Koiran hankkiminen ja ätiti...?

Äitisi on kasvattajana kuitenkin viimekädessä vastuussa, sekä sinusta, että koirasta. Usko siis mitä äitisi asiasta sanoo.

Toisekseen rottis on kuule tosi vaativa rotu. Jos koiraa harkitset kannaattaa ottaa pienempi, ja helpompi koira. Ota selvää roduista; vaikk netistä, kasvattajilta. Ja jos olet syntynyt -92, niin nikkisi kertoo, niin voit aivan hyvin odottaa muutaman vuoden. Ikäisesi lapsi ei voi ottaa koiraa omin päin.

kuin sulla kymmenisen vuotta sitten, nyt on on oma tupa ja oma lupa ottaa koira, avomieskin kun on suostunut:) Eli sulla kyllä on siten kotoa poismuuton jälkeen aikaa ottaa koira, koko loppuelämäsi.

Ja tuo rotuvalinta, jospa ehdottaisit pientä rotua ja perustelisit nimenomaan sillä hiljaisuudella, sekä miten rodun ominaisuudet teille sopisivat. Samoin voit myös sanoa, että lemmikki opettaa vastuuntuntoa.

Kyllä nyt on kuunneltava ja ymmärrettävä äitiäsi. Äidilläsi on todennäköisesti montakin syytä olla ottamatta koiraa. Elämässä on muuta melskettä ja koiralle ei ole aikaa eikä energiaa. Vaikka koira olisikin "sinun" niin äidillä olisi siitä paljon vastuuta ja murhetta. On vähintäänkin kohtuullista kunnioittaa äidin päätöstä. Se muuttuu kyllä aikanaan mikäli on muuttuakseen. Korostan että koska äiti on vastuussa kaikesta niin ei ole oikein tässä koirakysymyksessä toimia toisin kuin äiti tahtoo.

Sinun on myös tutustuttava rehellisemmin sekä koiran koulutukseen ja kasvatukseen että koirien vaativuuteen. En todellakaan antaisi ikäisellesi rottweileriä. Se on vaativa koira, ei lapsi pysty sitä kasvattamaan yhteiskuntakelpoiseksi eikä lapsi pysty antamaan rottweilerille sopivia olosuhteita. (Olosuhteisiin lasken kaikki koiraan vaikuttavat seikat, en siis vain asumismuotoa.)

Se on hieno koira, mutta koiraa ei oteta hienouden perusteella. Koira otetaan sen perusteella millaiset olosuhteet koiralle on antaa. Teidän muista olosuhteistanne en paljon tiedä, mutta sinun on rehellisesti otettava huomioon se että olet lapsi ja se että äitisi ei halua koiraa. Selvitäksesi koiran tuomasta vastuusta ja mahdollisista ongelmista sinä tarvitset myös äidin tukea ja käytännön apua.

Koiraa ei oteta senkään perusteella mitä ystävillä on myytävänä, eikä sen perusteella millaista koiraa on hoitanut. Varmasti olet hyvin hoitanut, mutta olet hoitanut "valmista" koiraa etkä ole ollut siitä nimeksikään vastuussa.

Nyt vähän realismia mukaan koiran mietintään. Harva pystyy kiipeämään puuhun peppu edellä, vielä harvempi menestyy lapsena rottweilerin kaltaisen koiran kanssa, varsinkin kun äiti ei koiraa halua.

Rotukin sinun on oikeasti mietittävä paremmin, rottweileria en myisi edes alaikäiselle. Tai sitten on vain kerättävä muuten kokemusta ja odotettava kunnes olet valmis kantamaan kaiken vastuun omasta rottweilerista.

En oikein osaa sanoa vinkkejä miten saisit äitisi myönteiselle kannalle mutta antaisin pienen vinkin koira rotu valinnasta.Rotikka on iso ja vaativa rotu joten pitäisin sitä sopimattomana ensi koiraksi,vaikka samaa mieltä olenkin että ihana rotuhan se on,itselle ensi viikolla uros rotkka vauva tulossa ja ennestään on sakemanni.Kokemusta löytyy molemmista roduista ihan vauvasta asti itsellä!=)Ehkäpä olisi parempi aloittaa jostain helpommasta rodusta.Haukkumisesta sanoisin sen verran että aika pitkälti se on kasvatuksesta kiinni kuinka paljon sitä haukutaan,toki on useita rotuja joissa se on tavallaan "tavaramerkkinä"mukana mutta niitähän rotuja saa toki sitten vältettyä jos ei haukku innokkuus miellytä!=)Rotikka ei kyllä mielestäni pahimmasta päästä ole sen suhteen,mutta edelleen suosittelen sinulle ensi koiraksi jotain helpompaa rotua!=)