Onko outoa että 18v jätkän ainoa ystävä on 30v mies?? Olen lähtöisin todella erikoisesta perheestä, jossa mm. siskoni seurusteli äitini exän kanssa, ja kaikki muutkin asiat ovat tosi oudosti. Perheestäni ei voi edes käyttää sanaa "perhe" vaan asumme ainoastaan saman katon alla perheenjäsenten kanssa mutta en edes tunne olevani samaa sukua näiden ihmisten kanssa. Olen siis elänyt koko ikäni tällaisessa omituisessa kommuunissa, jossa jokainen huolehtii omista asioistaan, ja olen aina liikkunut paljon itseäni vanhemmassa seurassa.
Olen henkisesti paljon todellista ikääni vanhempi, itseni ja muidenkin mielestä.
Nyt kun aloitin opiskelut vähän aikaa sitten, en sopeudu ollenkaan omanikäisteni seuraan koulussa.
Ikäiseni nuoret tuntuvat tosi lapsellisilta eivätkä ole elämässään kokeneet vielä mitään.
Nyt kuitenkin haluaisin tutustua muihin luokkalaisiini ja saada uusia ystäviä, mutten vaan sopeudu heidän seuraansa, kaikki nuorten jutut tuntuvat niin etäisiltä ja pinnallisilta.
Tällä hetkellä ainoa kaverini on tosiaan kolmekymppinen mies, entinen työkaverini.
Tähän tekstiin ei nyt tullut mitään järkeä, koska en oikein edes tiedä mitä olin kysymässä!=) Mut kommentoikaa jotain jos joku vaikka tajuaisi tästä enemmän kuin minä itse...=D
Olen henkisesti paljon todellista ikääni vanhempi, itseni ja muidenkin mielestä.
Nyt kun aloitin opiskelut vähän aikaa sitten, en sopeudu ollenkaan omanikäisteni seuraan koulussa.
Ikäiseni nuoret tuntuvat tosi lapsellisilta eivätkä ole elämässään kokeneet vielä mitään.
Nyt kuitenkin haluaisin tutustua muihin luokkalaisiini ja saada uusia ystäviä, mutten vaan sopeudu heidän seuraansa, kaikki nuorten jutut tuntuvat niin etäisiltä ja pinnallisilta.
Tällä hetkellä ainoa kaverini on tosiaan kolmekymppinen mies, entinen työkaverini.
Tähän tekstiin ei nyt tullut mitään järkeä, koska en oikein edes tiedä mitä olin kysymässä!=) Mut kommentoikaa jotain jos joku vaikka tajuaisi tästä enemmän kuin minä itse...=D
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekin olen aina viihtynyt ikäisiäni vanhempien ihmisten seurassa. Kosketus oman ikäisiini nuoriin jäi välillä 10-18v erittäin vähäiseksi, koska minulla ei silloin ollut juurikaan samanikäisiä ystäviä vaikuttamassa henkiseen kehitykseeni. Siitä on ilmeisesti seurausta se, että nykyään oman ikäisteni 18-vuotiaiden nuorten jutut tuntuvat välillä melko pinnallilta ja tylsiltä. Tietenkään en järkevänä ja kohteliaana ihmisenä ilmaise heille kantaani siitä etten ole pahemmin kiinnostunut asioista joiden ympärillä heidän juttunsa pyörivät.
Mutta anyway, en usko että yksilöllisistä kehityseroista ylensäkään mitään muuta kuin hyötyä jos siltä tuntuu. Yksi asian valoisa puoli ainakin on, että ajan mittaan henkinen kuilu samanikäisien kanssa tasoittuu varmasti.
Hei, minä olen 14-vuotias tyttö ja kaveriporukkamme koostuu 13-50 -vuotiaista ihmisistä ;)
Suurin osa kavereista joiden kanssa useimmiten olen on 18-26 -vuotiaita. 30-vuotiaitakin on muutama, ja siitä ylöspäin... vanhimman, jota vielä kaveriksi voin kutsua, ikää en tiedä. veikkaampa että siinä 50 paikkeilla :D
jos tulee toimeen niin ei kait siinä sitten mitään.
voithan hankkia muita vanhempia kavereita.
eihän se musta outoo oo. no ite oon 15 ja viihdyn kans vanhempien seuras yleensä liikun siin 15-22 vuotiaiden kaa. :D mutta eihän se voi olla sun ainoo ystävä? kai sulla muitakin on?
Siis se tosiaan on ainoa, ei mulla muita frendejä ole... Tunnen kllä muutamia tyyppejä, mutta en oo niihin missään tekemisissä, tää on ainoa jonka kanssa joskus käydään baarissa yms. Se on sit jo ihan eri juttu minkä takia niitä kavereita ei ole, mut se ei liity tähän aiheeseen...