Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. On aivan pakko kertoa jollekin/johonkin, kun tuntuu niin pahalta. Purkaa tuntoja jonnekin, jos edes vähän helpottaisi.
Olen 34-vuotias sinkkunainen, kauniiksi kehuttu, huumorintajuinen ja ulospäinsuuntautunut tyyppi. Tapasin jonkin aikaa sitten miehen, varatun sellaisen. Ja niin siinä tietenkin kävi, että minä hölmö rakastuin häneen. Olen useasti koettanut katkaista suhdettamme, mutta turhaan. Omat tunteeni ovat niin voimakkaat häntä kohtaan, että en ole pysynyt päätöksessäni lopettaa suhdetta kun hän ei ole jättänyt minua rauhaan, vaan olen jatkanut aina vaan. Nyt ollaan tilanteessa jossa tämän miehen pitäisi päättää, mitä hän tekee, joko minä tai vaimo, eikä päätöstä vain näy eikä kuulu. Mitä minä teen? En tiedä onko minusta lopettamaan suhdettamme, mutta jatkaakkaan en pysty, koko ajan asiat painavat mieltä, ikävä on kova ja tunteet niin voimakkaat ja toisaalta taas mieltä painaa syyllisyys, mitä jos tästä jää kiinni, minä olen se liitonrikkoja. Ja minusta ei ole kenellekkään kakkoseksi. Minä tahdon olla se yksi ja ainut.
Kenellekkään en voi asiasta puhua, koska pelkään että joku kertoo tämän miehen vaimolle, enkä missään nimessä halua häntä loukata, vaikka tiedän jo loukanneeni kun lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa, mutta minkä tein kun rakastuin. Olo alkaa olla niin ahdistunut ja epätoivoinen, etten enää kohta kestä. Mitä teen.
Hyvää kesää kaikille mukaville ihmisille koko suomi24:ään
Olen 34-vuotias sinkkunainen, kauniiksi kehuttu, huumorintajuinen ja ulospäinsuuntautunut tyyppi. Tapasin jonkin aikaa sitten miehen, varatun sellaisen. Ja niin siinä tietenkin kävi, että minä hölmö rakastuin häneen. Olen useasti koettanut katkaista suhdettamme, mutta turhaan. Omat tunteeni ovat niin voimakkaat häntä kohtaan, että en ole pysynyt päätöksessäni lopettaa suhdetta kun hän ei ole jättänyt minua rauhaan, vaan olen jatkanut aina vaan. Nyt ollaan tilanteessa jossa tämän miehen pitäisi päättää, mitä hän tekee, joko minä tai vaimo, eikä päätöstä vain näy eikä kuulu. Mitä minä teen? En tiedä onko minusta lopettamaan suhdettamme, mutta jatkaakkaan en pysty, koko ajan asiat painavat mieltä, ikävä on kova ja tunteet niin voimakkaat ja toisaalta taas mieltä painaa syyllisyys, mitä jos tästä jää kiinni, minä olen se liitonrikkoja. Ja minusta ei ole kenellekkään kakkoseksi. Minä tahdon olla se yksi ja ainut.
Kenellekkään en voi asiasta puhua, koska pelkään että joku kertoo tämän miehen vaimolle, enkä missään nimessä halua häntä loukata, vaikka tiedän jo loukanneeni kun lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa, mutta minkä tein kun rakastuin. Olo alkaa olla niin ahdistunut ja epätoivoinen, etten enää kohta kestä. Mitä teen.
Hyvää kesää kaikille mukaville ihmisille koko suomi24:ään
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärrän tunteesi.. mutta olen sitä mieltä, että katkaise tähän mieheen välisi kokonaan. Jos hän eroaa.. hyvä niin. Mutta tosiasiahan on, että vaikka hän eroaisikin.. entinen vaimo kummittelee vielä pitkään hänen mielessään ja ehkäpä uudessa suhteessakin. Tulisit erosta huolimatta olemaan pitkään se "kakkonen". Niin se vain on.
Koska olet kivan näköinen nainen.. menehän terasseille ja nauti kesästä.. siellä niitä kivoja ihmisiä tapaa. Usko pois! Kivaa kesää sinulle.. :))
Olen itse tehnyt tuon virheen ja elänyt odotuksessa monta vuotta. Lupauksia ja lupauksia.. niitä riitti mutta teon hetkellä ei mitään. Jätin hänet vihdoinkin ja löysin heti uuden kullan ja nyt on niin hyvä olla.
Älä tuhraa kallista elämääsi moiseen vaan ota se mitä sulle kuuluu, eli se joka on sulle jossain varattuna. Usko parempaan niin saat sen.
Mukavaa kesää.. vielä on kesää jäljellä..
sinulta, miten aloit suhtees? Et kai tuntemattomaan rakastunu päätä pahkaa? Oliko pikku seikkailu viattomasti mielessäsi vai alkoiko kaikki valheella, en ole varattu, tai ihan kohta vapaa? Millon huomasit tuntees?
Kiinnostaa kovin kun olen alkanut "viattoman" suhteen kaveripohjalta, on vielä uutuuden viehätystä ja yksinäisyyden muuri on murennettu mun puoleltani. Tunnen viihtyväni hänen kanssaan ja kuvittelisin voivani pitää sen rakastumisen loitolla. Hän kyllä on kertonut olevansa liitossa joka ei mitään enää anna!!!!Tässä vaiheessa en halua omistaa, en halua hajottaa, en halua kiilata heidän lakanoihinsa, enkä muutakaan pahaa vaan eihän tämä ihan reilua peliä tietenkään ole!
Sinulle kysyisin.
Kyllä kuulostaa niin kovin samanlaiselta. Mekin tapasimme ihan kaveripohjalta. Juttelimme asioista ja huomasin viihtyväni hänen seurassaan. Mistään valheista ei ollut kyse, vaan yksinkertaisesti siinä vaan kävi niin. Minäkin kuvittelin pystyväni pitämään tunteeni kurissa, mutta ei, koetin pitkään kieltää itseltänikin tunteet tätä miestä kohtaan, mutta yksi kaunis päivä huomasin, että en voi enää elää ilman häntä ja pakko oli tunnustaa itselleni, että olen rakastunut.
Minun mieheni on vienyt toinen nainen, eikä pysty häntä jättämään.Nyt kun olen tehnyt hänelle asian selväksi,etten enää tarvitse häntä, olen tullut yhtäkkiä hänelle hyvin tärkeäksi.Vasta kun eropaperit on laitettu vireille, hän huomaa ,ettei se toinen olekaan niin hyvä.Mutta elämä jatkuu........jokainen kulkee valitsemaansa tietä.............
Oletko varma, että ottaisit todella omaksesi miehen, joka on jo ainakin kerran pettänyt avioliittolupauksensa? Kuinka voisit olla varma, että hän pysyisi sinun rinnallasi? Millaisia takeita sinulla olisi hänen uskollisuudestaan? Ei niin mitään!
Älä hyvä ihminen huoli moista! Hän ei ole kaipauksesi arvoinen! Löydät vielä sinäkin onnesi miehen rinnalla, joka arvostaa juuri sinua! Rakkauden suhteen ei koskaan voi olla varma, mutta koettakaamme välttää ihmistä, joka
välittämättä vaimonsa ja lastensa tunteista, aiheuttamastaan surusta, on valmis seikkailuihin.
Minä en koskaan huolisi exääni takaisin! Toivottavasti hänet joku vielä huolii ;-)
Nauti elämästäsi! Olet nuori, kaunis ihminen! Elämällä on sinulle paljon parempaa tarjolla, usko minua:-)
*lämmin hali*
Vanessatar
Kiitos Teille kaikille vastauksista. Ja kiitos siitä, että ette tuominneet minua.
En minä ole mistään varma, tuntuu siltä, että minut ennen niin järkevän ihmisen tämä rakastuminen on sekoittanut ihan täysin.
Olen miettinyt sitä, että jos olisin hänen kumppani, olisinko minä jonkin ajan kuluttua se petetty. Olen keskustellut asiasta myös tuon miehen kanssa. Hän vakuuttelee, että hänellä ei ole tämmöistä ennen ollut, mutta mistä minä sen voisin tietää valehteleeko hän. Mielestäni hän on ollut minulla ja minua kohtaan rehellinen, mutta mistäpä sen tietää.