olen tässä arjessani. Katselen kuinka elämä ajaa ohitseni, toivon ja unelmoin jostakin muusta.
En minä suurista unelmoi, en rikkaudesta, rakkaudesta, maineesta enkä mahdottomastakaan.
Haluaisimpa edes hetken vapautta, omaa aikaa, mahdollisuuden opiskella, tai tehdä työtä kodin ulkopuolella.
Arjen yksitoikkoiset kuviot verhoavat päiväni, rytmittävät vuorokauteni, vain tämä netti pitää minut maailman syrjässä kiinni.
Onko ihminen koskaan onnellinen kuin pienen hetken? Kaipaammeko jokainen joskus sitä kuuta taivaalta, saavuttamatonta ja kaukaista?
Silti - vain pikkuriikkinen unelma ja niin kaukana....
En minä suurista unelmoi, en rikkaudesta, rakkaudesta, maineesta enkä mahdottomastakaan.
Haluaisimpa edes hetken vapautta, omaa aikaa, mahdollisuuden opiskella, tai tehdä työtä kodin ulkopuolella.
Arjen yksitoikkoiset kuviot verhoavat päiväni, rytmittävät vuorokauteni, vain tämä netti pitää minut maailman syrjässä kiinni.
Onko ihminen koskaan onnellinen kuin pienen hetken? Kaipaammeko jokainen joskus sitä kuuta taivaalta, saavuttamatonta ja kaukaista?
Silti - vain pikkuriikkinen unelma ja niin kaukana....
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä aika pieni maailman syrjä.
Jos minulla on aikaa tähän, minulla on omaa aikaa myös muuhun.
Samat asiat minua painavat kuin suakin mutta nykyään jo lähden sentään mielummin ulos kuin jysähdän tähän koneen viereen.
Silti minä kyllä unelmoin Rikkaudesta ja Rakkaudesta:))
on ja niitä pitää olla. Mutta..älä unelmoi elämääsi vaan elä sitä..pieni pala kerrallaan:) Olet ilmeisesti kotona, mutta sieltäkin käsin voi harrastaa..
menetettyäsi tämän, TAJUAT, että silloin oli se elämän kohokohta, sen jälkeen: luopumista, luopumista, luopumista, kipeyttä, kipeyttä, kipeyttä, sanoi vanhemoi sukulaiseni minulle , kun valitin juuri melkein samoilla sanoilla kuin sinä nyt.
Ehkä tämä onkin jonkun toisen planeetan asukkaiden helvetti.
ihminen KAIPAA, on hänen mukaansa vain merkki siitä, että elät, olet terve. Kaipaus siis kuuluu ihmisen sieluun, "siellä hyvä, missä minä en", elämä menee mukamas ohi jossain. Mutta jos menet sinne, sä tunnet samoin. Jos saat miljoonia, niin elämä menee ohi jossain muualla. Siihen ei auta mikään, paitsi kuolema. Näin väittää eräs vanhempi filosofinen sukulaiseni.
hänelle (minulla oli pyykkipäivä, ja lapseni oli vatsataudissa ollut koko yön) , että jospa me asuimme ennen jollain paratiisiplaneetalla, mutta teimme niin pal syntiä, että jouduimme tänne helvettiin. Hän vain nauroi. (Hänellä on kaunis tarttuva nauru. )
Sitten hän ehdotti, että menisin makuuhuoneeseen pitkäkseni, hän voisi ripustaa pyykit. Sanoi, että huomenna täällä tuntuu jo taas paratiisilta.
Mikä pitää sidottuna kotio...??
ilman nimmariani, mutta otan niistä vastuun.
Kysymys oli äidistäni, jolla oli monta lasta, ja hän oli mielestäni niin sanotusti kypsä aikuinen nainen. Siis omenavertaus: hän ei ollut vihreä, kova ja siihen mädäntynyt, VAAN hän oli hienosti eri vaiheiden kautta kehittyen kypsynyt, saanut hienon tuoksun ja säteilevän olemuksen. Rakastan häntä vieläkin, aina.
ei voi itse valita elämäänsä, vaan elämä valitsee sinut.
Minut todellakin pitä kotona rakkaus, olen omaishoitaja, kaiketi alunperin ihan pyyteettömästä rakkaudesta.
Joskus hetkittäin sitä toivoo ja pelästyy, itkee surusta, pyyhkii silmänsä ja on taas tyytyväinen,
kunnes "väsmys" jälleen huuhtoo ylitseni ja pienen hetken antaa itselleen luvan unelmoida, haaveilla.
on niitä raskaimpia töitä. Toivottavasti sinulla on joskus vapaapäiviäkin.
Tuossa ammatissa kysytään jaksamista ja "suurta sydäntä"..
tässä palvelutehtävässä ei ole itse hoitaminen, vaan kun omasta lapsesta on kysymys, raskainta on katsella lapsen tuskaa.
olla omaishoitaja...vaan sinunkin olisi hyvä ajatella myös omaa jaksamistasi.Ystäväni hoitaa kehitysvammaista lastaan kotona ja välillä on aivan loppu.Onneksi hän on aivan vasta hiljattain huomannut että on pakko ottaa vapaa päivä tai useampi ,silloin hän ottaa punaiseenristiin yhteyden ja saa sieltä hoitajan tuuraamaan edes päiväksi.
sanelevat "tarpeeni" vapaapäivään. Tässä elämässä kun tuntuu kaikki tuntuu maksavan.
Sillä vapaapäivän hinnalla saan kk:den laajakaistayhteyden ja siten arvokkaan yhteyden ulkomaailmaan.
kun kyse on omasta lapsesta.
Vaikea sanoa mitään kannustavaa... toivottavasti löytyy ilon hetkiäkin.
Oman jaksamisesi kannalta olisi tärkeää että saisit joskus hoitoapua.
että saisit sen vapaa päivän..;)Tsemppiä sinulle..
tsempeistä, iltatoimet kutsuvat..
...toivon sinulle voimia ja jaksamista!!
Olen kade kun SAAT olla kotona. Minäkin tahtoisin, mutta se ei ole sattuneista syistä koskaan onnistunut. Elämän reaaliteetit ovat pakottaneet töihin ja opiskelmaan (niitähän sinä halajat) kodin ulkopuolelle, vaikka lapset olivat pieniä ja tarvitsivat äitiä. Elät elämäsi parasta aikaa, usko pois. Vähän aikaa jaksaa "maailmasta" nauttia, mutta koti on aina paras. Yritä päästä joskus tuulettumaan, mutta arvosta kotiasi, tuskin se mikään loukko loppujen lopuksi on.
varmaan turvallinen "pesä". Luulen, että aloituksen kirjoittaja on ollut siellä kuitenkin liian "ahtaalla"..liian kauan ja yksin(kö)..
..elämää olen seuranannut vain joskus tv:stä. Ja se näyttää tosi rankalta, vaikka kuinka läheinen ja rakas on tämä hoidettava.
Luotettava ja tuttu ystävä, useampikin. Joka pyyteettömästi voisi joskus sinulle vapaata järjestää, ilman korvausta. Voin silti kuvitella, että mielessä ehkä pyörisi, miten siellä kotona pärjätään. Ja ratkaisu olisi vain hetkellinen.
Minäkin toivotan sulle voimia, ja että se unelma vielä toteutuu...