Minun tyttö ei kerennyt täyttää edes 4kk kun se vietiin pois minulta. Jouduin joukkotappeluun jossa minua lyötiin ja minä olen nostanut syytteen lyöjää kohtaan. En tuntenut tekijää vaan satuin väärään paikkaan väärään aikaan. Olen henkisesti ihan sekaisin mutta sitä ei voi näyttää kellekkään. Käyn terapiassa ja aloitan työharjoittelut koska sosku sitä haluaa. Valitimme asiasta hallintaoikeuteen ja en tiedä edes millos asiaa käsitellään. Tuntuu pahalle kun oma lapsi rupeaa jo vierastamaan omaa äitiää. On niin tyhjä olo!Alkoholi ei ole minulle ongelma. Olen itse ollut pienestä pitäen laitoksessa ja tuntuu et se vaikuttaa asiaan. Olen kysynyt soskulta et mitä minun pitää tehdä et saan tytön kotiin mut edelleenkään en tiedä. Syy huostaanottoon oli väkivaltaisuus ja impulsiivisuus mut hassua ettei tyttö ole ollut silloin kotona vaan mummolassa. Sosku on sanonut monta kertaa että me hoidetaan tyttöä hyvin ettei ongelma ole siinä. Miten jollakin taholla voi olla näin suuri valta!! Viedä ihmiseltä sen elämä! Mutta turha luulla että minä luovutan. Se on MINUN lapsi ja sitä ei kukaan voi viedä minulta!!!!!!!!!!!!!
suru
kira
6546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmasti tuska on valtava! Minua auttoi YÖN: JOUTSENLAULU!
Hei Kira!
Olen mummi kahdelle lapselle, jotka asuvat sijaisperheessä. Heistä nuorempi oli alle vuoden ikäinen huostaanoton hetkellä. Olen yrittänyt tukea tytärtäni hänen suuressa surussaan ja peloissaan. Toivottavasti sinullakin on joitakin tärkeitä ihmisiä tukemassa. Jos sinulla ei ole perhettä tukemassa, niin pyydä itsellesi vaikka tukihenkilö. Tukihenkilön voi saada esimerkiksi Suomen Punaiselta Ristiltä tai Suomen Mielenterveysseuralta. Älä jää yksin, vaan hanki tietoa huostaanotosta. Olisi hyvä, että sinulla olisi myös huostaanoton kokenut äiti vaikka kirjekaverina. Seuraa tätä palstaa ja pysy urheana.
-Mirjami
ettæ palasit takaisin. Olet hyvæ tuki monelle huostaanoton kokeneille vanhemmille.
Onneksi oma äiti on minulle jolle voin tuskani purkaa ja hän ymmärtää minua. Avopuolisollekkin voin surra mut hänelläkin on paha olla joten en viitsi hänen taakkaa lisätä. Onneksi olen vahva ihminen. Pari päivää sitten tuli asianajajalta kirje että valitus on nyt tehty hallintaoikeuteen mutta arvioitu kesto milloin asiaa käsitellään on puol vuotta! Hullua kun ajattelee et vielä niin pitkään pitäisi odottaa. Kysyin jo toisen kerran soskusta et millä sais huostaanoton purettua ennen sitä mut sieltä ei saa mitään selvää vastausta. Sanovat vaan että olen hyvin asiat hoitanut. Aloitin nyt sit työt, lasten parissa. On vähä tyhjä olo, saan hoitaa muitten lapsia mut en omaa!!
Paljon voimia teille! Yritä pysyä skarppina ja jaksaa, vaikka välillä tuntuisi että et. Tukeudu mieheesi ja anna hänen tukeutua sinuun. Te tarvitsette nyt toisianne!
Näetkö lastasi? Missä hän on? Perheessä vai lastenkodissa? Käy niin usein kuin voit katsomassa! Jo kerta viikkoon tai kahteen riittää siihen, että lapsesi muistaa sinut!
Tsemppiä!
että tällaiset asiat joudutaan käsittelemään perusteellisesti ja se vie aina paljon aikaa.
Eikä siihen kukaan sossu voi vastata ei ole hänen päätettävissään.
Hoida itsesi ja asiasi niin että ei tule kanttiin merkintöjä.
Ole nöyrä, sillä se on suuri taito kuulla asioita omasta elämästä ilman että rupeaa kuohumaan yli äyräitten.
Käy lapsesi luona ja pidä säännöllistä yhteyttä vaikka kuinka tuntuu vaikealta lähteä lapsesi luota.
Onko luottamus menetetty kaveripiiriisi ja sinuakohtaan etkä saa lastasi kotiisi edes pyhänajaksi.
Yksi asia minua mietityttää joka jäi avauksetasi mieleeni palaan siihen kun ehdin.