lapset pääsivät äidin luokse viikonloppulomille. Äiti oli sosiaalihuollon avustuksella varustanut kotinsa taas uuteen uskoon, jotta voisi lapsensa sinne tuoda. Kaikki oli auvoista onnea ja äitiä kannustettiin kaikilta tahoilta jatkamaan pyrkimyksessä saada perheensä eheytettyä.
Lopulta koitti se päivä jolloin äidin oli tarkoitus saada lapsensa kotiin. Oli hankittu erinäinen määrä varusteita kotiin ja lastensuojelulaitos oli valmistellut lapset uuteen muutokseen. Oli myös hankittu ilmapallot ja läksiäislahjat valmiiksi.
Mutta kuinka ollakkaan, äiti ei ilmestynytkään paikalle tuona suurena aamuna, lasten odotellessa juhlatamineissaan lastensuojelulaitoksen portailla. Kun sitten virkavallan taholta lähdettiin selvittämään asiaa, kävi ilmi, että äiti olikin myynyt kodin varustuksen taas uudelleen kustantaakseen harrastuksensa (tai ehkä voisimme jopa väittää, elämäntapansa), kodissa ei ollut edes sänkyjä lapsille tai astioita.
Lapset jäivät pettyneinä odotteleen lastensuojelulaitokseen äitiään, joka ei koskaan enää ilmestynyt. Onneksi lopulta kuitenkin virkavalta päätyi lopulliseen huostaanottoon ja sijoittamaan lapset perheeseen, jossa harrastukset eivät nielleet kaikkia perheen rahoja ja lapsille voitiin näin turvata normaali elämä ja tulevaisuus.
Sen pituinen se.
Mutta ylempänä kirje tytöltä, jonka äiti jaksoi kaikesta painostuksesta ja rahattomuudesta, vuokran jäleen jäin 1300 markkaa käteen, taistella lapsilleen paremmat olosuhteet.
Kirjeen kirjoittalla sattui olemaan välittävä ja rakastava äiti!
Niin oli tämänkin kertomuksen äiti, tosin harrastuskin täytyi kustantaa jotenkin, mutta ei kysymys ollut välittämisen tai rakkauden puutteesta. Rahat vaan ei riitä kaikkeen.
ja sitten sijoitetuille lapsille kengät! Vai?