ADHD

Jokainen ihminen voidaan diagnosoida, jos näin halutaan. Nykyisin joka ikiselle pienellekin luonteenpiirtelle - olkoon se jo perimässä (geeneissä) tai ympäristön muokkaamaa käyttäytymistä, luonteenpiirre tai muu ominaisuus, syntynyt niin tai näin, niin kaikelle voidaan löytää syy ja selitys. Ja hoitaa lääkkeillä ja terapialla haluttuun muotoon.

Mikä tämä haluttu lopputulos sitten lieneekin, niin varmaa on ainakin se, että lääkkeet menevät kaupaksi, lääkefirmat voivat hyvin ja alalla työskentelevillä riittää työtä.

Ehkä kaikella on tarkoituksensa ja ihmiset saadaan mahtumaan samaan tasaiseen muottiin, jolloin on helpompi hallita. Ongelma lienee kuitenkin se, että monet lääkkeet tuhoavat ja turruttavat myös sellaisia piirteitä ja hyviä ominaisuuksia, joita ei pitäisi. Kaikella on sekä positiivinen että negatiivinen vaikutus.

Olen samaa mieltä ja diagnoosien lääkemääräysten kanssa tulisi olla varovainen.
Moni lapsi saattaa käyttäytyä sosiaalisesti häiriköivästi suuressa ryhmässä, mutta yksilötyöskentely osoittaa erityisiä taitoja.

Näitä erityisiä taitoja ja kykyä johonkin tulisi tukea, eikä vain diagnosoida ja leimata sillä lasta sairaaksi. Liika on joskus liikaa.

itse äitinä ja vanhempainilloissa istuneena tiedän että säästöt eivät mahdollista yksilöllistä opetusta, vaikka se onkin ollut ihanteena kaikissa kouluissa. Ehkä tulisi miettiä opetukselle muitakin vaihtoehtoja, jos esiopetuksessa tai koulussa ei opetus ja oppiminen suju hyvin ja halutulla tavalla.

Oppivelvollisuushan ei tarkoita sitä, että on mentävä kouluun, vaan opetus ja oppiminen voi tapahtua muuallakin. Ehkä joskus vaikka kotona, jos se on mahdollista ja ohjeet kotiopetukseen annetaan. Sekin on joskus parempi vaihtoehto kuin joku diagnoosi ja varsinkin liika lääkitys.

Asiat voivat korjaantua paljonkin sillä, jos tilapäisesti opetus tapahtuu vaikka kotona.