Tänään on vuosi meidän collien kuolemasta.Käydään ehkä haudalla.Lähti sateenkaarisillalle vain 7-vuotiaana.Sydän petti Jamilta.Sai elää ihanan elämän täynnä rakkautta ja metsälennkkejä.Mammalla on ikävä.Otettiin melkein heti pentu,joka on eri rotua.Rakastan pentua yhtäpaljon,vaikka on niin tottelematon.Itkettää.
Ikävä
Mamma
7582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minullekkin tuli viikkositten vuosi kun hautasin minulle niin rakkaan kaverin vähän yli 13vuotiaan.
Ikävä on edelleen... meidänkin pihassa ison kuusen vieressä palaa kynttilä orvokkien keskellä.
Meijän koiran kuolemasta on vuos.Se lopetettiin 7-vuotiaana maksasairauden takia
mut meillä oli jo ennestään toinen koira.
Pepi lähti sateenkaarimäelle 8.08.2004
ja oisi täyttänyt 14.08.2004 kaheksan vuotta.
Toinen koiristani jäi kaipaamaan Pepi aina kun kolahti jossain se luuli että Pepi oli siellä.
Ps.Oli hirveätä lopettaa koira,itkin 3 päivää
meidän rakas koira poistui reilu 5kk sitten.sydän petti myös meidän koiralta, tieto tuli mulle kuin salama kirkkaalta taivaalta.tuli tunne että elämä loppu siihen,silmissä musteni ja oli tosi oksettava olotila! 7-ikä vuotta sai elää tosi ihanan elämän.mullakin on ajoittain huonoja hetkiä,itkettää ja on ikävä suunnaton!! meilläkin on uus pentu ja on yhtä rakastettu!muistot edellisestä säilyy aina ja ikuisesti sydämmessä!!!
meidän 13-vuotias jouduttiin sairauden takia lopettamaan kesäkuun alussa,mökillä kumpu kanervilla peitetty ja kyynelillä kasteltu...pentu nyt talossa, mutta rakasta ystävää silti hirmuinen ikävä....
saimme jättää yllätten hyvästit koirallemme
pieneläinklinikalla.
Kuoli matkalla, saamaan hoitoa.
Koiramme oli 3 vuotias ja odotti kauan kaipaamiamme vauvoja.
Nyt on raastava tuska rinnassa, kun emme tiedä
mihin kuoli. (Arvailuja vain seinien sisällä.)
Eilisen päivä terve koira ja illalla alkoi
yökkämään 22 aikoihin ja kolmelta oli elämän-
liekki sammunut.
Nyt ei ole tuskaa koirallamme, kuin lähdön hetkinä ja se jo lohduttaa minua.
Elämä opettaa meitä joskus rankalla kädellä.
Siksipä meidän täytyisi olla valmiita
noutaja enkelin mukaan.
Päiviemme määrää, onneksi emme tiedä.
koirani joka kuoli yllattaen viime vuonna.Jos haluatte kayda katsomassa tarinaani koirat puolella,on se mayrakoirat keskustelupalstalla.Tosin koirani ei ollut mayrakoira,mutta kirjoitin sinne tarinani,silla siella oli myos koskettavia kertomuksia koiransa menettaneista ihmisista.Otan osaa teidan kaikkien suruunne.Yrittakaa jaksaa eteenpain! toivottaen perhosenkeleiden mama
Ikävää luettavaa.Itselläni on 10 vuotias collie tyttö joka menee päivä päivältä huonompaan kuntoon takajalkojen lihasten surkastumien vuoksi vaikka olen antanut eläinlääkärin määräyksestä b-vitamiini tabletteja joka toinen päivä.Tuntuu että mitä tahansa teenkin niin mikään ei auta.Sisällä tämä kompuroi vähänväliä ja jalat pettää mutta ulkona sitten kulkee paremmin jos ei mennä asfaltilla.Tässä nyt tuli omat sydänsurut kerrottua.Mutta Mamma,Jamilla oli aivan varmasti upea elämä minkä hänelle annoitte!Kaunista syksyä teille ja jaksamista!