MIKÄÄN EI MUUTU, ellei lakeja säädetä eduskunnassa uudelleen siten, että vääryyksien tekeminen viranomaisten toimesta käy mahdottomaksi.Sosiaalityöntekijöillä on laillistettu diktaattorin valta nykyään ja mikä pahinta: jotkut heistä näyttävät todella NAUTTIVAN täydestä vallastaan....
Lainsäädäntö
oikeudenmukaisemmaksi!
3231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä kun jaksettaisiin puhua niistä sosiaalityöntekijöistä, jotka eivät voi tai uskalla toimia nykyisenkään lain voimassa ollessa. Lapsi joutuu elämään vuosia hirvittävissä oloissa ja joutuu sairaan vanhempansa kohtelun uhriksi vuosien ajaksi ja yhteiskunta hymistelee vieressä. Lopputuloksena niin sairas lapsi, ettei sitä mikään enää korjaa.
"Lapset ovat lapsikylässä keskimäärin yli 12 vuotta...
http://www.sos-lapsikyla.fi/page_view?p=25&l=&t=1
Vaikeampi tilanne on niillä, joiden omat vanhemmat eivät pysty hyväksymään lapsensa sijoitusta, vaan ristiriidat repivät lapsen kasvupohjaa jatkuvasti. Panostus yhteistyöhön lasten vanhempien kanssa jo ennen sijoituspäätöksen tekemistä on useissa tapauksissa tuonut helpotusta tähän tilanteeseen. Tavoitteena on tasapainoinen tilanne, jossa kaikki lapselle tärkeät aikuiset ovat yhteistyössä...
Ei siis pakkosijoitus?
Tässä on ote Vantaalaisen Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen eräästä rapostista:
"Olemme tekemisissä hyvinvointivaltion pahoinvointivaikutusten kanssa. Tuloksena on kuva lapsiperheen särkyneestä arjesta, joka näyttäytyy kaoottisena ja vuorovaikutussuhteiltaan epämääräisenä. Näissä perheissä kukaan ei ole hyvinvoiva. Jos perhe otetaan kokonaisvaltaisen avun, tuen ja kontrollin piiriin perhekuntoutukseen, voidaan tilanetta vielä korjata. Perhekuntoutus moninaisine arjen toimintaa tukevine toimintoineen on liima, jolla perheiden särkynyttä arkea koetetaan korjata. Tulokset ovat olleet lupaavia, vain noin 9% perhekuntoutuksessa olleista lapsista on sijoitettu kodin ulkopuolelle pidempiaikaiseen hoitoon vuosien 2001-2004 aikana. On syytä olettaa, että perhekuntoutuksen tarve tulevina vuosina on lisääntymään päin."
Kuuselan kokemusten mukaan perhekuntoutuksessa olleet perheet, joissa joudutaan tekemään huostaanotto, ovat jo perhekuntoutuksen aikana kasvaneet asiaan. Eli kun koko perhettä hoidetaan, niin vanhemmat kokevat tulevansa kuulluiksi ja pystyvät olemaan yhteistyössä huostaanoton ja sijoituksen onnistumiseksi. Täytyy huomata, että perhekuntoutuksessa olleiden perheiden lapsista siis todella VAIN NOIN 9% otettiin huostaan!
Jossain päin siis perheitä pystytään oikeasti tukemaan. Suosittelen kaikille perhekuntoutukseen hakeutumista, jos huostaanottoa suunnitellaan tai ollaan purkamassa huostaanottoa. Kyselkää muiden paikassa olleiden kokemuksia ja käykään paikassa tutustumassa. Se ei vielä velvoita mihinkään.
Tässä muuten perhekuntoutuksessa olleiden perheiden taustatietoja, joita täällä niin usein udellaan:
"Lapsista 82% prosenttia oli sellaisia, joiden vanhemmilla oli vaikeuksia toimia vanhempina syvän uupumuksen, muun mielenterveydellisen syyn, parisuhderiitojen tai kasvatusotteen menettämisen vuoksi. Myöt päihteidenkäyttöä ja perheväkivaltaa ilmeni huomattavassa määrin lasten kasvuperheissä." Näitä perheitä vaivasi usein myös toisen tai molempien vanhempien työttömyys. Hieman alle puolet perheistä oli yksinhuoltajien perheitä. Huolia aiheuttivat lisäksi toimeentulo-ongelmat ja riittämätön ihmissuhdeverkosto.
Jokainen huostaanotetun lapsen vanhempi ei siis suinkaan ole narkkari tai juoppo.